Tää vaatii nyt kokeilua ja tutkimista, jotta löydetään semmonen ideaalein aika kaikille. Itse tykkäisin kyllä kirjottaa suhteellisen aamutuimaan, mutta lukijoita löytyy vasta joskus 14 jälkeen.. Toki mä voisin tuolla Facebookissa laittaa ajastetun julkaisun.. Ehkä mä kokeilen sitäkin.
Mulla oli taas mielenkiintoinen yö, koska siis.. Mä en saanut unta. Mä olin eilen herännyt aamulla vähän ennen kuutta, mutta olin hereillä silti lähemmäs kahta yöllä. Koko päivän mua väsytti, mutta kun pääsin sänkyyn vaaka-asentoon, niin ei pienintäkään viitettä väsymykseen. Katsoin siinä sitten YouTubesta rakennusvideoita.. Älkää kysykö miksi, vaan kokeilkaa itse; selatkaa YouTubea öisin, mahdollisesti väsyneenä, niin huomaatte olevanne kummallisissa videoissa. Ei sillä tavalla kummallisissa, mutta siis mä oon nyt katellut kun ihmiset rakentaa taloja, joku korjaa vanhoja leluautoja ja sit semmosia missä rakennetaan epoksi(hartsi?)sta pöytiä.
Sit mä aina välillä yöllä sammutin sen mun puhelimen kun alkoi tuntua siltä, että silmät lupsahtaa kiinni. Puhelin tosi nopeesti pois kädestä, kyljen kääntö ja hups, taas ei väsytä yhtään. Sit mä yritin pitää vaan pään tyynyssä ja olla kiinnittämättä huomiota siihen, että mua ei väsytä. Ajatukset alkoi juosta, joka on kyllä todella huono.
Noi tosi myöhäisen yön ajatukset on aina niin jotenkin.. Niin jotenkin semmosia mitä ei haluaisi miettiä. Just tiedättekö kaikkea kuolemaan liittyvää ja näin. Eilenkin (tai tän päivän puolellahan me jo oltiin) mietin, että mitä jos nyt helikopteri tippuis tän talon päälle ja kaikki olis tässä.. Oliko järkeä? Niinpä..
Sit mä rupesin miettimään sitä mistä mun piti tänään kirjotella teille; mulla on siis tatuointiaika kesäkuun 17. päivä. Mä haen vähän taustaa tohon mun tatuointiin, koska toi on aina ollut jotenkin tosi yksinäisen ja siten kovin tylsän oloinen tossa kädessä. Niin, mä vaan yöllä sitten rupesin panikoimaan sitä tilannetta ihan täysin.
Ton peitetatuoinnin kun joskus kävin ihan liikkeessä ottamassa, niin se oli nopea tilanne ja Eira oli mun mukana siellä. Helppoa ja kivaa, jos näin voidaan sanoa, koska ainakaan mun ei tarvinnut miettiä sitä tilannetta etukäteen, eikä siinä hetkessäkään yhtään. Se meni omalla painollaan. Ja varmasti menee tämä tulevakin istunto, mutta silti kun mä sinne joudun nyt rajoitusten takia yksin menemään, niin mä vaan mietin sitä. Ensinnäkin: jos se kestää kauan, niin mitä mä voin tehdä siinä samalla? Sillä artistilla on kuitenkin mun oikea käsi kokoaika työn alla, joten puhelimen käyttö voi olla vaikeeta. Istunko mä siinä vaan ja odotan, että se työ valmistuu? Toisena: häiritseekö sitä artistia enemmän se, että ihmiset puhuu sille kun se tekee töitään, vai häiritseekö sitä ihmisten puhumattomuus? Mä en nähkääs edelleenkään osaa luontevaa smalltalkkia. Eli jos mä olen hiljaa, enkä kysele siltä kokoajan mitä se milloinkin tekee, niin olenko mä jotenkin huono asiakas? Vai olenko silloin juuri täydellinen asiakas? Pitäisi varmaan kysyä joltain tatuoitsijalta itseltään.. Ja kai sekin on tatuoitsijakohtaista.
Jos joku ei jostain syystä tiedä, niin mullahan siis on kädessä pääkallo, jolla on lippis päässä ja jonka takana loimuaa musta liekki. Ehkä helpompi laittaa vaan kuvana:
Toi kuva on siltä vuodelta kun toi tatuointi on otettu, eli vuodelta 2014. Ja se tosissaan on peitetatuointi. Voin kertoa teille koko tarinan nyt, koska te kuitenkin niin haluatte.
Mun veli hommas jostain itselleen tatuointivehkeet ja alkoi niillä sitten harjoitella erilaisiin irtonahkoihin yms. Ei siis suoraan muiden ihmisten ihoille, kai, omaansa kylläkin vissiin aina välillä. Mä aikani seurasin sen kehitystä ja siis kyllähän sieltä alkoi tulla semmosta jälkeä, että "nyt mä olen valmis!" ja lähdin veljeni tatuoitavaksi. Olin suunnitellut tietokoneella semmosen pelikorttien maista ketjumaisen jutun.. Vaikea selittää ja kuvaakaan ei taida enää olla. No, se on historiaa joka tapauksessa.
