MON: Viimeinen viikkoraportti?

Mä oon nyt vakavissani miettinyt semmosta, että olisiko mun jo pikku hiljaa aika luopua Minulla on nälkä -viikkoraporteista? Toki näitä on edelleenkin kiva kirjoittaa, mutta onko joka viikkoinen "näin paljon painoa putosi" -merkintä enää kovin tarpeellista tietoa, edes itselleni myöhemmässä ajankohdassa? Se ei kuitenkaan enää edes putoa mitenkään merkittävästi. Ja kun nämä on vielä niin typerästi otsikoitu, niin en koskaan jatkossa voi muistaa, että missä tapahtui mitäkin, jos johonkin hetkeen siis haluan palata..

Voisin toistaiseksi ehkä siirtyä kuukausiraporttiin, jos sekään nyt ylipäätään ketään kiinnostaa. Tai no ei sillä ole väliä, koska minua nämä kiinnostaa ja minulle näillä on väliä. Viikottainen tuntuu vaan nyt jotenkin turhalta pakottamiselta, joten ehkä me vaihdetaan. Otan kuitenkin oikeudet siihen, että jos mun tekee ihan hirveesti mieli kirjottaa tästä aiheesta, niin sitten mä kirjotan.


Ihan alkuun pitää sanoa, että olipas kiva kuulla tänään, että naapuri oli huomannut mun laihtuneen. Ne oli Eiran kanssa pensaiden yli toisilleen huudelleet tuolla aamutuimaan ja jostain syystä puheenaihe oli siirtynyt mun painoon. Naapuri oli kuulema joskus nähnyt mut kävelemässä hänen talonsa ohitse ja ei kuulema ollut meinannut mua tunnistaa.

Tämmönen piristää ja motivoi, tiedättekös?! Mä oon jotenkin luullut, että toi 20 kiloa on vaan lähtenyt, mutta jättänyt mut ulkoisesti ihan samannäköiseksi kun aiemminkin, mutta ilmeisesti näin ei olekaan. Omaan silmään muutos on välillä hyvin vaikea huomata.. Mutta kai mä voin myöntää, että oon mä välillä itseäni peilistä katellut ja ollut sitä mieltä, että kyllä sieltä jostain on jotain lähtenyt.

Pitäis vaan nyt nähdä enemmän ihmisiä, joita ei oo pitkään aikaan nähnyt. Jos ne sanoo, että "kyllä susta jotain puuttuu" niin se motivoisi vielä enemmän. Tosin, en tiedä mihin mä tarviin tällä hetkellä lisämotivaatiota, koska musta tuntuu, että se on tän elämäntapaprojektin osalta aika huipussaan. Mä haluan muutosta nyt enemmän kun koskaan aiemmin, ja siitä on aika vaikea enää parantaa. Mutta kyllä ne huomiot ainakin piristää, että kyllä niitä saa tehdä ja sanoakin minulle, jos siis niikseen tulee.


Maanantaihin asti olis sit vielä tarkotus jatkaa tota vähähiilihydraattista ruokavaliota, ja mä uskon, että en senkään jälkeen niitä hiilareita tule ihan lisäämällä lisäämään ruokavaliooni. Mä oon ollut ihan tyytyväinen näin. Maanantaina ikäänkuin vain poistan sen kiellon itseltäni ja alan elämään taas ruoan suhteen hieman normaalimpaa arkea.

Nää kaikki testit on mulle kuitenkin vain sitä muutoksen hakemista. Jos joku toimii, niin ehdottomasti haluan jatkaa sillä, mutta poistaa siitä kaiken negaation, jotta siitä tulee oikeasti kivaa. Kieltäminen on aika vahva negaatio (koska negaatio on kieltäminen, hoho), joten en halua kieltää itseltäni mitään. Saatan palauttaa joitain hiilareita elämään, tai sitten voi olla että en. Ihan miten itsestä hyvältä tuntuu, koska se on tärkeintä.

Ruokapäiväkirjan suhteen mä oon aika vahvasti sitä mieltä, että se jatkaa vielä tovin mun matkassa, koska siihen on taas hieman jäänyt kiinni. Onneksi ruokapäiväkirjan pitäminen ei ole oma ruokavalionsa, joten se ei ole minkään kieltämistä tai mitään.. No sepä oli järkevä lause.


Ja sitten voidaan näiden löpinöiden jälkeen mennä niihin tuloksiin, eiköstä vaan? No voidaan: la-su +0,1 kg, su-ma -0,1 kg, ma-ti +-0, ti-ke -0,3 kg, ke-to +0,2 kg, to-pe -0,3 kg ja pe-la -0,4 kg.

Se tapahtui oikeestaan mitä mä toivoinkin; putoaminen hidastui. Onhan tää viikkotulos -0,8 kg aika iso vielä, mutta on se huomattavasti vähemmän kun viime viikolla. Ja noi plussapäivät oli mun mielestä tärkeitä, koska niistä pysty vähän päättelemään, että se muutos vaikuttaa ihan pysyvältä ratkaisulta. Vähän lisää, vähän pois, ei ainakaan tullut kahta kiloa lisää, joka olisi aika varmasti vienyt ison osan motivaatiosta mennessään. Joo, joo, vaakaa ei saa tuijottaa, tiedän!

Ja jokainen osaa laskea 20,0 kg ja 0,8 kg yhteen.. Ai ei osaa? No, se kokonaistulos on yhteensä 20,8 kg vähemmän Tekkoa. Ettäs tiedätte.


Olikohan mulla vielä jotain asiaa.. No, niin.. Juhannus on tulossa, joten se tietää aika varmasti paria lisäkiloa, mutta siihen pitääkin alkaa jo nyt varautumaan. Mä tiedän, että se tulee, mä tiedän, että se tulee.. Sitä ei saa säikähtää, vaan se pitää sitten yrittää mahdollisimman nopeasti hävittää.

Ja niin joo.. Sitten tulee vielä synttäritkin.. Kakkua ja kaikkea.. No, kesästä saa nauttia, oli kuinka tiukka ajatus painonpudotuksesta tahansa. Älkää kukaan unohtako sitä, eiköstä?


Ja nyt ei mulla muuta.

Terveisin,
Tekko