Mä en aamulla, enkä oikeestaan aamupäivälläkään viitsinyt kirjottaa mitään, koska Eira on taas hankkinut kummallisen väsymyksen yötöistään. Makuuhuoneen ja olohuoneen välillä kun ei ole mitään äänieristettä, niin näppäimien hakkaus kuuluu kyllä oikein hyvin huoneesta toiseen.
Ja kun Eira ajallaan sitten heräsi, syötiin vähän jonkinlaista ruokaa ja melkein heti sen jälkeen lähdettiin sohvanhakureissulle. Kyllä, taas uusi sohva. Siitä on alkanut muodostumaan jo jonkinasteinen vitsi kaveripiireissä, että "tehän usein sohvia vaihdatte".. Mutta kyllä, kaiken pitää olla minusta mukavaa ja Eirasta näyttävää, joten täytyy tehdä tarkkaa testaustyötä.
Mä itse olisin ollut kovin tyytyväinen jo siihen sohvaan mikä aikoinaan kannettiin Hyvinkäältä mukanamme; ruskea nahkasohva, kahdella mekaanisella osalla. Eiralle vaan iski sisustukseen joku erittäin vaalea kausi ja ruskea ei toden totta sopinut muiden huonekalujen kanssa. Se sohva on kuitenkin yläkerrassa odottamassa omaa aikaansa ja paikkaansa..
Mä joskus halusin, että tehtäisiin tonne yläkertaan semmonen tumma huone, missä olis vaan hyvät äänentoistolaitteet ja istumapaikkoja. Eikö sekin täyttäisi ihan hyvin olohuoneen merkit? Se olisi myös hyvä jos joskus haluaa istua iltaa kavereiden kanssa ja kuunnella musaa. Se olis ikäänkuin mun mancaveni, vaikka ei olisikaan kokonaan mun, vaan meidän. Eira ei sille koskaan kieltävää päätöstä antanut, mutta yläkerta kun on vuodesta toiseen vain kesken.
Ja äsken mä aloin haaveilemaan muutosta.. Pff.. Toivottavasti tää on joku ohimenevä vaihe, koska en usko, että ollaan ihan hetkeen lokaatiota vaihtamassa. Eiran kaveri vaan laittoi sille linkin, jonka takana oli asunto ihan tässä meidän lähellä. Yhdessä kerroksessa kaikki oleellinen, ja kellarissa autotallia ja saunaa. Valoisan näköinen keittiö ja kaikkea.. Pienellä pintaremontilla siitä saisi ihan täydellisen. Mä ihan vähän salaa ihastuin siihen ja jos olisi musta kiinni, niin varaisin heti näytön ja vaihtaisin sen vaikka päikseen tän kanssa.. No en ihan, pitäisi meidän vähän jotain väliin saada, koska on tähän upotettukin.
En siis sano, että tässä talossa olisi mitään vikaa. Tiedän vain, että tää tulee olemaan vielä iso projekti. Niin ne on varmaan aikaisemmatkin ajatelleen, eikä ole koskaan saanut tota yläkertaa mitenkään eteenpäin. Mutta niin.. Mun unelma-asunto olisi muutenkin yhdessä kerroksessa, joten ei toi toinenkaan sitä ihan täydellisesti täytä. Mutta mä jotenkin, hmm, oon alkanut kaipaamaan valmiiseen kotiin.
Tää asunto ei tule näkemään valmista vielä pitkään pitkään aikaan, en usko, että moniin vuosiin. Sen verran paljon vaatisi toi yläkerta. Toki jos ammattilaiset palkkaisi, niin homma olisi varmasti äkkiä pois alta, mutta se maksaa. Ja sitä valuuttaa meillä ei ihan niin paljoa ole, varsinkaan, kun minä tässä työttömänä elelen. Ja kohta Eirakin jää äityislomalle, joten pienenee tulot entisestään.
Mutta tiedättehän te sen tunteen kun jostain innostuu? Vaikka siis tietää, että ei ole edes tarkoitus lähteä sitä kohti. Se on jotenkin raskasta, mutta onneksi se on usein vain vaihe. Mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että mä vaan haluan, haluan ja haluan toiseen kämppään. Jossa olisi vähemmän tekemistä ja enemmän valmista. Mutta en tosiaankaan ihan uuteen asuntoon, koska ne nyt on ihan liian tylsiä.
Nyt mä jään tänne kärvistelemään tän mun oloni kanssa ja toivon, että se menee nopeasti ohi. Oikeesti, haluun sen nopeesti ohi, tai muuten käy sietämättömäksi.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)