Mä en tiedä vainosiko mun viime yön unia jonkinlainen stressi tästä tatuointihommasta, koska siis uni oli jotenkin tosi katkonaista ja jotain. En meinannut ensin edes nukahtaa, ja sitten kun nukahdinkin, niin ehkä puolen tunnin päästä silmät räpsähti auki. Sitten käänsin hieman kylkeäni ja nukahdin uudestaan; ja kohta taas silmät räpsähti auki. Ehkä kolmannen kerran jälkeen uni muuttui jotakuinkin rauhalliseksi ja nukuinkin sitten aamuun asti.
Ja jos se olisikin vaan ollut sitä, että heräsin ykskaks.. Mutta kun on ollut myös niin hiostava ilma, niin olin toki myös aivan lakanoissa kiinni. Ja asiaa ei myöskään auttanut se, että koira yritti kokoajan kylkeen kiinni nukkumaan.. Tiedättekö kun on hikinen ja sitten koira tulee siihen kylkeen vielä kyhnyttämään.. Ja vielä mitä! Jossain kohtaa yötä havahduin siihen, että olin hikinen, koira kiinni vasemmassa kyljessä ja nyt oli myös kissa kiinni oikeassa.. Saatoin ehkä hieman suutahtaa; että miksi nyt!? Se on yleensä ihan hellyyttävää ja kivaa, mutta ei silloin kun ei oikein osaa nukkua ja on aivan hikinen.
No, yöstä selvittiin, enkai mä tässä muuten olisi kirjottelemassa.
Sit mä melkein heti herättyäni rupesin tekemään itselleni ruokaa. Se on mainittava lähinnä siksi, että en oo moniin kuukausiin syönyt mitään ennen kello 13. Nyt mulla oli pekonia ja kananmunaa naaman edessä jo kello 9. Oli se jokseenkin shokki myös mun mahalle, koska se päätti alottaa pyörimisen ja mölisemisen sitten siinä kohtaa.
Mahakin siinä sitten jossain vaiheessa rauhottui kun kävin tässä välissä sitten suihkussa. Yritin hinkata ja hinkata mun oikeeta käsivartta kiiltävän puhtaaksi, koska se oli se tatuoitava kohta. Ja siis ei mun olis tarvinnut, mutta joku mun päässä pakotti mut tekemään niin. "Pese se nyt vaan kunnolla."
Suihkun jälkeen tarkistus, että kaikki on pakattu mitä tarvitsen, ja olihan ne. Rullaluistimet pihalta matkaan ja.. Niin, itsekin matkaan. Olin varannut itelleni ihan hyvin aikaa, koska en todella halunnut myöhästyä; ja semmonen mä vähän ihmisenä olen muutenkin. Olin teatteriaikoinakin töissä usein pari(kin)kymmentä minuuttia etukäteen, koska.. Niin, koska olen minä.
Olin asemalla ehkä 20 minuuttia etuajassa, hienoa. Sitten mä istuin vaan asemalla ja odottelin junaa. Juna saapuikin sitten ihan ajallaan ja hyppäsin kyytiin.
Hyvinkäällä olin 11:33 ja tatuointiaika oli varattu kello 12 – mitä mä teen noin 20 minuuttia? No, istuin Hyvinkään aseman lähellä olevalle puistonpenkille ja katselin vaan ympäröivää maailmaa. Ei se kovin kiintoisaa ollut, mutta menihän se aika lopulta sitten siihen.
Tatuointipaikassa sitten melkein heti ruvettiin iskemään siirtokuvia käsivarteen. Artisti oli piirrellyt pari pääkalloa valmiiksi, jotka sitten sommiteltiin (se sommitteli) mun käteen. Joo, siis mä annoin sille vaan referenssikuvan ja se sai tehdä loput. Kuvat oli paikalla ja alettiin raapimaan, niinkuin tatuoitsija itse sanoi.
Mä olin jostain syystä varautunut johonkin 4-5 tuntiin, koska mulle sanottiin aikaa varatessani, että "syöt sit sillon aamulla vaan tukevan aamiaisen ja tuut tänne". Mä en olis tarvinnut aamiaista tänään, koska mun tatuointi oli valmiina hieman vaille kello 13. Alle tunti.. Kuka ei sitä olisi nälässä kestänyt? Varsinkaan jos paasto on muutenkin osa elämää.
