Ja jos mä olisin oikein rohkea niin mä keittäisin itselleni joko pastaa tai riisiä tohon kylkeen, mutta toistaiseksi vielä pysyttäydyn hiilariövereistä kaukana. Menee toi sotku tolleinkin alas. Ja siis tässä hiilarittomuushommassa joutuu oikeesti tosi paljon säveltää, koska jos syö vaan yhtä ja samaa ruokaa kokoaika, niin sitä kyllä kyllästyy hyvin nopeesti. Jos vetää yhtä ja samaa ruokaa, mutta valmistaa sen aina uudella erikoisella tavalla, niin mielenkiinto säilyy. Mulla nimittäin alkais muuten tulemaan jo toi kanan jauheliha korvista ulos..
Ja jos puhutaan korvista ulos tulemisesta, niin puhutaan hetki vaikka siitä, että mitä mä söisin koko loppuelämäni jos pitäisi syödä vain yhtä settiä. En tiedä miksi mä semmosta mietin, mutta mulla on olemassa vastaus. Nimittäin, jos mun pitäisi syödä koko loppuelämä yhtä ja samaa ruokaa/ravintoa, ilman että tarvitsisi kyllästymistä tai painon nousua pelätä, niin mä söisin ihan perus suolaisia perunalastuja ja medium salsadippiä. Toi kombo vaan on mun suurin heikkouteni. Salsa itsessään ei ole paha pahe, mutta perunalastut on se ongelma.. Niitä voi vetää helposti vaikka pussillisen jos on salsaa johon niitä dipata, ja perunalastut niin suurena määränä kerralla nautittuna.. No, on aika paljon kaloreita ja hiilaria.
Mä usein jopa saatan haaveilla semmosesta hetkestä, että lösähdän sohvalle ja mulla on perunalastuja ja salsadippiä niin paljon kun vaan jaksan syödä. Tuijottaisin telkkaria ja mussuttaisin. Se se olisi elämää!
Nyt vaan kun on tämä projekti tässä päällä, niin ei oo hirveesti sohvan nurkassa sipsiä syöty ja salsaa nuoltu.. Tää ottaa ehkä kovemmalle kun tupakasta luopuminen aikoinaan. Tai no en tiedä.. Vaikea verrata. Tupakkaa teki aikoinaan mieli kokoaika, mutta tätä sipsi-salsa-komboa useimmiten vain viikonloppuisin, joten.. No, sanotaan, että on silti vaikeempaa olla ilman sipsi-salsa-komboa.
Mulla on nälkä, sen takia tää juttu meni vähän tämmöseksi. Mä käyn tässä välissä syömässä ja katotaan, että mihin tää teksti lähtee sen jälkeen kehittymään.
 |
| Namnam! |
Kiitos, että maltoitte odottaa.. Öh, no, niin.. Ruoka oli oikein maistuvaa! Siinä oli oikein hyvä tulisuus, joka vieläkin hieman kihelmöi suussa. Taitoin sitä tulisuutta hieman turkkilaisella jugurtilla ja se oikeestaan kruunasi koko annoksen. Nam, pakko laittaa resepti talteen johonkin aivolohkoon. Vai jakaisinko sen teidän kanssa? No, saitte ylipuhuttua.
400g kananjauhelihaa, 100g vihreitä papuja paloina, 50g jalapenoja ja keskivahva salsadippi (Pirkka). Jos mä tota jatkossa teen, niin jätän suosiolla sen juuston pois, joten en sitä tähän reseptiinkään haluaisi kirjottaa, koska se oli vaan turhia kaloreita, eikä se vaikuttanut mitenkään makuun tai koostumukseen. Mutta jos haluatte sitä sinne väkisin tunkea, niin tunkekaa edes enemmän kun mitä minä laitoin. 50g Juustomestarin Cheddar juustoraastetta.
Paistetaan jauheliha, lisätään loput aineet halutussa järjestyksessä, koska en usko sillä olevan mitään merkitystä. Sit mä annoin ite olla noin 30 minuuttia sen miedolla lämmöllä siinä ilman kantta, ja kävin välillä sekottelemassa.
Ilman hiilarilisukkeita tosta voi hyvillä mielin syödä kaksi annosta. Jos lisäät hiilaria pastan tai jonkun muun muodossa, niin voi olla, että hyvässä lykyssä riittää neljäänkin ruokailukertaan. Mä tosiaan itse söin tosta määrästä äsken puolet, joka on siis noin 430 kcal.
