Videoblogi? Joo, ei, joo, ei..

Mä oon nyt pyöritellyt aika paljon päässäni semmosta ajatusta, että alkaisin videoimaan elämääni. Se ajatus on itänyt tässä jo jokusen tovin, mutta en ole saanut pahemmin mitään aikaiseksi. Yhden videon oon kyllä kuvannut täältä kotoota lähdön keskeltä, mutta siinä mulla oli lähinnä tarkotus kokeilla, että osaanko puhua edes kameralle. En tiedä lähteekö tää ajatus tästä mihinkään, mutta saahan sitä pyöritellä.

Oikeesti oon miettinyt vlogaamista (videoblogaamista) jo todella pitkään. Pari kertaa jopa kokeillutkin; julkaissut jotain YouTubeen, mutta aika nopeesti ne sieltä on pois lähtenyt omasta tahdosta. Ei ole tuntunut luonnolliselta. Jos mä nyt yrittäisin, niin mikä olisi muka muuttunut? Miksi se nyt toimisi? En tiedä. 

Ollaan kateltu nyt tässä Eiran kanssa Yleltä semmosta sarjaa kun "Muuttopäiväkirjat". Se on jotenkin yrittänyt inspiroida mua vielä enemmän, mutta silti mä vaan pohdin. Jos mä nyt alottaisin kuvaamaan jotain, niin myöhemmässä ajankohdassahan mulla olisi jo videomateriaalia tältä ajanjaksolta, ja sitä voisi olla kiva katsella joskus myöhemmin. Miksi en siis tartu toimeen? No, mä en osaa puhua.

Ja itseasiassa siinä on se ensimmäinen syy, että minkä takia mä olisin joskus halunnut vlogaamisen aloittaa. Ajattelin, että jos puhuisin kameralle päivät pääksytysten, niin oppisin siinä samalla kommunikoimaan normaalisti. Mutta oppisinko kommunikoimaan normaalisti vain kuvauslaitteeni kanssa, vai voisiko siitä olla apua myös muuhun sosiaalisuuteen? Eipä tuota tiedä, ellei kokeile.

Mä oon aina ollut semmonen tyyppi, että kun mä puhun, niin mä puhun tosi varovasti. Siis jos on tietämys siitä, että muita ihmisiä saattaa olla lähistöllä. Jostain syystä mua on aina pelottanut se, että ihmiset, joita en niinkään tunne, kuulee mun äänen tai puheen. En osaa tietää miksi se pelottaa, mutta niin se vaan on. Ajattelin, että jos tunkisi itseään pikkusen esille niin, että kenellä tahansa olisi mahdollisuus kuulla mun puhetta, niin poistaisiko se tätä pelkoa lopulta? Loisiko se jotain tarvittavaa itsevarmuutta? Siihenkin mä saisin vastauksen vain yrittämällä.


Mulla kun on ollut aikaa tätä tässä pyöritellä, niin mulla on jo jonkinlainen ideakin, että miten mä toteuttaisin tätä hommaa. Mä tekisin semmosia, hmm, koosteita viikosta. Joitain sellaisia videoita oon joskus YouTubesta katsellut ja niissä on semmonen kiva meininki; pätkä yhestä päivästä ja pätkä toisesta. Ne tekijät vaan on yleensä jo tehnyt sitä hommaa niin pitkään, että niillä on editointi ollut semmosta, että sitä on ollut mukava katsella. Kuvituskuvaa ja muuta. Jos mä itse nyt alottaisin, niin mä alottaisin aika tyhjältä pöydältä, enkä tietäisi yhtään mitä mä oikeesti teen. Mutta toisaalta taas.. Kokemus karttuu vaan tekemällä, joten pitäisi tarttua härkää sarvista.

En mä tiedä.

Tää muutto olis toisaalta just aika ideaali ajankohta alottaa, koska tässä sais vielä videokuvaa tästä vanhasta asunnosta, jota voisi olla kiva katella joskus muutaman vuoden päästä.. "Tuolla me joskus asuttiin, ja nyt siellä asuu joku muu.."

Sit ajattelen myös, että vois olla kiva Maxille joskus tulevaisuudessa katella videoita sen alkuajoista. Mutta toisaalta, semmosia videoita on jo paljon, koska Max on aika hassu tyyppi ja siitä saa jatkuvasti hassuja videoita.. Mutta Maxista ei ole semmosta arkista materiaalia lähes ollenkaan, mutta kiinnostaako se tulevaisuuden Maxia yhtään? Ei sitäkään voi tietää, mutta sitä voisi kokeilla.


Muuttopäiväkirjoja kun ollaan tosiaan kateltu, niin on herännyt myös semmonen ajatus, että olis kiva jos semmosesta videoinnista tulis vaikka mulle, Eiralle ja ehkä joskus lopulta jopa Maxillekin yhteinen harrastus. Se on kyllä jo niin villi kela, että en ole edes ottanut sitä puheeksi. Se on vaan pyörähtänyt mielessä. Voisinhan mä ehkä sitä Eiralta kysästä, että mitä mieltä se semmosesta olisi (ja nyt itseasiassa jos Eira tätä lukee, niin kysyin tälleen salaa), ja jos se ei inspiroidu yhtään, niin sitten voi antaa sen asian olla siltä osin.

Toisaalta taas.. Hmm, mä en ehkä osaisi alkaa videoimaan Eiran läsnäollessa, joten mun vlogi olis tyyliin vaan mua ja mun omaa aikaa, kun sitä joskus silloin tällöin vähän on. Mua ja Maxia ehkä. Mä kun oon pyöritellyt tätä ajatusta, niin mä en edes ehkä osaisi aloittaa videokuvaamista silleen, että siinä on joku muu ihminen lähellä.. Se vaan tuntuu tosi, tosi oudolta ajatukselta. Alkaa puhumaan kameralle kun joku toinen on läsnä..


Täytyy vielä sen verran näpytellä, että en mä siitä silleen julkista tulisi tekemään. Ainakaan heti. Sen näkisi vaan tän blogin tai Facebookin kautta. Toki alustana olisi tietenkin YouTube, mutta mun mielestä siellä saa piilotettua videoita siten, että ne näkee vaan jos saa linkin tms.

Mutta kuten sanottu; en tiedä. En tiedä alanko tätä toteuttamaan, vai jääkö tää edelleen mietintämyssyyn. Olisi kyllä niin monia syitä alottaa, joten miksi mä vaan pohdin? En mä siinä luultavasti mitään ainakaan häviäisi.


No, teilläkin on nyt mahdollisuus vaikuttaa. Kiinnostaisiko teitä katsella videoita mun/meidän elämästä? Vai onko se lähtökohtaisesti jo ihan typerä ajatus? Ja ihan hyvin riittää tämä mun blogikin? Vai onko tämä blogikin liikaa? No, on tai ei, blogi ainakin pysyy. Kommenttia saa siis laittaa.

Terveisin,
Vesa-Matti