Mulla on ollut tänään kiireinen päivä. Mä olen yrittänyt pitää vieraille seuraa tänään, ja siinä tää koko päivä on kokonaisuudessaan mennyt. Tai no, alkupäivä meni nukkuessa ja sitten käytiin vähän kaupoilla, mutta sen jälkeen tää on ollut yhtä hullunmyllyä – hyvällä tavalla. On aina kiva nähdä ihmisiä, vaikka en silleen mikään ihmistennäkijätyyppi olekaan. Mutta ehkä juuri siksi on kiva välillä nähdä niitä.. Uskoisin, että tässä pätee sama sääntö kun monessa muussakin asiassa mulla; kyllästyisin. No ei vaan! Vitsihuumoria.
Tää päivähän alkoi siis sillä, että mun puhelin soi. Odotin soittoa työkkäristä, mutta oliko tämä sellainen? Ei. Tämä soittaja oli taas puhelinmyyjä, joiden ei edes pitäisi käytännössä tietää mun numeroani, koska se on salainen..
Heräsin siis kuitenkin siihen. Eira koristeli keittiössä kakkuja ja toivotteli huomenet, kai. Mä nukuin viime yönä tosi, tosi huonosti ja tosi, tosi vähän, joten en ollut tänään ihan terävimmilläni – tai no, koska olisin..
Jos haluatte tietää syyn viime öiselle valvomiselleni, niin ilmeisesti ummetus. Olkaa hyvät. Tämän siitä saa kun säveltää itse pelisäännöt vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle – josta muuten luovutaan nyt osittain. Rupean meinaan taas syömään ruisleipää. Se valvotti mua oikeesti koko yön, koska se oli aika pahanlaatuinen. Tää sama vaiva oli siis sillon joskus aikasemminkin kun kirjottelin teille, että "närästystä se vain.." Ei ollut. Ei lähtenyt nyt millään närästyslääkkeellä, vaikka kaikkia melkein purkilliset vetäsin. Tohtori Googlen seuraava diagnoosi oli sitten ummetus, joka ei olisi kyllä käynyt itselläni mielessäkään, koska koskaan ole kokenut moista.
Ei mennä siihen nyt sen enempää, ja jos ei näillä uusilla kotihoitokonsteilla häviä tämmöset vaivat, niin sitten mä oikeesti luovutan ja marssin raisaalaan. Se olotila on kyllä niin epämukava, että en seuraavalla kerralla lähde enää itse arvailemaan. Ummetus siis sikäli osuu aika hyvin, että mun kuitujen saanti on ollut alle 10g päivä.. Useimmiten ehkä jopa nollassa. Ei pitänyt mennä siihen enää, mutta menin silti.
Mihinkäs sitä sitten hypätään, hmm.. No, mä kerroin teille, että tiedän mitä Eira on ostanut mulle synttärilahjaksi. Tiesinkin toisen osan, mutta toista osaa en osannut yhtään edes arvata. Vaikka siis ei ole ihan ennenkuulumatonta, että Eira ostaa mulle kengät, niin silti se oli kyllä täysin yllätys, en osannut odottaa mitään.
 |
| Minun! |
Ja nyt te olette ihan kysymysmerkkinä siellä, että mikä se lahja oli, minkä jo tiesin? Haluatteko te senkin tietää? No, okei.
 |
| Ei se oikeesti oo niin kireellä kun miltä se näyttää. Ranne oli vaan semmosessa asennossa. |
Sitten teitä varmasti kiinnostaa mitä muuta minä sain, eikö niin? Olette te sen verran uteliaita. No, minä sain yhdeltä ihmiseltä kortin ja yhden pelin, toiselta kukkia ja arvan, ja siinä kaikki. No ei ollut kaikki! Mä sain monelta muulta ihmiseltä läsnäolon, ja sekin on minulle riittävä lahja. Ainiin! Ja Eiralta tosiaan hyviä kakkuja, joiden tekemisessä kyllä eilen hieman autoin.
 |
| Voileipäkakkuni mun! |
 |
| Ja täytekakkuni mun! |
Oli voileipä- ja täytekakkua. Molemmat oli hyviä, mutta jos voittaja pitää valita, niin täytekakku vei tämän kierroksen. Mä saatoin itse hieman tota voileipäkakkua sabotoida eilen vahingossa, joten sen takia se jäi hieman jalkoihin, mutta ei sekään siis pahaa ollut. Tulen sitä huomenna syömään vaikka ja kuinka paljon lisää, koska vieraita ei vaan tällä kertaa riittänyt. Kakkuja kylläkin.
Ja siis, mulla oli oikein mukava synttäripäivä. No, omaa sukua ei näkynyt, mutta onnittelut tuli perille. Aluksi se vähän haittasi, mutta sitten mä ajattelin, että kai niillä on parempaakin tekemistä.. No ei vaan! Tiedän syitä minkä takia ei ketään kuulunut tai näkynyt; kyytiongelmia, muuttohommia ja ilmeisesti jonkinlaista vatsapöpöä.
Ja sit mun on pakko laittaa tähän perään semmonen hauska juttu mitä oon tässä yrittänyt kärsivällisesti luoda. Nyt vasta noin kolme vuotta vissiin olen yrittänyt joka syntymäpäivä laittaa Instagramiin kuvan itsestäni saatesanoilla "Ai tältä ihminen näyttää __-vuotiaana." Tänä vuonna sekin meinasin unohtua kiireen keskellä. Onneksi tämä myöhäinen ilta on vielä kuitenkin samaa päivää, ja pystyin perinnettä jatkamaan.
Laitankin tähän – koska olen hyvin päässyt kuvien makuun – nyt kuvat peräkkäin eri vuosilta. Koska koskaan ei voi olla liian varma, etteikö Instagramkin voisi kaatua ja kadottaa kaikkia kuvia.. Hui!
 |
| Ai tältä ihminen näyttää 28-vuotiaana. |
 |
| Ai tältä ihminen näyttää 29-vuotiaana. |
 |
| Ai tältä ihminen näyttää 30-vuotiaana. |
 |
| Ai tältä ihminen näyttää 31-vuotiaana. |
Kuten ehkä saatatte huomata, niin väsymys näkyy uusimmasta synttärinaamasta. Ja itseasiassa jos oikein tutkii, niin väsymys on läsnä monessa muussakin kuvassa silmäpussien muodossa. Ilmeisesti toi 30-vuotias minä on ollut virkeä, tai sitten valoitus on ollut armollinen. Aika hauska huomio myös tohon 28-vuotiaaseen meikäläiseen, joka on vielä jotenkin niin lapsenkasvoinen, kun vertaa 29-vuotiaaseen ja myöhempiin minuihin. Tää mun tutkimus siis tulee jatkumaan jatkossakin, jos vaan muisti vielä jaksaa pelittää.
Ja tämmöinen oli syntymäpäivämerkintä, joka oli siis samalla viimeinen kesäkuuputkimerkintä. Kiitoksia onnitteluista vielä täälläkin ja ihmetellään elämää taas seuraavan kerran kun eksyn kirjoittamaan. Haluaisin uskoa, että se on taas pian, koska tämä on taas ollut kovin kivaa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)