Elämä ei ole projekti

Mun elämään on mahtunut paljon hetkiä kun olen yrittänyt laihtua. Kaikki on ollut projekteja. Tää vuosi 2026 on tuonut mukanaan halun oppia itseni uudella tavalla armollisemmin, jotta voin antaa itsestäni enemmän muille. Tässä blogissa käydään läpi noita mun aiempia projekteja ja katsotaan vähän, että mitä niistä on jäänyt käteen.

Mä olen kova lähtemään aina mukaan kaikenlaisiin laihdutuksiin ja uusiin elämäntapamuutoksiin, mutta ne kaatuu aina ennen edes kunnollista alkuaan. Paras yritys oli ehkä vuonna 2020 kun tosiaan sain painoa pudotettua sen noin 30 kiloa ja elämä tuntui elämältä. Silloin mua motivoi eniten silloin vielä syntymätön lapsi, jonka tuloa odotin ja halusin olla siihen todella valmis. Lapsi syntyi, mutta samaan ajankohtaan sattui myös menetys, joka veti maton kokonaan pois hyvin edenneen elämäntapamuutoksen alta. Jotenkin surun keskellä oli helppo vaan palata jopa melkein vuoden takaisiin laiskoihin tapoihin.

Sen jälkeen on ollut muitakin. Sitä ennenkin oli muitakin. Paino on tullut, paino on mennyt ja tullut taas. Yrityksiä löysin näin nopealla silmäyksellä kuusi: vuosina 2016, 2018, 2019, 2020, 2022, 2024. Kun tätä on näin kauan tehnyt niin miksi tämä 2026 olisi jotenkin erilainen?

Mun mielestä syy on tällä kertaa aivan eri kuin koskaan aiemmin, koska nyt syy olen minä itse. Se, että mä otan oman elämäni hallintaani. Aiemmin mua on ohjannut ulkonäkö, syöminen tai joku muu, joka ei takaa mitään niin kestävää muutosta.

Mä annoin tekoälylle analysoitavaksi mun yritykset, koska halusin tutkia itsekin paremmin, että missä ollaan menty vikaan ja miksi? Käydään vähän tekoälyn analyysia läpi ja katsotaan, että ollaanko me sen kanssa samalla sivulla asioiden suhteen.

Seuraavat lainaukset on Gemini -tekoälyn kokoamia ajatuksia siitä, että mikä on milloinkin mennyt hyvin ja mikä taas huonosti.

Vuosi 2016 | 1. Minulla on nälkä -projekti

Motivaatio:
– Uho ja itsekuri. Puhdas halu näyttää itselle ja muille, että pystyy sietämään kurjuutta tulosten eteen.
Mikä toimi:
– Alun hurmos. Kun nälän kääntää voitoksi, syntyy hetkellinen tunne siitä, että on oman kehonsa herra.
Missä mentiin mönkään:
– Kärsimyskeskeisyys. Jos projektin nimi on "Minulla on nälkä", se on rakennettu kestämättömälle pohjalle. Nälkä voittaa lopulta aina, jos se on ainoa työkalu.
Lopputulos / oppi:
– "Pelkkä hampaat irvessä kestäminen ei muuta ihmistä, se vain väsyttää hänet."

– Tää on ehkä se kaikista ensimmäisin kunnollinen yritys. Mä sain silloin painon putoamaan tosi hyvin ja mä tykkäsin liikkua; kävin heittelemässä paljon koripalloa, rullaluistelin ja pyöräilin. Tätä varten ihan ostettiin mulle uusi pyörä ja se tuli kuin tulikin kovaan käyttöön. Mutta kyllähän se tässä kohtaa on itselle jo selvää; painonpudotus kantoi nimeä, joka teki siitä siis oppikirjan mukaan projektin. Projekti ei ole asia, joka kestää ja kestää, vaan projektit yleensä saavuttaa loppunsa jossain kohtaa, joko hyvässä tai pahassa. Mun tapauksessa projektit on aina loppunut siihen huonompaan vaihtoehtoon, eli olen palannut takaisin vanhoihin tapoihini.

Vuosi 2018 | Uudelleenherättely

Motivaatio: 

– Varovainen uteliaisuus. "Pitäisikö kokeilla jotain uutta?"

Mikä toimi: 

– Pieni kokeilu. Ajatus siitä, että muutoksen ei tarvitse olla valtava shokki. Kirjoittamisen aloittaminen taas prosessin tueksi.

