Nollaus

Miten viettää samaan aikaan onnistunut, mutta samaan aikaan myös epäonnistunut ilta? Tavallaanhan epäonnistuminen tapahtui vaan mun korvien välissä, mutta minkäs teen? Olihan se kuitenkin hauskaa ja hauskahan sitä on varmasti jossain kohtaa muistella taas.

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa viihteellä. Oli semmonen olo, että ehdottomasti tarvitsee jo nollata. Tiedättehän te sen kun seinät alkaa vaan kaatumaan päälle ja pitää päästä tekemään jotain muuta kun sitä mitä muutoin tekee kokoaika. Jos ette tiedä niin sitten mun pää vaan toimii eri tavalla, mutta ei sekään mikään uusi uutinen olisi. Mä en ole keksinyt itselleni muuta tapaa nollata päätä kun pieni viihteelle siirtyminen, mutta en tiedä pitäisikö jo pikku hiljaa alkaa kehittelemään muitakin vaihtoehtoja. Koska siis.. Mä en tiedä, että onko se seuraavan päivän olo sitten lopulta sen arvoista? Vaikka mulla ei paha krapula ollut niin silti mulle jäi vähän semmonen olo, että tätäkö tää nyt sit oli? Ensin on muutama tunti hauskaa ja sitten käristään seuraava päivä enemmän tai vähemmän.

Iltahan meni niin, että Ronin kanssa emmittiin kovin pitkään täällä meillä, että mitä tehdään vai tehdäänkö ylipäätään mitään. Mä halusin jotain tehdä, mutta Roni oli hieman vastaan, koska ei meillä ole kavereita, joiden kanssa ottaisi kuppia ja viettäisi kivaa iltaa.. Lopulta sitten päätettiin, että lähdetään Ronille Riihimäkeen ja kysytään kaikki vähänkään potentiaaliset ihmiset läpi. Saatiin noin nyrkillinen ihmisiä kasaan ja ruvettiin iltaa viettämään Ronin asunnolla. Tämä pätkä oli tosi kiva, mä viihdyin ja tunsin kuinka pää nollaantuu. Juotiin, pelattiin juomapelejä, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin niitä näitä. Porukka alkoi humaltumaan ja hauskaa oli.

Vaan sitten illanistujaisissa tulee yleensä se vaihe kun joku keksii, että "Hei! Mennäänkö baariin?" Tämä nykyään latistaa omaa tunnelmaa, koska olen nykyään hyvin vahvasti kotona/kaverilla/yksityisasunnossa juovaa tyyppiä, enkä näe baareissa oikein enää minkäänlaista viehätysvoimaa. En ole nähnyt pitkään aikaan, mutta silti mun on aina pitänyt sinne ryhmäpaineen vuoksi lähteä. En ensinnäkään pidä siitä, että baareissa on paljon ihmisiä, enkä varsinkaan siitä, että baareissa juomat maksaa noin 3 tai 4 kertaa enemmän kun kaupassa. No, baariin piti kuitenkin sitten lähteä ja se siirtymä Ronin asunnolta baariin oli taas oikein viihdyttävä pätkä. Ensimmäiset ehkä 3 minuuttia baarin sisällä oli vielä ihan hauskaa, mutta sitten ei enää. Koska siis me jouduttiin odottamaan juomia ehkä 40-50 minuuttia, jonka aikana kerkesi päästä jo pahasti laskuhumalan puolelle.

Se baaritiskin toiminta oli kyllä nyt ihan uusi kokemus, koska siis.. Siinä oli oikeestaan vaan kaksi ryhmää ennen meitä. Toinen osasi toimia tiskillä ja tilasi juomansa, maksoi ja painui hiiteen. Toinen porukka taas.. Hyvänen aika. Ne siis leiriytyi siihen baaritiskille tilaten ensin yhdet juomat ja shotit. Juomien saavuttua he alkoivat niitä siinä ryystämään, maksoivat juomat ja tilasivat uudet. Siis oikeesti, tilasivat uudet. Jossain kohtaa huomasin, että tämän seurueen muitakin jäseniä hiipi siihen meidän eteen sivureittejä pitkin ja näillekin tilattiin siinä sitten juomaa ja jatkettiin sitä ryystämistä siinä. Jos olisin ollut yhtään enempää kännissä niin olisin voinut alkaa rähisemään, koska oli se meininki oikeasti niin röyhkeää ja väärin. Nyt vaan tapani mukaan kärsin sivussa (takana) ja mietin, että tätäkö tämä on? Mietin myös, että miten ne työntekijät antoivat tommosen leiriytymisen tapahtua niin tupaten täynnä olevassa baarissa? Kaikenkaikkiaan oikein mahtavaa toimintaa tältä seurueelta ja baarin työntekijältä, joka vaan totteli mitä tämä seurue saneli.