Ja siis jos haluatte muita kohtia muuttaa, niin ihan vapaasti, mutta älkää menkö sotkemaan mitään muuta salsadippiä siihen sekaan. Toi Pirkan keskivahva salsadippi on oikeesti kaupan paras, uskokaa salsamaisteria. Mä olen kokeillut lähes kaikki kauppojen salsat ja siis mikään ei pääse lähellekään tota (Lidlillä oli aikoinaan hyvin samankaltainen resepti luulisin, mutta ne jossain kohtaa vaihto sitä ja se jäi silloin ihan hyväksi kakkoseksi).
Vielä on pakko hieman jatkaa ruoka-aiheella, koska se on mun lempipuheenaiheeni. Mä siis lähes joka päivä, siinä kello 13 kun saan alkaa syömään, paistan itselleni pekonia ja kananmunia. Uusin villitys pekonin kanssa on se, että mä paistan ne pieninä paloina rapeahkoiksi ja lisään sen jälkeen sinne lorauksen vaahterasiirappia, ja paistan vielä hetken lisää.
Kyllä, luitte oikein, vaahterasiirappia. Joku päivä vaan mä olin taas lähes kyllästymisen partaalla kun ruoka maistuu aina samalta, halusin jotain vaihtelua. Tutkin jääkaappia, ja ainut mikä sieltä jollain tapaa kutkutteli, oli toi vaahterasiirappi. Sitä sitten pekonin sekaan.
Sitä ei tosin kannata laittaa sinne liikaa, koska se menee sitten yli. Ihan muutama pieni loraus riittää. Olen meinaan kokeillut myös överimäärällä, ja se oli lähes ihan hirvittävää.
Ja siis paras aamupala nykyään on juurikin 70g pekonia pieneksi pilkottuna ja paistettuna, loraus vaahterasiirappia sinne ja sitten parin kananmunan rakenne rikotaan lasissa haarukalla, ja se sitten kaadetaan vaan pekonien päälle. Kansi paikoilleen, levy kiinni ja hetken päästä siellä on herkkuruoka valmiina. Sen voi yrittää taittaa lautaselle niinkuin munakkaat, mutta joku siinä rakenteessa on hyvin erilaista, ja tällä tavaralla on jonkinlainen oma tahto mennä aina hyvin epätäydellisesti. Se on silti hyvää, vaikka se olisi mutkalla.
Ja olisikohan tämä merkintä sitten aikalailla tässä? En ainakaan toistaiseksi keksi enää mitään sanottavaa ruoasta, enkä jaksa tähän enää alkaa uutta aihettakaan keksimään. Jep, tämä oli tässä.
Terveisin,
Tekko
Ja siis jos haluatte muita kohtia muuttaa, niin ihan vapaasti, mutta älkää menkö sotkemaan mitään muuta salsadippiä siihen sekaan. Toi Pirkan keskivahva salsadippi on oikeesti kaupan paras, uskokaa salsamaisteria. Mä olen kokeillut lähes kaikki kauppojen salsat ja siis mikään ei pääse lähellekään tota (Lidlillä oli aikoinaan hyvin samankaltainen resepti luulisin, mutta ne jossain kohtaa vaihto sitä ja se jäi silloin ihan hyväksi kakkoseksi).
Vielä on pakko hieman jatkaa ruoka-aiheella, koska se on mun lempipuheenaiheeni. Mä siis lähes joka päivä, siinä kello 13 kun saan alkaa syömään, paistan itselleni pekonia ja kananmunia. Uusin villitys pekonin kanssa on se, että mä paistan ne pieninä paloina rapeahkoiksi ja lisään sen jälkeen sinne lorauksen vaahterasiirappia, ja paistan vielä hetken lisää.
 |
| Sinne vaan! |
Sitä ei tosin kannata laittaa sinne liikaa, koska se menee sitten yli. Ihan muutama pieni loraus riittää. Olen meinaan kokeillut myös överimäärällä, ja se oli lähes ihan hirvittävää.
Ja siis paras aamupala nykyään on juurikin 70g pekonia pieneksi pilkottuna ja paistettuna, loraus vaahterasiirappia sinne ja sitten parin kananmunan rakenne rikotaan lasissa haarukalla, ja se sitten kaadetaan vaan pekonien päälle. Kansi paikoilleen, levy kiinni ja hetken päästä siellä on herkkuruoka valmiina. Sen voi yrittää taittaa lautaselle niinkuin munakkaat, mutta joku siinä rakenteessa on hyvin erilaista, ja tällä tavaralla on jonkinlainen oma tahto mennä aina hyvin epätäydellisesti. Se on silti hyvää, vaikka se olisi mutkalla.
Ja olisikohan tämä merkintä sitten aikalailla tässä? En ainakaan toistaiseksi keksi enää mitään sanottavaa ruoasta, enkä jaksa tähän enää alkaa uutta aihettakaan keksimään. Jep, tämä oli tässä.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)