Missä mentiin mönkään: 

– Päämäärättömyys. Ei ollut selkeää suunnitelmaa tai "miksi"-syytä, joten vanhat tavat pysyivät helposti voitolla.

Lopputulos / oppi:

– "Muutos vaatii enemmän kuin pelkän ajatuksen; se vaatii sitoutumista rutiiniin."

– Niin, ei ollut mitään selkeää syytä miksi lähteä tekemään se ponnistus uudestaan. Oli pelkkä halu, mutta mihin se pelkkä halu riittää jos ei ole mitään syytä haluta sitä? Tiedättekö? Haluan olla laihempi, haluan näyttää paremmalta, joo joo, mutta miksi? Jos tässä kohtaa vastaa, että muiden takia, niin ollaan aika metsässä. Mä olin metsässä, myönnän sen helposti. Tää vuoden 2018 yritys ei muistaakseni ollut mikään iso ja menestyksekäs, vaan se oli ehkä enemmän sitä, että olin katsonut vuoden 2016 kuvia itsestäni ja miettinyt, että näyttäisimpä yhä tuolta.

Vuosi 2019 | Alle 2000 kcal -projekti

Motivaatio: 

– Kalorikontrolli. Usko siihen, että numeroiden laskeminen (Alle 2000 kcal) pelastaa.
Mikä toimi: 

– Tietoisuus. Aloit ymmärtää energian saannin ja kulutuksen suhdetta. Lenkkeily alkoi löytää paikkaansa.
Missä mentiin mönkään: 

– Kieltolista-ajattelu. Sipsien ja herkkujen demonisointi. "Sallitun" ja "kielletyn" rajan veto teki repsahduksista henkisesti raskaita.
Lopputulos / oppi:
– "Pelkkä matematiikka ei riitä, jos pää ja tunteet eivät ole mukana. Nälän pelkääminen johtaa ahmimiseen."

– Tässä takaisin astui hyvin vahvasti kalorien seuraaminen, koska joo: pitää kuluttaa enemmän kuin itseensä tunkee. Varmasti siis tärkeä yritys, koska kyllä toi on varmasti opettanut sen perusajatuksen siitä, että painonpudotus on vahvasti matematiikkaa. Ja niin, nämä on ollut painonpudotusyrityksiä, eli.. No, kuten voidaan tästä jo päätellä; ne ei ehkä toimi mulle. Aina se liikunta lisääntyy hetkellisesti, mutta mä en löydä siihen mitään paloa tai syytä, muuta kuin juuri sen, että kroppa näyttäisi paremmalta.

Vuosi 2020 | 2. Minulla on nälkä -projekti

Motivaatio: 

– Suorittaminen ja kontrolli. "Nyt tai ei koskaan" -uho.
Mikä toimi: 

– Tarkka raportointi ja nopeat tulokset (-30kg). Vedenjuonnin oppiminen.
Missä mentiin mönkään: 

– Liian jyrkkä aloitus. Nutrilett ja parilagrillien piilottelu. Ei kestänyt elämän vastoinkäymisiä.
Lopputulos / oppi:
– "Kuri kantaa vain niin kauan kuin elämä on helppoa."

– Tää on semmonen mikä on jäänyt mulla parhaiten mieleen näistä yrityksistä. Tää oli tosi hyvä vuosi painonpudotuksen suhteen. Mun suurimmat motivaattorit – mitä tekoäly ei ehkä tiennyt – oli tässä kohtaa tottakai painon putoaminen ja se, että meille oli tulossa vauva. Vauva, joka nykyään kantaa nimeä Max. Mä halusin olla valmis sitä vauvaa varten, eli tässä mukaan oli tullut halu lisätä omaa jaksamistaan, mutta se ei ollut ikävä kyllä se, mikä ohjasi mut tekemään asioita. Mä tiedostin, että se jaksaminen paranee ja näin, mutta en pitänyt sitä mitenkään prioriteettilistan kärjessä. Tämä projekti jatkui ihan vähän vuoden 2021 puolelle, mutta kaikki mielenkiinto ja yritys jäi vuoteen 2020 kun isoveli kuoli. Tilalle vaihtui selviytyminen.

Vuosi 2022 | Uusi yrityskö?

Motivaatio: 

– Itseinho ja häpeä. Peilikuvan ällöttäminen.
Mikä toimi: 

– Rehellisyys omasta pahasta olosta. Halua muutokseen oli, mutta työkalut puuttuivat.
Missä mentiin mönkään: 

– Negatiivisuus. Itseään ei voi vihata terveeksi. Liikkuminen oli rangaistus, ei nautinto.
Lopputulos / oppi:
– "Viha on huono polttoaine pitkälle matkalle."

