Vaan ainut hetki kun olin juuri nukahtamassa niin tapahtui jotain outoa. Meidän takana ollut auto alkoi vilkuttamaan meille valojaan villisti, eikä Eira oikein tiennyt mitä sen pitää tehdä. Eira ajeli tovin moottoritiellä oikealta vasemmalle, vasemmalta oikealle ja mietti, että mitä tapahtuu? Me ei Eiran mukaan ajettu mitenkään väärin, mutta ilmeisesti meidän takanatulija oli kiireisempi tai jotain ja sen piti ehdottomasti tehdä meille pieni jekku, että pääsee ohi. Mä siis säpsähdin ja olin ihan paniikissa, koska en tiennyt ollaanko me nyt menossa suoraan ojaan vai suoraan ojaan katon kautta ympäri? Ei onneksi menty ojaan laisinkaan. Mutta ihmiset; älkää pelleilkö siellä moottoritiellä – muuallakaan. Meillä oli nelihenkinen perhe auton kyydissä ja tässä olisi voinut käydä vaikka miten pahasti vain sen takia, että joku halusi ilmeisesti ajaa vähän nopeammin töihin tms. Mä aina itse ajattelen, että parempi perillä myöhään kuin ei ollenkaan. Viitaten siis siihen, että kiireessä ihmiset sortuu paljon helpommin ylilyönteihin, jotka johtaa pahimmassa tapauksessa johonkin kuolettavaankin. Nyt onneksi selvittiin vaan tosi pahalla säikähdyksellä.
Laivaanhan me päästiin suhteellisen kivuttomasti. Oltiin nähkääs kaikessa ilmeisesti viimeisiä, joten meidän ei tarvinnut pahemmin jonotella. Ihan kiva välillä näin. Laivassahan me sitten.. Hetkinen, voiko mulla oikeesti olla näin huono muisti? Ei, ei ole! On se huono, mutta ei näin huono. Laivassahan me ensitöiksemme suunnistettiin aamupalalle! Siellä oli semmonen perus aamupala, joka sisälsi kananmunaa, kananmunaa ja kananmunaa. Mä kun olen tässä muutenkin syönyt niin paljon kananmunaa, että olin ajatellut, että "no, minä vähennän kananmunan syöntiä." Siellä laivan buffetissa sitten huomasin lapanneeni lautaselle läjän munakasta, ottaneeni karjalanpiirakoita, joiden päällä toinen läjä munavoita ja sitten siihen kylkeen vielä pekonia ja keitetty kananmuna. Hitto. Ehkä mä jo nyt vähennän kananmunan syöntiä? Ja jostain ihmeen syystä mä otin aamupalalle limua, vaikka mehu olisi ollut parempi vaihtoehto. Ihmettelin sitä valintaa pöydässä tovin, mutta onneksi Eira kerkesi oman ruoanhakuprosessinsa aikana tuoda mulle pari mehuakin. En tainnut käydä ihan täysillä – mutta koska mä muka kävisin?
Aamupala ei ollut kummoinen show. Ruoka oli menettelevää ja lapsetkin jaksoi kiltisi olla ja möllöttää – pääosin. Aamupalalta me suunnistettiin sitten leikkipaikkaa kohti, jossa meillä sitten pitkälti se loppu laivamatka menikin. Käytiin toki kiertämässä kaupat, mutta muutoin katseltiin Maxin touhuja leikkihuoneessa ja Miion makoilua leikkihuoneen ikkunanlaudalla.
Oltiin muuten aikalailla viimeisiä myös sitten Viron päässä kun piti laivasta nousta. Odotettiin ihan tarkoituksella, että se isoin ruuhka menee ohi, mutta odotettiin vissiin hitusen liian kaukana, koska kaikki oli kerennyt häviämään. No, saatiin taas kulkea ihan rauhakseltaan ja niin leveästi kun suomalaisen kuuluu kävellä Virossa. Siellä me sitten ruvettiin metsästämään muistaakseni kahvilaa. Ensin toki kierrettiin hieman vaatekauppoja, mutta siinä samalla hieman etsien paikkaa, jossa kuluttaa luppoaikaa. Eira löysi mulle yhden hihattoman paidan, joten ihan tyhjin käsin ei munkaan tarvinnut Virosta lähteä. Eikä tyhjin vatsoin. Kulutettuamme aikaa pitkän tovin jos toisenkin pitkän tovin, niin päädyttiin ensimmäiselle ravintolalle mikä oltiin koko reissumme aikana nähty. Se oli semmonen hyvin Amerikka-henkinen paikka, jossa oli peltitauluja seinät täynnä ja urheilukrääsää roikkui katoista ja seinistäkin myös. Tarjolla oli ribsejä, burgereita, pizzaa ja tottakai paljon erilaisia lihoja. Eli hyvin Amerikka-henkinen ravintola. Taisipa käydä niin, että meikäläinen oli ainoa, joka teki poikkeuksen; muut valitsivat burgerit, mutta minä pizza-ihmisenä halusin testata pizzaa.