En tiedä mikä kaikki siinä silloin just meni vikaan, mutta mun tatuoinnista ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan semmonen mun omaa silmää miellyttävä. Ja minähän sitä joudun lähinnä loppu elämäni katselemaan. Siinä tekovaiheessa oli muistaakseni kaikenlaisia neulaongelmia, välillä meni liian syvälle ja mitä kaikkea. Se ei vaan mun kohdalla onnistunut. Mä aikani sitä katselin kuitenkin, mutta lopulta päätin, että nyt siihen päälle jotain.
Ja koska mulla ei ole mitään semmosta "tästä minä todella tykkään"-asiaa, niin mä jouduin oikeesti miettimään kauan, että minkälaista mä haluan. Lopulta mä päädyin niinkin ajattomaan klassikkoon kuin pääkallo. Ja sitten kehittelin sille pääkallolle tietenkin lippiksen päähän, koska pitää olla jotain ajatonta ja siihen päälle jotain omaa; koska en halua, että kaikilla on samallaista.
Tatuoija varjosti asiat ja friistailasi liekit vanhan tatuoinnin päälle. Se vanha tatuointi on sieltä aina jonkin verran näkynyt, mutta ei se minua silleen ole haitannut. Onpahan ollut aina jonkinlainen tarina kerrottavana siitä.
Viime vuosina mä olen sitten alkanut puhumaan siitä, että haluaisin ton jotenkin enemmän vielä piiloon tai jotain. Silleen, että se ei näyttäisi sinne kuulumattomalta. Ainut idea mitä mulle itelleni sitten tuli, oli se, että sille on pakko saada nyt jotain taustaa. Viime vuonna Eira sitten menikin ja hankki mulle synttärilahjaksi 300 € lahjakortin samaan tuttuun tatuointiliikkeeseen: Hyvinkään Inksomniaan. Tää lahjakortti odotti nyt sitten sopivaa aikaa, ja sitten iski päälle korona.. Lahjakortti umpeutuu 20.6. joten alkoi olla ihan viimeiset hetket käyttää se.
Otin yhteyttä tatuoitsijaan Facebookin kautta ja yritin saada sieltä jonkinlaista ideaa tolle. Kävin sitten paikanpäälläkin ja siellähän kerrottiin heti, että "ei tässä ole mitään ongelmaa, että me voidaan suunnitella se sulle ihan hyvin". Lähetin vähän referenssikuvia ja nyt mä uskoisin, että hyvä tästä tulee!
Mutta se mistä nyt ei välttämättä sitten tule hyvä, on juhannus. Jos mä käyn 17.6. sen tatuoinnin nappaamassa ja 19.6. on mökille lähtö, niin.. No, se ikäänkuin estää uimisen ja saunomisen. Toki oon netistä katsellut vinkkejä miten voisin kuitenkin saunoa, ja uskoisin sen onnistuvan kun vaan rasvaa ja suojaa tatuoinnin hyvin. Uimisesta en niinkään ole aikoihin välittänyt, mutta tuolla mökillä on palju, johon mun on ehdottomasti päästävä. Se on sitten varmaankin vain niin, että tatuoitu käsi pitää vaan yrittää parhaansa mukaan pitää poissa vedestä. Eli ehkei tää ihan täysin menetetty vielä ole.
Tai siis kyllä mä uskon, että niin tatuoinnista kuin myös juhannusreissusta tulee ihan hyviä. Ehkä ihan loistaviakin jopa, tiedä häntä.
Ja tässä taisikin sitten olla tän päivän asiat. Tai ainakaan en keksi enempää sanottavaa.. Ja jos keksinkin, niin kerron sen teille huomenissa.
Terveisin,
Tekko
Ton peitetatuoinnin kun joskus kävin ihan liikkeessä ottamassa, niin se oli nopea tilanne ja Eira oli mun mukana siellä. Helppoa ja kivaa, jos näin voidaan sanoa, koska ainakaan mun ei tarvinnut miettiä sitä tilannetta etukäteen, eikä siinä hetkessäkään yhtään. Se meni omalla painollaan. Ja varmasti menee tämä tulevakin istunto, mutta silti kun mä sinne joudun nyt rajoitusten takia yksin menemään, niin mä vaan mietin sitä. Ensinnäkin: jos se kestää kauan, niin mitä mä voin tehdä siinä samalla? Sillä artistilla on kuitenkin mun oikea käsi kokoaika työn alla, joten puhelimen käyttö voi olla vaikeeta. Istunko mä siinä vaan ja odotan, että se työ valmistuu? Toisena: häiritseekö sitä artistia enemmän se, että ihmiset puhuu sille kun se tekee töitään, vai häiritseekö sitä ihmisten puhumattomuus? Mä en nähkääs edelleenkään osaa luontevaa smalltalkkia. Eli jos mä olen hiljaa, enkä kysele siltä kokoajan mitä se milloinkin tekee, niin olenko mä jotenkin huono asiakas? Vai olenko silloin juuri täydellinen asiakas? Pitäisi varmaan kysyä joltain tatuoitsijalta itseltään.. Ja kai sekin on tatuoitsijakohtaista.