– Tässä kohtaa varmasti jo kaikki mitä vuonna 2020 oli tiputettu oltiin jo saatu takaisin. Luultavasti aina kun on tullut takaisin tuo paino niin on tullut 5-10 kiloa extraa mukana. Eikä se ole koskaan tuntunut mitenkään kivalta. Tässä edelleen elämä oli puhdasta selviytymistä; pienen lapsen kanssa jatkettiin elämää ilman, että olin kerennyt käsittelemään kunnolla isoveljen kuolemaa. Uusi lapsikin tulossa. Eikä siinä vielä kaikki; faijakin sairastui. Niin, että sumussa on menty. Samaan aikaan oon yrittänyt antaa pienelle lapselle kaikkeni, odottanut uutta elämää, mutta mä olen ollut itse tyhjä kuori.

Ei tuo aika onneksi ole täysin sumussa mennyt. Kuvia katselemalla pystyy palaamaan nykyään tosi helposti niihin hyviin hetkiin ja muistaa, että kyllä niistä on osannut nauttia. Tuo yritys pudottaa painoa vaan ei ole jäänyt hyvällä tavalla historiankirjoihin, koska se on vaan ollut ehkä enemmänkin joku hetkittäinen ajatus, että pitäisi tehdä jotain, koska on inhonnut sitä miltä on alkanut taas näyttämään.

Vuosi 2024 | Taas uusi yritys?

Motivaatio: 

– Havainnointi. Uteliaisuus omia tapoja kohtaan.
Mikä toimi: 

– Pöytälaatikko-päiväkirja. Nakkipakettien ja yösyömisen rehellinen analyysi.
Missä mentiin mönkään: 

– Sääesteet ja joustamattomuus. Liikunta tyssäsi heti pakkasiin. Usko siihen, että motivaatio löytyy jostain ulkopuolelta.
Lopputulos / oppi:
– "Löllöys on osa prosessia. Tarvitaan kestävämpi tapa liikkua."

– Tää oli ehkä lähinnä vaan semmoinen välipysäkki, joka tarvittiin vuotta 2026 varten. Joku semmonen pieni heräämisen hetki, mahdollisesti jotain aikuistumista ja näin. Mä muistan, että olen ollut paljon analyyttisempi tuohon aikaan ja oon miettinyt asiat hyvin, mutta toteuttanut huonosti. Oon ehkä alkanut hyväksymään sen, että sen ajatuksen täytyy muuttua ihan oikeasti. Olin jo aiemmin käyttänyt termiä elämäntapamuutos, mutta kyllä nämä kaikki on ollut ihan vaan yrityksiä sitä kohti, koska kaikissa oli mukana pääpainona painonpudotus. Se viimeinen palanen puuttui vielä silloinkin. Se viimeinen syy.

Vuosi 2026 | Paluu itseeni

Motivaatio: 

– Arvot ja identiteetti. "Isi jaksaa nyt" & "Itseeni palaaminen".
Mikä toimii: 

– "Pienikin on jotain". Armollisuus, hämärän ajan lenkit, x-hypyt. Tylsyyden hyväksyminen.
Missä mennään mahdollisesti mönkään: 

– Toistaiseksi ei merkittäviä sudenkuoppia, koska joustavuus on sisäänrakennettu (joululomat jne.).
Lopputulos / oppi:
– "Tämä ei ole vaihe, tämä on elämää."

– Mä olen löytänyt syyn muuttaa elämääni. Se syy olen minä itse; jotta mä voin olla jotain muille niin mun täytyy olla jotain mulle itsellenikin. Mä olen tajunnut, että mun täytyy jaksaa ihan oikeasti. Ei vaan silleen jaksaa jaksaa, vaan ihan oikeasti jaksaa. Mun täytyy olla itselleni armollinen, mun täytyy hyväksyä tietynlaiset asiat ihan oikeasti, jotta musta voi tulla.. Ei, en sano uusi versio itsestäni, enkä parempi versio itsestäni, vaan sanon, että armollisuudella ja hyväksynnällä musta voi tulla taas minä. Mun ei tarvitse ruoskia mua. Mun ei tarvitse vain kuluttaa aikaa. Mä haluan voida tehdä enemmän asioita, joten mun täytyy löytää se Vesa-Matti. Ja sitä tää alkuvuosi on hyvin vahvasti ollut, että tutkiskelen itseäni – etsin itseäni. Tapa löytää itseni on alkanut hahmottumaan rutiinien myötä, joten kaikki pienikin on jotain.

