Paluu arkeen

Nyt on palattu arkeen. Tai no, eilenhän sitä jo aloteltiin silleen kivasti, mutta tänään tuntuu, että ollaan oikeesti tehty jotain sen eteen, että ei oltais enää ihan juhannuksessa. Oliko tarpeeksi epäselvästi ilmaistu?

Te tiedätte, että mulla on ollut tää laihdutusprojekti tässä meneillään ja mä taas itse tiesin, että juhannus tulee olemaan sille kovasti iso kolaus. Ja niinhän se olikin, huh. Mä onnistuin keräämään juhannuksena vaa'an mukaan 3,4 lisäkiloa.. +3,4 kg! Viime viikko siis kokonaisuudessaan oli katastrofi tän projektin suhteen.

Mutta ei anneta sen häiritä, koska siis nyt kun on arkeen palattu, niin on palattu myös täysillä tähän hommaankin. Eilisestä mä onnistuin ihan vaan oikeenlaisella nesteellä ja pitämällä kalorit alhaisena, poistamaan itseltäni jo 1 kilon. Tein mä myös 15 minuutin kahvakuulatreenin, joka siis poltti multa hurjat 150 kcal (sovelluksen mukaan). Mä mietinkin, että olisiko nyt jo korkea aika lisätä taas sitä liikuntaa?

Mä oon aikalailla tätä painoa pudottanut vain ja ainoastaan pätkäpaastolla ja erilaisilla dieeteillä, mutta liikuntaa mä en ole mitenkään aktiivisesti harrastanut. Silloin tällöin pyöräilyä, rullaluistelua tai nyrkkeilysäkin hakkaamista, mutta mitään ideaa mulla ei ole ollut niissä mukana. Niitä on vain tehty, koska on tehnyt mieli.

Aattelinkin, että jos edes ton kahvakuulahomman tois jotenkin aktiiviseks harrasteeksi, koska siinä nyt ainakin tulee hiki ja sovellus väittää, että kalorit palaa. Mietin, että oisko alkuun joku 3-4 kertaa viikossa ja siitä lähtee sitten nostamaan kertoja, tai jotain.. Koska siis, jos ootte ikinä tehnyt kahvakuulatreeniä (tai jotain toista ponnistelua vaativaa juttua) kylmilteen, niin te tiedätte, että seuraava päivä on aika tuskanen. Toi mun sovellus vielä pakottaa aika paljon kyykkyihin, niin niitä on nyt eilen ainakin tehty, ja sen huomaa hyvin portaita noustessa tai laskeutuessa.

Mulla on tässä vain yksi dilemma (jos sellaista sanaa voidaan käyttää). Mä haluaisin harrastaa aamulla/aamupäivällä, koska silloin keho vissiin polttaisi paremmin ja muutenkin musta tuntuu, että oon semmonen aikainen mato linnun nappaa-ihminen. Ja sit taas toisaalta, mä en ole yhtään semmonen ihminen, koska mun pitää ensimmäiset pari tuntia heräämisestä vaan olla. Kyllä, vaan olla. Niinpä mä joudun jättämään tän mahdollisen harrasteen aina myöhäisempään ajankohtaan, ja se ei silloin ole musta enää niin kivaakaan.

Sitten kun tulee taas kylmemmät ilmat ja pihalla viitsii kävelläkin, niin sitten mä tykkään taas tehdä kävelylenkkejä yms. nimenomaan illalla. Kesällä aamulla, muulloin illalla. Ja siis tästä syystä johtuen mun pää kokoaika siirtää sitä harrasteen aloittamista – siis koskaan ei vaan ole hyvä hetki.

Mutta jos nyt koittais asennoitua oikein, koska siitähän tässä nyt on kyse. Mä voisin ja pystyisin vaikka mihin, jos mun asenne vaan olisi toisenlainen. Aamulla, vaikka ei yhtään huvittais ja kiukuttaa vaan, niin ei muuta kun kahvakuulat käteen ja jumpalle! Vartti ei ole edes pitkä aika. Ja jos se ei aamulla asennoitumisesta huolimatta kiinnosta, niin sitten jätetään se illalle ja silloin ei enää kysellä vaan tehdään!

Mua vaan aina, siis ihan aina, vainoaa toi mun kausiluonteisuus. Mä innostun jostain asiasta ja teen sitä yhden satunnaisen mittaisen kauden, ja sitten se on ohi. Kiinnostun jostain muusta ja siinä mulla on taas uusi kausi. Ja tämä kehä jatkuu.

Mä tossa yhessä vaiheessa innostuin käymään koiran kanssa luonnossa, se on siis oikeesti tosi kivaa ja rentouttavaa, mutta kun kausi oli ohi, niin pam, ei enää. Jos kausi loppuu, niin sen jälkeen vaikka kuinka haluaisi tehdä sitä asiaa uudestaan, niin se on sitten taas itsensä pakottamista. Ja mä en ymmärrä miten ihmismieli voi samaan aikaan haluta jotain, mutta silti sen pitää pakottaa itsensä siihen.. Vai toimiiko se kaikilla näin? Kivasta asiasta tulee muka-epämukava, mutta sitten itseään pakottamalla siitä saa taas kivan, vai mitä mun pitää tehdä? Oon itse todennut, että pitää vaan odottaa uutta innostusta asiaa kohtaan, eli uutta samanlaista kautta.

Mä kumminkin sain ton paastonkin toimimaan siten, että se on ennemminkin elämäntapa kun jokin dieetti, että miksi en muka saisi jotain liikuntaharrastusta tai muuta harrastusta pysymään? Nyt kokeillaan ihan oikeesti sitten. Mä pidän teidän ajantasalla tässä hommassa, jos jokin lähtee nyt kulkemaan ns. oikeaan suuntaan.


Tämä merkintä oli sitten tässä. Ilman ajatusta alotin, mutta löydyttyään se ajatus taas kulki kuin.. Joku, hauska, jossain.. En minä tiedä. Huh.

Terveisin,
Tekko