Jos joku ei jostain syystä tiedä, niin mullahan siis on kädessä pääkallo, jolla on lippis päässä ja jonka takana loimuaa musta liekki. Ehkä helpompi laittaa vaan kuvana:
Toi kuva on siltä vuodelta kun toi tatuointi on otettu, eli vuodelta 2014. Ja se tosissaan on peitetatuointi. Voin kertoa teille koko tarinan nyt, koska te kuitenkin niin haluatte.
Mun veli hommas jostain itselleen tatuointivehkeet ja alkoi niillä sitten harjoitella erilaisiin irtonahkoihin yms. Ei siis suoraan muiden ihmisten ihoille, kai, omaansa kylläkin vissiin aina välillä. Mä aikani seurasin sen kehitystä ja siis kyllähän sieltä alkoi tulla semmosta jälkeä, että "nyt mä olen valmis!" ja lähdin veljeni tatuoitavaksi. Olin suunnitellut tietokoneella semmosen pelikorttien maista ketjumaisen jutun.. Vaikea selittää ja kuvaakaan ei taida enää olla. No, se on historiaa joka tapauksessa.
En tiedä mikä kaikki siinä silloin just meni vikaan, mutta mun tatuoinnista ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan semmonen mun omaa silmää miellyttävä. Ja minähän sitä joudun lähinnä loppu elämäni katselemaan. Siinä tekovaiheessa oli muistaakseni kaikenlaisia neulaongelmia, välillä meni liian syvälle ja mitä kaikkea. Se ei vaan mun kohdalla onnistunut. Mä aikani sitä katselin kuitenkin, mutta lopulta päätin, että nyt siihen päälle jotain.
Ja koska mulla ei ole mitään semmosta "tästä minä todella tykkään"-asiaa, niin mä jouduin oikeesti miettimään kauan, että minkälaista mä haluan. Lopulta mä päädyin niinkin ajattomaan klassikkoon kuin pääkallo. Ja sitten kehittelin sille pääkallolle tietenkin lippiksen päähän, koska pitää olla jotain ajatonta ja siihen päälle jotain omaa; koska en halua, että kaikilla on samallaista.
Tatuoija varjosti asiat ja friistailasi liekit vanhan tatuoinnin päälle. Se vanha tatuointi on sieltä aina jonkin verran näkynyt, mutta ei se minua silleen ole haitannut. Onpahan ollut aina jonkinlainen tarina kerrottavana siitä.
Viime vuosina mä olen sitten alkanut puhumaan siitä, että haluaisin ton jotenkin enemmän vielä piiloon tai jotain. Silleen, että se ei näyttäisi sinne kuulumattomalta. Ainut idea mitä mulle itelleni sitten tuli, oli se, että sille on pakko saada nyt jotain taustaa. Viime vuonna Eira sitten menikin ja hankki mulle synttärilahjaksi 300 € lahjakortin samaan tuttuun tatuointiliikkeeseen: Hyvinkään Inksomniaan. Tää lahjakortti odotti nyt sitten sopivaa aikaa, ja sitten iski päälle korona.. Lahjakortti umpeutuu 20.6. joten alkoi olla ihan viimeiset hetket käyttää se.
Otin yhteyttä tatuoitsijaan Facebookin kautta ja yritin saada sieltä jonkinlaista ideaa tolle. Kävin sitten paikanpäälläkin ja siellähän kerrottiin heti, että "ei tässä ole mitään ongelmaa, että me voidaan suunnitella se sulle ihan hyvin". Lähetin vähän referenssikuvia ja nyt mä uskoisin, että hyvä tästä tulee!
Mutta se mistä nyt ei välttämättä sitten tule hyvä, on juhannus. Jos mä käyn 17.6. sen tatuoinnin nappaamassa ja 19.6. on mökille lähtö, niin.. No, se ikäänkuin estää uimisen ja saunomisen. Toki oon netistä katsellut vinkkejä miten voisin kuitenkin saunoa, ja uskoisin sen onnistuvan kun vaan rasvaa ja suojaa tatuoinnin hyvin. Uimisesta en niinkään ole aikoihin välittänyt, mutta tuolla mökillä on palju, johon mun on ehdottomasti päästävä. Se on sitten varmaankin vain niin, että tatuoitu käsi pitää vaan yrittää parhaansa mukaan pitää poissa vedestä. Eli ehkei tää ihan täysin menetetty vielä ole.
Tai siis kyllä mä uskon, että niin tatuoinnista kuin myös juhannusreissusta tulee ihan hyviä. Ehkä ihan loistaviakin jopa, tiedä häntä.
Ja tässä taisikin sitten olla tän päivän asiat. Tai ainakaan en keksi enempää sanottavaa.. Ja jos keksinkin, niin kerron sen teille huomenissa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)