Tästäkö se sitten lähtee?

Tänään on viimeinen päivä ennen "parannusta". Vaikka näitä lähes samanlaisia parannuksia on mun elämässä ollut vaikka ja kuinka, niin jaksan aina uskoa, että tää kerta on erilainen ja nyt tapahtuu oikeesti. Harmittavasti olen kausi-ihminen näissäkin asioissa, mutta nyt olisi oikeesti tarkoitus tehdä oikeesti jotain. Montahan kuukautta tämäkin taas kestää? Toivottavasti monta.

Mun olis siis tosiaan, jos ette ole edellistä merkintää lukeneet, ensin ottaa tähän alkuun 2 viikon Nutrilett-kuuri ja sen jälkeen aloittaa 16/8-pätkäpaasto. Ja tällä kertaa tarkoitus ei ole parantaa ruokalutottumuksia, vaan ihan puhtaasti laihtumistarkoituksissa mennään.


Ei ylipaino ole mulle koskaan ollut ongelma, en ainakaan ole koskaan kokenut sitä niin. Nyt vaan jotenkin ajattelen, että ehkä musta löytyy oikeesti potentiaalia enempäänkin, kunhan vaan saan itseni ns. ihmisen mittoihin.

Jotenkin ei vaan haluais olla enää se ihminen, joka jaksaa päivässä tehdä jotain sen n. 6-8 tuntia ja sen jälkeen on ihan loppu. En mä ajattele, että mä olisin laiska, mutta kyllä mä ehkä sitä kuitenkin olen ja olen ollut. Oon pitänyt itseäni enemmänkin mukavuudenhaluisena, joka on ehkäpä jonkinlainen kiertoilmaisu laiskalle.


Mä muistan hyvin vuonna 2016 kun mulla oli ehkä sen astisen elämäni isoin muutos käynnissä, ja se meni silloin tosi hyvin. Mä en nyt tähän hätään löytänyt niitä merkintöjä, mutta jossain mä kerroin silloin, että sain painoa alaspäin 15 kiloa. Se tapahtui suhteellisen lyhyessä ajassa vielä, joten se tuli sitten tosi lyhyessä ajassa takaisinkin.

Siitä on siispä opittu. Nyt jos saan jotain muutosta aikaan, niin kyllä mä aion ylläpitää sitä. Kaikki tais vaan lopahtaa silloin siihen, että tuli talvi ja en keksinyt talveksi mitään tekemistä, jolla olisin jaksanut ylläpitää myös kuntoilua. Siihen tyssäsi sitten ruokailujen seuranta ja kaikki. Niin helppoa oli antaa vaan periksi ja palata vanhaan.

Tällä hetkellä mulla on semmonen fiilis, että mä oikeesti vaan haluan muutosta. Ja kun tässä on nyt tupakkakin lopetettu sillä periaatteella, että mä vaan halusin muutosta, niin mä uskon olevani tästäkin syystä paljon vahvempi ihminen nyt ja tämä onnistuu.

Oon miettinyt, että otan tähän avuksi myös semmosen jonkun uuden vihkon, mihin kirjottelen asioita matkan varrelta. Mä en jaksa kaikkia pieniä asioita ilmottaa täällä blogissa, niin on hyvä olla joku toinen apuväline mihin laittaa ne pienimmätkin vastoinkäymiset. Ja sit kun pieniä asioita on paljon, niin sitten on hyvä kerrata ne vielä uudestaan ja kirjottaa erillinen merkintä sitten siitä. Näin mulla on jonkinlainen tuplamuistutus tässä aina mukana. Ja sitä mun pää ehkä vähän vaatiikin. Mun pitää olla kokoajan tilanteen päällä, tai muuten on helppo vaan antaa luisua takaisin vanhaan.

Mä uskon, että hyvä tästä tulee.


Tälle päivälle oon suunnitellut, että tänään on ns. viimeinen ateria. Haluun jotain tilattua roskaruokaa, koska tähän se sitten omalla tavallaan päättyy. Toki sitten pätkäpaaston aikana saa syödä melkein mitä huvittaa, mutta se kannattaisi silloin pitää fiksumpana, jotta saa kaiken tarpeellisen. Joten vaan vähän roskaruokaa ja enemmän ruokia, jotka oikeesti täyttää tarpeita.


Niin, hmm.. Isoimpia vaikeuksia.. Hommattiin tossa joku aika sitten parilagrilli, ja se on ollut ihan mahtava kapistus. Voi olla, että seuraavan kahden viikon aikana mulla tulee eniten ikävä sitä. Mä olen nyt valmistanut lähes kaikki aamu- väli- ja iltapalat sillä. Olen nauttinut suuresti.

Sen saapumisesta on nyt niin lyhyt aika kuitenkin, että se jää aika varmasti kummittelemaan. Masiina pitänee kai piilottaa johonkin, jotta vältytään isommilta kiusauksilta.


Nyt tuntuu, että mä hypin aika paljon, mutta sitä tää mun kirjottaminen usein on. Kirjotan mitä tulee mieleen. Nyt mun pitää kirjottaa meinaan pätkä siitä, että mä ehkä vihdoin opin juomaan vettä säännöllisesti – ja se tapahtui lähes itsestään. Mä sen pari viikkoa lojuin sohvalla ja join limuja, mutta yks päivä päätin, että nyt loppuu limut ja jotenkin taas mun pää päätti jatkaa sitä päätöntä lipittämistä siten, että nyt lipitetään vettä. Suhteellisen onnistunut vaihto, täytyy sanoa. Ja lähes täysin itsestään.

Mä oon aina yrittänyt pakottaa itelleni sitä veden juomista, mutta aina huonoin tuloksin. Nyt kun se tapahtui ikäänkuin vähän vahingossa, niin tää on varmaan se portti onnistumiseen. Haluan ainakin uskoa niin, koska tämmöstä tää ei vielä ole koskaan ollut. Ehkä tämä on se puuttunut avain myös toimivaan aineenvaihduntaan, jota tässä nyt oikeesti tarvitaan.


No, tässähän tätä tämmöstä taas oli. Huomenna potkastaan elämäntapamuutos yritys 2948 käyntiin. Mä uskon nyt, mutta niin mä olen varmaan uskonut aina ennenkin, että tää on se mikä muuttaa kaiken. Jos huomaatte, että mulla alkaa lopahtamaan meininki, niin linkatkaa mulle tämä merkintä vaikka jollain viestillä. Eiks niin? Hyvä.

Kansikuva ainakin lupailee suuria, niin koitetaan pitää siitä kiinni! Onhan se hieman mahtipontinen, mutta kai sen pitää vähän ollakin.

Terveisin,
Tekko