26082018 | Aikaako?

Tupakoimattomana 2 päivää, 12 tuntia, 22 minuuttia ja 19 sekuntia. Olen säästänyt rahaa tällä hetkellä 16 euroa ja 35 senttiä. Pulssini ja happitasoni pitäisi olla normalisoituneet. Hiilimonoksidi on eliminoitunut ruumiistani ja nikotiini on poistunut. Maku- ja hajuaistini pitäisi olla takaisin. Seuraava etappi olisi se, että hengittämisestä pitäisi tulla helpompaa.

Jep, tupakan lopettamiseen löytyy myös kivoja sovelluksia.


Haluatteko kuitenkin tietää mikä tässä on se vaikein osuus? Se on ajankäyttö. Nopean laskutoimituksen mukaan säästän päivässä n. 100 minuuttia. Se on 1 tunti ja 40 minuuttia.

Periaatteessa toi on laskettu yläkanttiin, koska laskin pahan päivän mukaan: pahoina päivinä mulla meni noin 20 tupakkaa, ja jokaiseen aikaa n. 5 minuuttia. Mutta toisaalta toi oli laskettu myös alakanttiin, koska usein tupakalla meni pidempään kun 5 minuuttia. Joten jos yläkantti ja alakantti miinustetaan toisistaan niin toi 100 minuuttia on täydellisen tarkka aika.

Mulla on siis päivässä melkein 2 tuntia enemmän aikaa tehdä.. Hmm, tehdä.. Asioita, joita teen.. Asioita joihin olen jo muutenkin melkein kyllästynyt.

Pahimpia hetkiä on siis ne, kun mä kyllästyn taas kerran jonkun asian tekemiseen ja yritän keksiä itelleni jotain tekemistä. Sillon tupakka tulee yleensä hyvin vahvasti mieleen. "Tämän aukon voisin täyttää käymällä tupakalla." mutta ei voi. Ehkä voisin alkaa täyttää ne hetket kirjottamalla, hmm, siinä voisi olla ajatusta.


Toisaalta, asiasta mahdollisesti kukkaruukkuun, mä vihaan sitä, että pitää rajottaa iteltään asioita kokonaan pois. Loppu elämä kun on hyvin pitkä aika ilman jotain. Jos osais tehdä tupakoinnin kanssa jonkun kompromissin.. No joo, ehkä ei lähetä siihen.

Kyllä mulla ainakin vielä toistaiseksi pyörii päässä semmonenkin ajatus, että "kun mä tästä selviän, palkitsen itseni tupakalla!" En oikein osaa ymmärtää. Selviän lopettamisesta ja palkitsen itseni tupakalla? Aivot, olettepa nyt kovin fiksuna siellä.

Ehkä nää on vaan tän alun ajatuksia. Kumminkin, takana vasta kaksi ja puoli päivää. Suhteellisen helpot kaksi ja puoli päivää. Pitää odottaa sitä hetkeä kun mulla on oikeesti ihan tajuttoman tylsää, olen yksin kotona, enkä saa ketään kaveria kiinni. Sillon oltaisiin nimittäin todella, todella vaikeassa tilanteessa. No, ehkä semmosta ei tule. Tai toivotaan ettei tule, niin ei tulekaan. Ehkä. Tai sitten se tulee än, yy, tee, nyt? No ei tullut, onneksi.

Mä en tiedä onko se just toi tupakka, mikä on yleensä pitänyt mun kirjottamisen edes jollain tasolla kasassa? Lähtee meinaan jotenkin todella helposti laukalle nykyään. Keskittyminen herpaantuu ja juttujen taso muuttuu täysin. Toisaalta se tuo ihan uutta vaihtelua tähän blogiin ja se voi olla ihan hyväkin juttu!

Lopetetaas tämä päivittely tähän.

Terveisin,
Tekko