Hmm.. Voisin kokeilla jotain hyvin hämärää metodia. Metodia jota olen viimeksi käyttänyt ehkä 10 vuotta taaksepäin. Taaksepäin menee auto. Auto on semmonen moottorilla varustettu menopeli. Menopeli, no mun lemppari menopeli on pyörä tai rullaluistimet. Rullaluistimet on kiva väline eteenpäin menemiseen, mutta todella huonot välineet esimerkiksi kaupassa käymiseen. Käymiseen.. Ei.. Ei tämäkään tuota nyt mitään ideaa.
Ajattelin, että jos tarpeeksi kauan käyttää tommosta Rauno Repomies-tekniikkaa, niin kohta ollaan jo jonkinlaisen aiheen ääressä, mutta nyt ei tämäkään toiminut. Muistan kyllä, että joskus toimi.
Kauan aikaa sitten oli paikka nimeltä Irc-Galleria, johon ihmiset laittoivat kuvia itsestään. Paikka on vieläkin olemassa, mutta ei siellä varmaan kukaan käy – ainakaan kukaan jonka tunnen. Tässä kyseisessä paikassa mun blogausharrastus tavallaan lähti käyntiin. No okei, ennen sitä kirjottelin kaikenlaista ympäri nettiä ja ehkä ensimmäinen blogipaikka taisi kumminkin olla toinen sen aikainen kuvapalvelu: ii2. Kyseisen paikan blogimerkinnät on aikaa sitten harmi kyllä hävinnyt, koska kyseinen sivu lopetti toimintansa.. Olisimpa osannut aikoinaan ottaa ne johonkin talteen, höh.
Mitä mä olin nyt siis selittämässä.. Niin! Muistan hyvin kun käytin tota aikaisemmin kokeiltua tekniikkaa siellä aika usein. Alotin usein tekstit jaarittelemalla niitä näitä, jatkaen siis seuraavan lauseen aina sillä sanalla, mihin edellinen lause päättyi. Se voi mennä hyvinkin syviin vesiin jos sitä jaksaa kauan harrastaa.
Ja miksi tämä nyt piti kirjoittaa.. On.. Syy.. On sille syy.. Varmasti.. Jossain.. Ehkä. Ei ole. Tää tän päivän merkintä on vaan tällä kertaa hämärin pitkään aikaan. Mutta ehkä mä tarvitsen myös tämmösiä aivottomia merkintöjä..
Ehkä tämmönen aivoton merkintä hävettää mua huomenna niin paljon, että mun on pinnisteltävä yli omien rajojeni ja tuotettava teille lähes täydellistä sisältöä.. Kuka sitä voi tietää? Mä en itse ainakaan usko siihen, mutta olishan se nyt kiva.
Öö, edes yksi rivi jotain järkevää.. Onko paljon pyydetty? Hmm, tuntuu olevan. No, mitä mä olen tehnyt tänään? No kiitos kun kysyin, ehkä tää tästä. No, mä alotin päivän heräämällä sängystä, laitoin housut ja paidan päälle ja kävelin muistaakseni vessaan. Vessan jälkeen kävelin tietokoneelle ja jumiuduin pelaamaan yhtä peliä toviksi – yritin tuhlata aikaa, koska Eira nukkui yövuorosta saamaansa väsymystä pois. Ajantuhlaus onnistuikin sikäli, että Eira heräsi. Väsäsin siinä sitten Eiralle aamupalan – ei, vaan päiväruoan – jonka jälkeen aloin valmistella myös itselleni ruokaa. Vaikka me lähes samaa ruokaa ensimmäiseksi ruoaksi syötiinkin, niin mun piti vaan mittailla omat ruokani nyt tarkemmin ja siksi ne piti tehdä erissä. Kun sain ruoat tehtyä, oli vaa'an aika. Vaaka näytti taas ihan siedettäviä lukemia, joten tiedossa olisi hyvä päivä. Vaa'an jälkeen kananmunat ja pekonit naamariin ja sitten.. No, sitten mentiin ulos.
Aluksihan oli siis tarkoitus päästää vaan koira ulos ja mennä itsekin hetkeksi terassille, ja vähän ehkä kastelemaan meiän kasvimaata. Yhtäkkiä löysin itseni trimmeri kädessä tuolla siistimässä pihan nurkkia ja muita trimmeria vaativia paikkoja. Heräsi ihan muistot eräästä kesätyöstä mieleen siinä sitten, ja olikin oikein rattoisaa tehdä mieluisaa hommaa ja muistella vanhoja. Sitten alkoi se trimmerin temppuilu: siima imeytyi sisään. Bensa loppui. Siima imeytyi taas sisään. Loppu. Trimmeri takaisin autotalliin ja hetkeksi lepotuoliin istuskelemaan. Hetken päästä sää alkoi kylmetä ja taivaalle kasaantui tummia pilviä; kohta sataa. Päätin, että nyt on liian kylmä ja saavuin sisälle kirjoittelemaan blogia.
Istuin takaisin tietokoneelle, avasin Blogspotin ja klikkasin yläkulmasta "uusi teksti"-painiketta. Eteeni aukesi uusi putipuhdas paperi, joka oli enää vain tekstiä vailla. Rupesin miettimään aihetta, mutta aivot löi aivan tyhjää. Kirjoitin kuitenkin "Täähän käy päivä päivältä hankalammas, koska siis yksinkertaisuudessaan mun ajatuspankki on täysin tyhjillään." Mutta senhän te jo tiesittekin.
Olin kirjoittanut blogin loppuun ja minulla oli vielä päivää edessä. Nousin tietokonetuolilta ja siirryin keittiöön, vaikka tiesin, että kello ei ole vielä 16:00, joka on siis seuraava ruoka-aikani. Avasin jääkaapin oven, kuten minulla on tapana, ja tutkailin kaapin sisältöä; mitä syön seuraavaksi? En keksinyt mitään, koska tänään en näköjään pysty keksimään yhtään mitään. Paitsi tätä tekstiä alkoi nyt tulemaan nähtävästi, mutta tässä ei taaskaan ole mitään järkeä. Kirjoitan meinaan asioita, jotka ei ole vielä tapahtunutkaan.. Mutta on ehkä tapahtumassa kohtapuoliin.
Suljin jääkaapin oven tajuttuani, että kirjoitan elämääni eteenpäin; miten tämä voi olla mahdollista? Onko elämäni käsikirjoitettua? Olenko tv-sarja? Kävelin pois keittiöstä, suoraan makuuhuoneeseen ja heittäydyin sängylle tähdeksi. En tv-tähdeksi, vaan tähtiasentoon, tiedättehän?
Lakkasin ajattelemasta mitään ja huomasin olevani edelleen tietokonetuolillani – ja kirjoittavani satuja. Tämmöinen aivopieru tänään.
Nähtävästi alun käynnistysongelmista päästiin suitsaitsukkelaa suoraan ylikierroksille. En taas tajua tätä päivää. Mutta pyydän syvästi anteeksi jos odotitte jotain järkevää sisältöä, koska tänään sitä ei selvästikään tule.
Ette edes tiedä kuinka monta kertaa mä olisin vaan halunnut pyyhkiä kaiken pois ja yrittää keksiä oikeeta aihetta.. No, niin ei kuitenkaan käynyt, vaan jätin kaiken sellaiseksi kun mimmoisena se tuli ulos. Ehkä näitäkin tänne mahtuu, vai mitä olette mieltä?
Nyt ei lisättävää. Toivottavasti huomenna olis jo jotain ajatuksentynkääkin.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)