Viimeiset raapaisut tuli ihoon ja sit tatuoitsija sano vaan, että "vilkases sitä tosta peilistä, että onko hyvä?" Mä vaan käänsin käteni peiliä kohden ja olin mielessäni hetken: "Mitä IHMETTÄ sä olet tehnyt mun kädelle?!" Se näytti sillä hetkellä vain mustalta joltain mun kädessä.. Nousin kuitenkin ylös sanomatta mitään ja kävelin lähemmäs peiliä. "Huh!" se olikin paljon parempi kun miltä se ensisilmäykseltä näytti.
No joo, eihän tohon kuvaan nyt saa sitä silleen siististi näkymään, mutta olkoon. Siihen kuitenkin tehtiin siis kaksi pääkalloa ja hieman liekkejä lisää. Pääkallot on ainakin superhienoja omasta mielestä, joten voidaan kai sanoa, että olen tyytyväinen.
Toi ei kuitenkaan vieläkään "kadottanut" täysin tota peitettyä tatuointia, vaan mä ilmeisesti tulen sen itse sieltä aina näkemään.. Mutta onneksi siihen on jo jotakuinkin tottunut.
Ja sit kun toi parantuu kokonaan, niin ehkä siitä sitten saa taas vähän fiksumman kuvan muutenkin. Nyt toi kaikki punaisuus tuolla väleissä, musterippeet ja toi voidekin tota kuvaa selvästi pilaavat.
Mul heräs tästä semmonen hauska ajatus tulevaisuuden tatuointeja varten. Seuraava jatko tälle tatuoinnille on sitten lisää pääkalloja – tekijä vaan vaihtuu. Siis noi pääkallot on superhienoja, kuten jo sanottu, mutta se mun ajatus liittyykin just siihen, että aina kun haluun tota jatkattaa, niin etsin aina uuden tatuoijan, joka tekee mun tähän käteen uusia tai uuden pääkallon. Mä en tiedä miten hyvin istuu monen eri tatuoijan pääkallot toisiinsa, mutta ehkä niiden ei tarviikkaan? Jos aina voin vaan antaa artistille referenssikuvan ja se saa itse suunnitella pääkallot yms. niin tästä tulee ihan hauska varmasti.
Ja kyllä, pääkallot on ainut asia mitä keksin. Ajattomia ja hienoja. Ei mulla mitään sidettä pääkalloihin ole (paitsi omaani jonkinlainen), mutta kai ne sitten jollain tavalla kiehtoo.
Tatuoinnin saatuani lähdinkin sitten hieman rullailemaan Hyvinkään katuja ja hetken päästä päädyin isoveljen luokse kahville. Kahvia ja keskustelua jokunen tovi siinä sitten ja matka jatkukoon – toiselle isoveljelle. Siellä minä en saanut edes kahvia.. Vaikka tuskin olisin toista kupillista edes halunnutkaan, ja mulle kyllä sanottiin, että ei ehkä edes olekaan. Halusin silti vähän marista.
Jossain vaiheessa Eira sitten ilmoitti, että on lähestymässä kovaa vautia Hyvinkäätä ja mun pitäisi olla valmiina jo lähtemään. Olinkin, ja hyppäsinkin autoon, joka ajoi Hyvinkään Willalle. Siellä on semmonen ravintola kuin Ristorante Momento. Sieltä on aina saanut oikein maistuvaa lehtipihviä ja niin sai tänäänkin, huh!
Tää annos vaan sisälsi mun ensikosketuksen isoon määrään hiilareita toviin, koska lautasella oli pihvin lisäksi iso kasa ranskanperunoita. Mun luonteellani on vaikeeta jättää ruokaa lautaselle, joten kaikki oli syötävä. Tulin täyteen, en ähkyyn, mutta aristelin sitä hiilarimäärää vaan.
Ja sitten kun kotiin päästiinkin, niin mä en oikein tiedä mitä tapahtui.. Multa vaan hävis kaikki energia ja lyyhistyin sohvalle makaamaan. Eira yritti mun kanssa jotain keskustella, mutta mun puhekin oli semmosta ihmeellistä sönkötystä ja änkytystä, että ei tosikaan. Menin jotenkin ihan jumiin. Mä epäilen, että sillä hiilariannoksella oli jotain tekemistä ton kanssa, koska ei mulle ikinä käy noin.
Sitten käytiin vielä pieni juhannuskauppareissu tekemässä Lidliin ja sitten tultiinkin taas kotiin. Söin tossa äsken taas kanan jauhelihaa 400g ja uskoisin, että päivän ruokailut oli nyt siinä. Tänään syötiin vaan kolmesti, mutta ei mun tee yhtään enää mieli mitään, enkä jaksa lähteä pakottamaan.
Ja tämä merkintä, se alkaisi olla tässä.
Terveisin,
Tekko
nähty =)
VastaaPoista