Lokakuisia kuulumisia

Mä oon ollut nyt tosi huono kirjottamaan, koska siis.. No, mä en yksinkertaisesti löydä aikaa. Mun ongelma on lähinnä se, että mä voin kirjottaa vain ollessani yksin; sitä aikaa ei ole tässä nyt paljoa ollut, mutta en valita, koska kaikessa on aina plussansa ja miinuksensa.

Mä en siis jotenkin vaan tykkää siitä, että on mahdollisuus sille, että joku katsoisi kun kirjoitan – tai mikä pahinta, lukisi mun tekstiäni reaaliajassa. Tää on kai sikäli taidetta, että mun täytyy saada tehdä tämä täysin omassa rauhassa, eikä kenelläkään ole oikeutta nähdä keskeneräistä työtä. Ja nykyään mulla on vielä taipumus lukea tätä ääneen kokoaika kirjoittaessani, jotta saan kertaheitolla mahdollisimman paljon kirjoitettua oikein, enkä pidä siitä jos joku kuuntelee kun luen keskeneräistä tekstiäni ääneen. Sekava selitys, mutta antaa olla, te ymmärsitte.

Ja siis valehtelin; on mulla ollut myös hetkiä itselleni. Eira käy aika paljon Hyvinkäällä sukuloimassa, jolloin mulle siunaantuisi aikaa kirjoittaa, mutta ei. Silloin kun sitä omaa aikaa on, niin keskityn silloin kyllä tuhlaamaan sen asioihin, joita nautin tehdä yksin – tai asiohin, joiden tekemistä yritän välttää Eiran läsnäollessa (mm. tietokoneella pelaaminen). Toki bloginkin kirjoittamisesta nautin, mutta on ilmeisesti asioita, jotka ajaa siitä ohi. Viimeaikoina kaikki ns. oma aika on mennyt taas kerran The Sims 4-peliä pelatessa, jippii. Voisi sen ajan toki kai järkevämminkin käyttää, mutta mitä suotta, teen sitä mistä tykkään.


Tällä hetkellä Eira on haravoimassa pihaa. Ajattelin, että nyt aika ei riitä pelaamiseen, joten kirjoitampa vähän. Toki voisin olla myös pihalla haravoimassa, mutta mä olen tänään herännyt niin aikaisin, että olen ihan sänkykamaa jo. Toki raitis ilma voisi piristää ja muuta, mutta tehdään tämä nyt näin.

Ja jos lähdetään hieman perkamaan sitä, että mitä tässä on noin niinkun muuten tullut tehtyä niin.. Ei saada hirveän ihmeellistä listaa. Ollaan nimittäin edelleenkin aika paljon vain maattu sohvalla ja katsottu televisiota – ja oikeestaan vaan Big Brotheria. Tätäkö tämä on tämä odottavan aika? 

Meillähän meni tämä odotus tosiaan yli. Laskettu aika oli siellä se 14. päivä (mä toivon, että muistan edes sen oikein, koska mulle ei vaan siis jää päivämäärät päähän), mutta eipä ole näkynyt. Tai siis toki liikkeet on onneksi näkynyt, mutta ei ketään ole näkynyt tulevan ulos. Kai se vaan viihtyy sitten mahassa liian hyvin tai jotain, ja antaa meidän nyt odottaa mahdollisimman pitkään.. Kyllä sitä jo vähän toivoisi, että pääsisi tutustumaan siihen ihan kasvotustenkin jo pian.


Tää on nyt taas tämmönen hyvin hajanainen kuulumispäivitys, koska en ole mitään aikoihin kirjoitellut ja näitä kuulumisia on vähän päässyt kasaantumaan. Kai. Valehtelin meinaan taas; en mä ole kokoaika vaan maannut ja katsellut televisiota. Mä olen käynyt nyt taas vähän ahkerammin lenkillä!

