Kuulumisiako taas?

Tämäpä tulee taas tänään hieman myöhempään, koska en ole yksinkertaisesti jaksanut vaivautua avaamaan konetta. Syy siihen on hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että eilen päästiin sinne mökille. No okei, syy jaksamattomuuteen on oikeesti se neste mitä siellä mökillä piti juoda – kyllä, minulla on jälkitauti, eli jonkinlainen krapulanpoikanen.

Mentiin siis sinne mökille ja melkein heti laiturilta pieneen lampeen uimaan. Siinä meni kivasti ensimmäiset pari tuntia pulikoidessa. Mä olen jotenkin nyt löytänyt ton uimisen uudestaan, se on vaan niin kivaa! Uinnin jälkeen saunaan ja sitten oikeestaan alkoi se illanvietto-osuus.

Aamulla heräsin lähes paahtavasta kuumuudesta pienen päänsäryn kanssa miettien, että miksi taas piti juoda? No joo, sen takia, että se on kivaa siinä hetkessä. Aamulla harvemmin enää. Siirsin kuitenkin sängystä paksun peiton lattialle ja kapusin itse perässä, koska lattiatasossa oli paljon viileämpi olla. Tarkoitus oli siis vielä jatkaa unia, jotta tuo päänsärkypeikko katoaisi.

Vaan jatkuiko uni? No ei. Yks kaveri oli herännyt ja sillä on välillä vähän semmonen tapa, että sen pitää saada sitten kaikki muutkin hereille. Tällä kertaa taktiikkana toimi musiikki ja nimien huuteleminen. Se siis laittoi musiikin hyvin kovalle (=todella kovalle) soimaan keittiössä, jonka jälkeen se huuteli jokaisen yksitellen hereille. Hereillä oli hetken päästä kolme viidestä.

Siitä sitten vaan päivää aloittelemaan, koska ei sitä untakaan enää riittänyt – ja jos olisi yrittänyt, niin olisi yksi sankari ollut hetken päästä repimässä taas ylös. Tyydyin siispä jäämään hereille. Ihme, että kaksi uneliainta sai kun saikin jäädä nukkumaan..

Lähettiin melkein siitä sitten samantien lammelle, koska uimaan piti päästä. Siellä sitten taas pulikoitiin tovi jos toinenkin, kunnes tuli sitten kotiinlähdön aika. Lammelle oli saapunut tässä kohtaa jo neljäskin hahmoista, mutta se hiipi hiljaa kotaan ja nukahti uudelleen. Jätettiin se sitten sinne nukkumaan ja lähdettiin itse pois.

Mä luulin, että saan kyydin vaan Hyvinkäälle, mutta mut vietiinkin ihan kotiin asti. Hauskaahan siinä oli sitten se, että edellispäivänä jätin avaimet kotiin, koska oli tarkoitus tulla Eiran kanssa sitten samaa matkaa. No, eikai siinä, koti pihalla vaan riippukeinuun makoilemaan ja podcasteja kuuntelemaan. Ja sieltä sitten se Eirakin lopulta jossain vaiheessa saapui, mutta ei mua enää huvittanut sisälle päästäkään, vaan jäinkin siis vielä muutamaksi hetkeksi pihalle riippukeinuun lojumaan. Vai onko se riippumatto? Mua häiritsee nyt hyvin paljon, koska käytän noita molempia sanoja siitä yhdestä ja samasta kapistuksesta.

Jossain vaiheessa sitten jaksoin siirtyä sisätiloihin, koska aurinko oli sen verran siirtynyt, että se paahtoi mua. Katsoin helpommaksi siirtyä itse sisään, kun siirtää riippumattoa noin metrillä.. Sisällä sitten rojahdin sohvalle ja jatkoin podcastien kuuntelua. Välillä oon syönyt jotain, mutta muuten tää on ollut tämmöstä lojumista vaan.

Eirahan jossain vaiheessa kyllätyi alkoholin kanssa läträämiseen siitä syystä (nykyään jo toisestakin syystä jättää juomatta), että seuraava päivä menee ihan hukkaan. Siinä se on hyvin oikeessa, tää päivä on mennyt hyvin pitkälti hukkaan. Aamupäivä oli kyllä ihan hauska kun oltiin vielä siellä mökillä, mutta sen jälkeen tää on ollut vähän plääh. Hieno aurinkoinen päivä, mutta siitä ei osaa sillein nauttia, koska se lämpö tuntuu vaan inhottavan paahtavalta krapulaisessa ihmisessä. Ja siis nyt mä aattelinkin, että nyt kun on kaikki kesän (alkoholia "vaativat") juhlat juhlittu, niin voisin ihan hyvin itsekin olla taas tovin koskematta alkomaholiin. Se on kaikinpuolin hyvä ratkaisu.

Huomenna meinaan taas selviää, että paljonko toi yksi kostea ilta kiloja lisää. Näitä juomisen jälkeisiä punnituspäiviäkään en kovin suurella intohimolla odota, koska ne on aina niin järkyttäviä. Ei koskaan selviä ilman yhtäkään lisäkiloa..

Nyt mulla ei muuta lisättävää.

Terveisin,
Tekko