Saatiin kuitenkin tosiaan itsekin juotavaa lopulta ja siirryttiin juomien kanssa tanssilattian viereen, koska porukan nuorimmat olivat niin päättäneet. Mä en siis kestänyt.. Se tanssilattian meininki.. Se on karua. Näihin aikoihin Maxin huoneen valvontakamera ilmoitti äänestä ja liikkeestä, joten katsoin puhelimesta mitä tapahtuu. Mulle tuli siitä entistä enemmän semmonen olo, että mä haluan vaan kotiin sieltä. Mä haluan kotiin perheen pariin, enkä olla tämmöisessä paikassa missä en yksinkertaisesti tippaakaan viihdy. Ruvettiin siinä sitten suunnittelemaan lähtöä, mutta eihän sekään koskaan onnistu ongelmitta, koska aina joku haluaa jäädä ja haluaa houkutella muutkin jäämään. Mä pysyin päätöksessäni, koska mulla oli laskuhumala, koti-ikävä ja mun mielestä perheellisen miehen paikka ei ole baarissa tanssilattian vieressä katsomassa kun itsensä pysäkille juoneet nuoret tanssii typerän nykymusiikin tahtiin. Yksinkertaisesti halusin vaan kotiin, en mitään muuta.

Me lähdettiin kai kuitenkin jonkinlaisella porukalla sieltä, mutta heti alkumatkasta meidän tärkein lenkki, Roni, avaimiensa kanssa hävisi. Jouduttiin odottamaan Ronin talon alaovella vaikka kuinka ja kauan, koska meidän tavaroita oli Ronin asunnossa. Jossain vaiheessa mestari suvaitsi saapua ja päästiin hakemaan tavarat, jonka jälkeen lähdettiin suunnistamaan juna-asemalle. Sielläpä sitä sitten odottikin oikein iloinen yllätys; seuraava juna lähtee 3:55. Kello taisi olla jotain 3:05-3:15. Pitkä odotus edessä siispä ja mä olin pukeutunut vähän kehnosti säähän nähden. Kylmähän siinä tuli. Juna lopulta tuli, päästiin hetkeksi lämmittelemään, mutta eihän toi matka Riihimäeltä Hyvinkäälle pitkä ole. Ja sitten oli vielä suunnistaminen Hyvinkään rautatieasemalta kotiin, joka tuntui kokoaika vaan pahemmalta ja pahemmalta ajatukselta. "Eiks voisi olla jo kotona?"

Mä väitän, että mä olisin ollut valmis kotiin jo joskus 00:30, mutta toisin kävi. Kaiken säätämisen, matkustelun, odottelun ja muun oheistoiminnan jälkeen olin kotona 4:41. Voi olla, että siinä sitä sitten mietti, että oliko se nyt sitten lopulta sen arvoista? Ehkä se ei ollut. Seuraavan kerran kun tekee mieli nollata päätä tällä perinteisellä tavalla niin haluan tehdä sen vain ja ainoastaan yksityisasunnossa. Mahdollisimman lähellä lokaatiota, johon pääsen halutessani nukkumaan.

Mutta sellasta se on. Yhdessä hetkessä sulla on hauskaa ja toisessa hetkessä ei. Onneksi pääosin oli hauska ilta – niin kauan kun se tapahtui Ronin asunnolla.


Ja tämä merkintä taisi olla ihan vaan tällainen. Jää pituudeltaan hieman tyngäksi, koska ei siis täytä mun nykyisiä vaatimuksiani, mutta kerrankos sitä. Ajattelin vaan tulla jotain kirjottelemaan ja tämähän se sitten sieltä pyrki ulos. Ei ollut siis sikäli mitenkään ennalta päätetty aihe, että olisin tän valmiiksi kirjoittanut vaadittuun pituuteen päässäni.

No, niin, että.. Miten nämä lopetettiin? Mä en tiedä koska taas löydän itselleni sopivan kirjoitteluhetken, mutta eiköhän se taas jostain löydy. Toivottavasti silloin on jo jotain kunnon asiaakin. No, ei tässä muuta; kiitos, anteeksi ja seuraavaan kertaan!

Terveisin,
Vesa-Matti