Riihimäki – Hyvinkää?

Tiedättekö ihmiset.. Mä olen miettinyt. Oon miettinyt nyt jopa niinkin paljon, että mun yöt on olleet hyvin vähäunisia. Harvoin mikään asia tulee niin vahvasti, että estää mua nukkumasta, mutta tämä tuli. Mä pohdin tätä monet yöt yksin, koska oon harvinaisen huono avaamaan suutani ja jakamaan mua askarruttavia asioita. Kuitenkin, mä oon siis miettinyt semmosta asiaa, että eiköhän tää Riihimäki ole nyt nähty.

Monen hyvin huonosti nukutun yön jälkeen mä sain esitettyä Eiralle saunassa seuraavanlaisen kysymyksen: "Ootko koskaan miettinyt, että kuinka kauan sä haluat täällä Riihimäellä asua?" Vastaus oli, että ei ole miettinyt. Mä olen, hyvin paljon.

Me tänne siis aikanaan muutettiin sen takia, että Eira löysi täältä omaa silmäänsä – ja lompakkoa – miellyttävän rintamamiestalon, jonka hän halusi ostaa. Mä en tainnut taloa nähdä kun vasta muuttopäivänä. Mä olin ensin muuttoa vastaan, koska "ei Riihimäelle", mutta lopulta myönnyin, koska ajattelin sen ns. uutena alkuna moneen asiaan. Eira osti talon ja me jätettiin Hyvinkää taaksemme. En kadu.

"Eihän Riihimäki nyt niin kaukana Hyvinkäästä ole, etteikö siellä pääsisi käymään." Ei, mutta kyllä. Mun käynnit Hyvinkäällä näiden vuosien aikana, hmm, ehkä joku max. 50? No hyvin vähän kuitenkin. Ja mä tiedän, että syy on ihan mun oma. Eira on monet kerrat tarjonnut mulle kyytiä Hyvinkäälle, mutta mä oon aika usein sanonut, etten nyt jaksa. Ja se on aika usein tottakin, koska mun pää tarvitsee oikeanlaisen mielialan, jotta voin lähteä käymään jossain. Ideaalein ihmisten luona vierailu on semmonen, että mä itse päätän haluta käydä jossain ja voin sen myös itse helposti toteuttaa. Tämmösiä tilanteita ei täällä ole hirveän monesti tullut vastaan.

Ja koska täältä on muka niin pitkä matka Hyvinkäälle, niin ilmeisesti myös Hyvinkäältä on pitkä matka tänne. Lähisukua ei täällä hirveesti ole tullut nähtyä. Muutama veli on käynyt joskus ihan muuten vaan, mutta yleensä vierailut vaatii syntymäpäivät tai muun merkkitapahtuman. Ja kun ihmisellä on syntymäpäivät kerran vuodessa, niin tuleehan sitä sitten nähtyä ainakin silloin.. Ehkä, ei sekään aina niin varmaa ole.

Tää olisi ihan helppo ratkaista sitenkin, että vaan käy useammin Hyvinkäällä ja kutsuu useammin ihmisiä Hyvinkäältä tänne. Mutta on muitakin asioita, jotka vaikuttaa kaikkeen.

Rehellisesti sanoen, Riihimäeltä mä en jäisi kaipaamaan kun näitä lenkkipolkuja ja noin kourallista ihmisiä. Ja ihan vähän (ehkä vähän enemmän) tätä taloa, koska tätä on nyt tässä laitettu meidän näköiseksi monen vuoden ajan. On hyvin outo ajatus, että tähän muuttaisi joskus joku toinen ihminen ja alkaisi tehdä tästä taas enemmän itsensä näköistä.. Mutta mä olen kuitenkin aika varma, että jos me löydetään Hyvinkäältä jossain vaiheessa uusi asunto, niin siitä tulee tätäkin taloa rakkaampi – ja vielä enemmän meidän näköinen. Tää oli ehkä enemmänkin tämmönen harjotus.

Nyt kun mä olen saanut teidät lukemaan tämän merkinnän tähän asti, niin voin sanoa, että ei tämä kaupunginvaihto tule tapahtumaan tässä ihan heti – ellei jostain ilmene pariasataatuhatta euroa ylimääräistä rahaa. Ajateltiin mahdollisesti semmosta parin vuoden siirtymäaikaa, koska tässä nyt tulee olemaan kaikenlaista. Tärkeimpänä asiana nyt vauva, johon meidän pitää päästä sen syntymän jälkeen tutustumaan kunnolla.

Ja palatakseni vielä syihin, että minkä takia Hyvinkäälle, niin vaikuttaahan siihen vauvakin isosti. Me halutaan molemmat, että vauvalla olisi isovanhemmat ja sukulaiset mahdollisimman lähellä. Ja että meidän asunto olisi mahdollisesti semmonen, missä me molemmat halutaan viettää mahdollisimman pitkään, ellei jopa sitten ihan loppuun asti. Tämä Riihimäen asunto se ei ole, mutta vain sijaintinsa takia.

Turhahan tässä on Riihimäelle vielä mitään kiitospuheita pitää, koska eihän tästä vielä olla toviin mihinkään häviämässä, mutta kuitenkin; tää oli iso käännekohta elämässä, ei sitä voi kiistää. Varsinkin Riihimäen Nuorisoteatteri on tehnyt niin paljon hyvää mun päälle, että ei tosikaan. Ilman tota pätkää RNT:n parissa mun aivot olis varmaan vieläkin ihan yhtä solmussa kun ne oli tänne Riihimäelle tultaessa. Että kyllä, Riihimäki on hyvä paikka – ja mä sanon tän nyt hyvinkääläisellä sydämellä.

Mutta joo, ajattelin nyt vaan kirjottaa tämmösen asian tänne, koska jo pelkkä ajatus paluumuutosta Hyvinkäälle saa mut hyvin onnelliseksi. Se on pyörinyt mulla niin usein päässä, mutta nyt viime päivinä oikeesti vahvempana kun koskaan. Ehkä se alkusysäys tälle unia vievälle ajattelulle tuli siitä, kun tajusin kuinka paljon tärkeiden ihmisten asioita multa menee täällä ohi. Veljenpoikakin on jo päättänyt peruskoulun, vaikka mä ajattelin sen olevan vielä yläasteikäinen.. Ehkä seiskalla tai jotain.. Jestas.

Mutta nyt ei toistaiseksi enempää aiheesta.

Terveisin,
Tekko