Vähän tämmösiä kuulumisia

Tänään sitten kirjotellaan hieman myöhemmin, koska.. No, tää päivä on lähes tulkoon kokonaisuudessaan mennyt pihalla. Mä en saisi oleskella auringossa ton tatuoinnin takia paljoa, mutta en mä voi jättää käyttämättä noin hyviä säitä. Lojuinkin siksi aamupäivän ja lähes koko loppu päivän siihen päälle riippumatossa.

Itseasiassa ennen kun siirryin pihalle aurinkoon makaamaan, niin tein aamutreenin. 10 minuuttia kahvakuulilla ylävartaloharjotteita. Joo, ei se varmaan kestoltaan kuulosta miltään, mutta mulle se on ainakin alku. Ja kun sanoin, että jos 3-4 kertaa viikossa tekisi jotain kahvakuulaharjotteita, niin no.. Mä olen nyt tehnyt tän viikon aikana jo 3 kertaa. Mä meen ilmeisesti sittenkin ihan vaan fiiliksen mukaan, koska nyt tää näyttää sujuvan ihan hyvin.


Hmm, tänään tuolla pihalla maatessamme Eira ehdotti jossain vaiheessa, että voitaisiin pelata Yatzya. Mä olin vähän skeptinen, koska Yatzya kuuluu pelata kovaa alustaa vasten, jollaista ei tossa lojumisalueella ole. Siksipä mä kaivoin puhelimen esille ja etsin sovelluskaupasta Yatzy-sovelluksen ja asennettiin se kummankin kännykkään. Sen parissa tuolla pihalla on nyt tunti jos toinenkin vierähtänyt.

Joo, se voi kuulostaa väärältä, että roikutaan puhelimilla kokoaika pihamaalla, mutta olipahan jotain tekemistä siinä lojumisen ohella. Ja kun se oli vielä ihan kivaakin.

Ennen tän sovelluksen latausta Eira olisi kylläkin halunnut lähteä hakemaan Hyvinkäältä jotain, jolla voitaisiin pelata sitä Yatzya pihallakin.. (mä en vaan jaksanut enää istua autossa, joten se siirtyi tulevaisuuteen.) Se oli nimittäin jostain aikaisemmin kuullut jostain piha-Yatzysta, jonka se aikoo huomenna meille hommata. Isot nopat ja, no.. Ei niiden pistetaulukoiden varmaan tarvitse paljon isompia olla. Mutta siis nopat, jotka soveltuu ulkokäyttöön ja ilmeisesti nurmikolla viskottaviksi.. Mä en vaan edelleenkään luota siihen, että noppia heitellään nurmikolla.. No, huomenna kaikki ehkä selviää.


Ja hei, parissa päivässä mä olen onnistunut pudottamaan yli puolet niistä juhannuskiloista. Niitähän tuli tosiaan se 3,4 kiloa, mutta nyt mä olen saanut pois jo 1,8 kiloa, joten suunta on taas oikea. En siis nyt niinkään niitä hiilareita vahdi, mutta pidän siis suhteellisen matalana. Nyt mä pidän lähinnä vaan tarkkaa ruokapäiväkirjaa, jonka avulla yritän pitää päivän kalorit alle 2000 kcal.

Mä just äsken tutkin, että mä saisin muka hyvällä omalla tunnolla syödä 3232 kcal/päivä, jos haluaisin ylläpitää nykyistä painoani. Mä sanon, että höpö höpö. Joskus aikasemmin jos oon erehtynyt syömään yli 2000 kalorin päivässä, niin paino on vain noussut. Okei, ehkä sekin vaikuttaa, että mistä niitä kaloreita hankkii, koska onhan rasvanen ruoka sitten aina rasvaista ruokaa..

Mutta mä en silti usko, että voisin syödä yli 3000 kcal päivä.. Joo, jos mä jonkun aikaa söisin tota määrää, niin jossain vaiheessa se voisi vakiintua, mutta nyt ei, ei niin millään. Mä oon ehkä totuttanut mun kaloritarpeeni jotenkin alhaiseksi, joten se ei tykkää jos mennään hirveesti sitä ylittämään.


Ja aina nää mun kuulumiset menee tohon ruokaan, jollain tapaa.. Lupasin pitää nää Minulla on nälkä-jutut kuukausiraportissa.. Hetkinen, en muuten luvannut. Lupasin vain, että MON-päivityksiä ei tule kun kerran kuukaudessa, en kieltänyt itseäni kirjoittamasta aiheesta muissa merkinnöissä. Olenpas ovela. Ei vaan, mutta kuten oon monesti aikaisemminkin kirjoittanut, niin mä kirjotan aika paljon lähinnä siitä mikä on nyt mulle silleen pinnalla. Nää jutut on tänä vuonna ollut ja tulee toistaiseksi vielä olemaan. Nää on iso osa mun kuulumisia, jos kuulumisia haluan kirjoittaa.

Ja jos mä aina kirjotan siitä, että miten mua itseäni häiritsee, että kirjoitan jostain aiheesta, niin nyt mun on pakko kirjoittaa siitä, kuinka mua häiritsee se, että mua häiritsee kun kirjotan jostain mikä mua häiritsee.. Tai jotain sinne päin? Nyt kun nimittäin mietin, niin nämä samat asiat on aika monen merkinnän lopussa käyty joskus jo läpi. Jotenkin silti tulee aina tarve pyydellä jotain kirjoittamaani anteeksi, vaikka ei tarvitsisi. Ja myös tämä on aika varmasti joskus jo täällä kirjoitettu.

Miksen mä vaan anna itselleni lupaa tuottaa sisältöä semmoisena kun se tulee ulos? Tai siis niinhän mä teen, mutta usein hieman oikoluettuani tajuan, että nyt taas jankutan samoja asioita tai jotain, ja sitten alan jankuttaa taas uusia vanhoja asioita uudestaan, koska jokin häiritsee. Minkään asian ei pitäisi häiritä, koska harva näitä merkintöjä lähtee taaksepäin lukemaan ja tarkistamaan, että "onko toi oikeesti joskus sanonut noin?"

Tää on hassu harrastus. Tulee kaikenlaisia ajatuksia, jotka johtaa uusiin ajatuksiin ja yhtäkkiä on tämmönen aivopieru kasassa. Kaiken muun lisäksi mun piti lopettaa tää merkintä "jos kuulumisia haluan kirjoittaa."-kohdan jälkeen.. No, lopetan tämän nyt.

Terveisin,
Tekko

P.S. Mua oikeesti hei kiinnostaa, että onko joku joskus tehnyt ns. aikamatkoja tän mun blogin parissa? Siis palannut lukemaan vaikka jotain vuoden 2008 merkintöjä, koska niin voi tehdä, tai on vaan kiinnostanut?