Täytyy sanoa, että ravintola oli muuten tosi, tosi hyvä, mutta siinä vaan jonkun lapsi itki kokoaika mun korvaan, enkä pystynyt keskittymään oikein syömiseen. Miinuspisteet ravintolalle siitä. Hetkinen.. Se oli muuten oma lapsi. Max tosiaan pääsi alkajaisiksi ravintolan leikkihuoneeseen leikkimään. Tässä kohtaahan Max oli ollut hereillä totutun viiden tunnin sijaan jo ehkä noin 7 tai 8. Ei ollut suostunut oikein syömäänkään kunnolla mitään, eikä tosiaan ollut kyennyt missään välissä nukkumaan. Siinä kohtaa kun Max pyydettiin leikkihuoneesta pois, niin paloi samalla myös sytytyslanka loppuun; Max aloitti ihan järkyttävän shown.
Tilannetta ei ihan kamalasti helpottanut se, että joka suunnasta tuli erilaisia ohjeita miten Maxin kanssa pitää nyt toimia. "Älkää huomioiko sitä", sanoi Eira, mutta samaan aikaan Max sai huomiota joka suunnasta. Mä en taas itse voinut vaan olla ja antaa pojan huutaa, koska oltiinhan me ravintolassa. Eiran sisko sai lopulta Maxin pikkusen rauhoittumaan, mutta eihän se tilanne siitä täysin rauhoittunut missään vaiheessa, koska Max ei tosiaan ollut syönyt kunnolla, eikä nukkunut silmäystäkään päiväunia. Jossain vaiheessa jopa tarjoilija kävi kysymässä, että onko kaikki hyvin. Tämä mun mielestä viittasi suoraan siihen, että joku on käynyt häiriökäytöksestä mainitsemassa henkilökunnalle. Se jotenkin vielä lisäsi omaa pahaa mieltä siinä ja ruokahalu kärsi huomattavan takaiskun. Sitten kun Max oli edes suhteellisen rauhallinen niin sain itsekin nautittua mun pizzani, vaikka en sitä tokikaan kokonaan edes jaksanut syödä. Oudointa siinä pizzassa oli se, että tilasin neljän juuston pizzan, mutta siellä oli pepperonia ja tomaattiakin seassa.. Se toki varmasti mainittiin menussa, mutta en lukenut sitä kokonaan. Halusin vain neljän juuston pizzan, koska se on parhaimmillaan todella hyvää ja simppeliä pizzaa. Mutta ei toikaan siis pahaa ollut, ei toki. Hyvää pizzaa, todella hyvällä pohjalla. Eira otti multa yhden palan ja Eiran siskon lapsi toisen palan, mutta silti mulle teki tiukkaa tunkea se loppu omaan kupuuni.
Päästiin ravintolasta pois, mutta siinä kohtaa kun Max piti taas pukea.. No, sanotaan nyt näin, että show hieman jatkui. Oli vaan päästävä pois koko paikasta johonkin rauhalliseen paikkaan, jossa Max voisi ottaa jonkinlaiset torkut. Se onnistuikin sitten laivaterminaalissa, onneksi. Max nukkui tovin ja me lopulta päästiin laivaankin kaiken ollessa ihan hyvin. Nyt ei oltu vikojen joukossa ja löydettiinkin meille paikka johon leiriydyttiin koko laivamatkan ajaksi.
Laivassahan oli sitten jossain vaiheessa erinäisiä esityksiä meidän lapsilta, mutta niistä onneksi selvittiin taas suhteellisen kivuttomasti. Maxin kanssa piti vaan kokoaika etsiä jotain tekemistä, koska se ei oikein olisi halunnut vaan olla ja möllöttää. Kai sitä enimmikseen vaivasi nälkä ja väsymys.