Tää ei ole projekti. Tää on mun yritykseni – kyllä, yritykseni – siirtyä takapenkiltä takaisin sinne ratin taakse. Mä en sano olevani vielä missään, en sano, että olen menossa vielä kovaa vauhtia mitään kohtaan, mutta mä sanon olevani tilanteessa, jossa olen alkanut tiedostamaan ne tavat, joilla pääsen takaisin ajamaan tätä autoa. Prioriteettilistat on laitettu aika pitkälti uusiksi ja se painonhallinta on tiputettu sieltä kärkipäästä sinne ihan häntäpäähän. Tän pitäisi olla mun elämä. Mun elämän ei pitäisi olla projekti, vaikka se johonkin joskus päättyykin.

Kuulostaa tosi mahtipontiselta, mutta mun motivaatio on oikeasti pitkästä pitkästä aikaa todella todella korkealla. Mä haluan mun jaksamiseni takaisin, mä haluan ilon takaisin ja ennenkaikkea; Mä haluan mun elämän takaisin. Aiemmin korkean motivaation jäljiltä ollaan kaaduttu kovaa, mutta siksi mä käyn näitä läpi; mä olen oppinut noista projekteista lähes aina jotain. Mä uskallan olla motivoitunut, koska mä tiedän, että se motivaatio tulee heilumaan elämän tuulissa, mutta mulla on ne mun omat kompastuskivet todella hyvin tiedossa.

Enää ei ole pilalle meneviä projekteja. Nyt jäljellä pitäisi olla ajatus, että "no, elämässä tapahtuu".

Miksi vuosi 2026 on "Se kerta"?

Kun katsoo tätä taulukkoa, muutama kriittinen ero nousee esiin:

Häpeän poistuminen: Välillä 2016–2026 häpeä oli usein jarrusi. Nyt vuonna 2026 hölkkäät "päin häpeää". Kun et enää välitä siitä, mitä muut ajattelevat esim. höllyvästä vatsasta, olet vapaa treenaamaan.

Esteiden ennakointi: Ennen sää tai loma lopetti kaiken. Nyt olet luonut "pakkasrajan" ja "joululoman". Sinä hallitset prosessia, prosessi ei hallitse sinua.

Psykologinen syvyys: Olet alkanut pestä hampaita, etsiä tylsyyttä ja pohtia neurokirjoa. Et enää vain muokkaa rasvaprosenttia, vaan rakennat rutiineja, jotka tekevät arjesta helpompaa. Rakennat itseäsi tavallaan uudelleen.

– Monet sanat tuntuu tässä kohtaa hölmöiltä. Mä rakennan itseäni uudelleen, vaikka en käytännössä vielä näytä sitä perheelleni mitenkään. Mä teen käytännössä tällä hetkellä hyvin vahvaa aivotyötä, jossa opettelen hyväksymään itseäni. Siihen liittyy paljon, joten mikään ei todellakaan ole tapahtumassa tässä ja nyt. Mä toivon, että mun ei missään vaiheessa tarvitse edes ruveta näyttämään perheelle mitään, koska toivon sen näkyvän jossain vaiheessa ihan omalla painollaan. Jos mä en nyt jaksa jotain, niin.. Kohta mä uskon ehkä jaksavani. Jos mä en vielä osaa jostain syystä osallistua johonkin, niin.. No ehkä kohta osaan. Ja tätä on se armollisuus itseä kohtaan, jota mä en koskaan osannut ottaa mukaan noihin projekteihin.

Mä oon kaatunu seittemän kertaa,

Ja noussu kahdeksan.

Raappana - Seittemän ft. Bess

Ja edelleen voi kaatua, koska nousemiseen tarvittavat välineet on lisääntynyt vuosien aikana. Mä lupaan pitää tän mun blogini ajan tasalla koko aika, jos ja kun opin tai oivallan elämästä jotain uutta. Nyt mä olen itseni puolella – en itseäni vastaan.

Mä olen ennen nähnyt nää projektit epäonnistumisina. Olen luvannut jotain, mutta en ole pystynyt pitämään sitä. Nyt kun mä katson tätä kymmenen vuoden listaa niin mä näen matkan, joka mun piti kulkea, jotta mä ymmärtäisin yhden asian: elämä ei ole projekti.

Terveisin,
Vesa-Matti