Tänään heräsin tosiaan siinä hieman viiden jälkeen vessaan. Palasin sänkyyn ja yritin laittaa puhelimesta jotain rauhoittavaa ääntä ja koittaa nukahtaa uudelleen.. Ei onnistunut, olin täysin hereillä jo. Katselinkin sitten Youtubesta erinäisiä videoita aikani kuluksi ja sainkin muutaman tunnin siinä kivasti vierähtämään. Pihalla oli vielä tarpeeksi pimeää, joten ajattelin aamulenkin tekevän hyvää. En ole siis koskaan aikaisemmin aamulenkillä käynyt, mutta nyt mä päätin lähteä.

Vaatteet päälle ja pihalle. Lenkkiaplikaatio päälle puhelimesta ja sieltä mukava lenkkiohjelma, ja eikun menoksi. Semmonen kevyt 3,26 km sitä matkaa kertyi, kesti 24 minuuttia, josta 15 minuuttia oli hölkkää. Maahan oli kivasti satanut jo jonkinlainen lumihuntu ja ilma oli kivan viileä, mikä sen parempaa? Tietkin on vielä toistaiseksi sen verran lämpimiä tai jotain, että ei se lumi niihin jää, joten pääsee helposti vielä hölkkäämään. Se oli siis oikeesti yllättävän kivaa.

Sieltä sitten tosiaan kotiin suihkuun ja suihkun jälkeen lähettiinkin aika pian jo neuvolaan. Siellä varailtiin aikaa yliaikaiskontrolliin tai johonkin semmoseen, johon tässä siis ollaan menossa maanantaina, ellei jotain ala tapahtua ennen sitä.

Jossain vaiheessa yritettiin tossa nukkua päiväunetkin, mutta eipä ne mulle jostain syystä maistunut. Kattelin siinä sitten Eiran nukkuessa Tie Pohjoiseen-elokuvan, joka oli taas pitkästä aikaa ihan hyvä. Ja eipä mulla sitä sen enempää.

Hajanainen todellakin, yritin puhua lenkkeilystä taas, mutta kerroinkin päivän tapahtumat.. No, pointti oli kuitenkin se, että mulla oli tossa semmonen noin viikon mittainen kausi, yllättäen alkoholintäyteisen illan jälkeen, jolloin ei oikein lenkille huvittanut lähteä. Kun se alkoholin aiheuttama "mikään ei kiinnosta"-kausi loppui, niin sitten taas mentiin! Ja nyt toistaiseksi tuntuu siltä, että mennään vielä pitkälle! Oon löytänyt semmosen mukavan lenkkireitin, jota tykkään siis mennä, se ei oo liian pitkä eikä liian lyhyt, vaan se on täydellinen mulle – toistaiseksi. Kunhan kunto taas kohoaa niin sitten voidaan taas pidentää matkaa.

Toi on toi kunto muuten hyvin jännä kaveri.. Se nousee hitaasti, mutta sitten jos annat sille pienenkin mahdollisuuden rapistua, niin se rapisee vauhdilla. Siksi taas toistaiseksi mennään hieman lyhyempää lenkkiä, että saadaan sitä kuntoa ja jaksamista pidemmille. Hitaasti, mutta varmasti.


Hmm.. Eli tosiaan; vauvan odottelua, teeveen tuijottelua ja lenkkeilyä + jatkuvaa neuvolassa ravaamista tää arki tässä aika pitkälti on nyt ollut. Ja jos musta ei hirveesti tässä kuulu mitään niin selitinkin jo syyn tässä merkinnässä – mulla on vaan muuta tekemistä tai aika ei muka riitä. Ja sit kun se vauva tosiaan tulee, niin sitten sitä omaa aikaa ei varmastikaan ole näinkään paljoa, joten ehkä nää merkinnät jää toistaiseksi hyvin vähälle.. Tosin, ei sitäkään voi varmaksi sanoa.. En tiedä miksi spekuloin asiaa etukäteen.. Laitetaan jonkinlaisen jännityksen piikkiin, eiköstä vaan?

Tämä oli tosiaan tässä.

Terveisin,
Tekko