Käytiin sitten siellä laivan kaupassa ostelemassa asioita. Mä metsästin sieltä uusia Crystal head -pulloja, mutta en löytänyt. En sitten oikeastaan ostanut sieltä mitään. Ajatelkaa, en edes laatikollista juomisia, koska en osannut ajatella, että mun tekisi nyt toviin mieli juoda. Olisihan se kannattanut ajatella pidemmällekin, koska sieltähän sitä olisi halvalla saanut. Mun vyö meni rikki meidän ollessa kaupan jonossa, en tiedä miten, mutta siinä sitten oltiin; piti pitää kädellä housuja ylhäällä. Päästiin onneksi takaisin meidän leiripaikalle ja rupesin siinä sitä vyötä tutkimaan ja totesin, että ei siitä enää toimivaa saa. Eira onneksi suostui palaamaan kauppaan etsimään mulle vyötä ja lopulta sieltä semmonen löytyikin, mutta aika kovaan hintaan. Kun mä sain toimivan vyön housuihini, niin pääsin palaamaan takaisin kauppaan. Eira ei raaskinut ostaa itselleen sieltä semmoista Marimekon mukia, mutta se viitsi ostaa mulle sen vyön, joten mä raaskin ostaa Eiralle sitten sen mukin sieltä, jotta kumpainenkin sitten sai jotain mitä tarvitsi tai halusi.
Lopulta päästiin laivasta ulos, omille autoille ja suunnistamaan kohti kotia. Kotimatka meni suhteellisen hyvin, joten ei siitä sen enempää.
Tullista pakko sanoa yksi hauska asia. Jonkin matkan päässä meidän edellä kulki mieshenkilö hupparissa, joka oli täynnä kannabiksen kuvia. Sanottakoon, että ei ollut jostain syystä kovin iso ihme, että vastassa ollut huumekoira merkkasi tämän henkilön. Mietin vaan, että pitääkö sitä lähteä laivalle huumesekoilemaan tommosessa vaatteessa, joka on suora viittaus johonkin huumausaineeseen? Jos siinä ei olisi sitä koiraa ollut niin olen aika varma, että joku tullihenkilö sen olisi sieltä sitten valinnut "satunnaistarkastukseen". Tokihan siis mullakin on ollut joskus yksi semmonen huivi, jossa niitä kannabiksen lehtiä oli, mutta se oli semmonen nuoruuden hairahdus. "Toi on hieno!" ja se piti itselleen tilata. Se vaan ei ollut sitten semmonen huivi, jota olisin tuolla lähtenyt esittelemällä esittelemään. Oli se mulla pari kertaa päässä lippiksen alla tms. mutta sitten se jostain syystä katosi. En tiedä varastiko sen multa joku, mutta ihan sama sikäli, että ei se edustanut kyllä yhtään minua minuna. Mä olen kuitenkin ihan varma, että jos olisin sen huivin kanssa joskus laivalle erehtynyt niin olisi minut aika varmasti valittu tarkastettavaksi.
Sikäli siis kuitenkin hyvä, jos tämä kaveri mukanaan kuljetti huumausaineita, että jäi kiinni. En usko, että virheestään mitään ehkä oppii, mutta kyllä se varmasti kaveria harmittaa. Ja huumausaineiden kanssa pelleilijöitä saa mun puolesta välillä vähän tai vähän enemmänkin harmittaa.
Mutta semmonen reissu. Tämä oli aika tämmönen pelkistys siitä reissusta, mutta kaiketi muistin kaiken oleellisen kertoa. Ja sanottakoon, että vaikka reissu lopulta olikin kiva ja lapset pääosin nautti, niin en lähtisi kyllä huomenna uudestaan. Päivä tuntui välillä vaan todella pitkältä. Ehdottomasti jatkossa pitää panostaa siihen, että saa lapset syömään, ja saa taattua niille jotenkin jonkinlaiset päiväunet.
Miiohan oli sikäli helppo tapaus, että se oikeastaan vaan roikkui mun mukana kantorepussa koko matkan. Paluumatkalla oikeestaan vasta annoin poikasen enempi muiden vastuulle, mutta muutoin me oltiin Miion kanssa melkein liimattuna toisiimme. Kantoreppu meinasi aluksi unohtua kotiin, mutta onneksi käännyttiin se hakemaan; se oli Miion osalta kyllä reissun suurin pelastus. Siinä se oli hereillä, välillä nukkui, välillä taas hereillä ja taas hieman nukkui. Helppoa ja kivaa, pääosin.
Mutta joo, nyt mä olen varmasti kertonut kaiken kertomisen arvoisen. Vai olenko? Max sai tolta reissulta itselleen aurinkolasit, superpallon ja laivan pienoismallin. Miio ei tainnut saada vielä mitään, koska ei osannut vaatia. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.
Joo, nyt mä lopettelen ja menen lisäämään paljuun lisää puuta. Tänään nimittäin paljuillaan, koska ainakin mulla on jalat harvinaisen kipeät ja haluan uskoa, että tommonen lämmin vesi auttaa jalkoja palautumaan rankasta kävelystä. Jep, seuraavaan kertaan!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)