Mökkielämää!

Joskos sitä nyt sitten alkaisi kirjottelemaan niitä jonkinlaisia mökkikuulumisia, kun tuli eilen hieman lupailtua. Viime yö, hmm, no, nukuin mä paremmin kun mökillä. Mä olin koko päivän taas aivan väsynyt ja halusin vaan nukkumaan, mutta sängyssä kävi perinteiset, eli uni ei heti tullutkaan. Mutta sitten kun se tuli, niin se oli hyvää ja kesti ihan aamuun asti.

Ja.. No, mitä sitä suotta väkisin vääntämään mitään aloitusta tähän; käydään suoraan aiheen kimppuun.


Meillä on tosiaan jo jokusen vuoden ollut semmonen mökkiporukka, koska eikö semmonen kuulu kaikilla olla? Se on koottu vanhoista hyvistä kavereista, ja välillä sinne otetaan sitten vierailevia tähtiä mukaan. Tänä vuonna mentiin aika perinteisellä porukalla ja meitä oli 7 lähtijää. Perjantaiaamuna noin puolet porukasta kasasi auton täyteen Riihimäellä ja toinen puolikas kasasi autonsa täyteen Hyvinkäällä.

Kellonaikoja multa älkää vaatiko, koska en mä pysynyt kärryllä yhtään. Kai me joskus 10-11 aikaan lähdettiin Riihmäeltä kohti Kuhmoista. Saavuttiin perille sitten kun saavuttiin perille, ja siitä alkoi sitten auton tyhjennys.

Kellonajat ei pahemmin jäänyt sen takia päähän, että puhelimet oli suurimmalla osalla jatkuvasti jossain muualla kun kädessä – niin kuin se mökkireissuilla kuuluukin. Mun puhelin oli jatkuvasti liitettynä johonkin Bluetooth-kaijuttimeen ja sieltä sitten biisejä vaihtelin, mutta en mä koskaan mitään kelloa muistanut/viitsinyt katsoa. Aika kului ilman sen tiedostamistakin.


Me oltiin taas varauduttu hyvin, koska meillähän oli siis pakastin täynnä kaikenlaista ruokaa, joka sai lähteä mukaan. Oli pihviä jos jonkinlaista ja sitten.. No, oli pihviä jos jonkinlaista. Tänä vuonna ei kiloja muistettu hirveesti laskeskella, mutta uskaltaisin väittää, että lihaa meiän pakastimesta lähti mukaan joku 5 kg. Sitten oli vielä muiden lihat, mutta ne ne söi itse. Meillä on joku semmonen ihmeellinen hamstrausvietti, että haetaan ilta-aleista halpaa lihaa ja sitten juhannuksena pistetään kaverit tuhoomaan ne.

Toisena päivänä nimittäin oli yks ruokailukerta, kun paistettiin lähinnä vain meidän ruokia ja ladattiinkin pöytä täyteen kaikkea.

Ja minä itse oikein kuuluvasti sanoin, että "pöydästä ei nousta, ennen kun kaikki on syöty".. No, minähän se ongelma siellä sitten lopulta olin. Mä en ilmeisesti muistanut, että mun vatsalaukku on saattanut pienentyä, joten latasin lautasen täyteen ruokaa, josta osa jäikin sitten syömättä. Ei sillä, ei kaikkea ruokaa muutenkaan saatu tuhottua, joten ei ollut yksinomaan mun syy.

Mutta hyvää oli! Juhannus on kyllä semmosta grilliruoan aikaa, että ei toista. Ja kun sanon ei toista, niin toivottavasti ei tule ihan heti toista, koska grilliruoka ei enää kyllä maistu hetkeen.


Mainitsin eilen, että lauantaiaamuna jäin kalaan vessareissun jälkeen. Se kalastaminen olikin jonkinlainen teema tuolla, koska tuntui, että kokoaika joku seisoo laiturin nokassa ja toivoo saavansa kalaa.

Mä itse sainkin silloin aamutuimaan kalaa, ja se oli aika jännää. Mä kun en ole mikään kalamies, mä olen käynyt lähinnä vaan joskus iskän kanssa ja sitten joskus veljien kanssa, mutta enhän mä koskaan ole tavallaan oppinut mitään. No, madon mä osaan laittaa koukkuun ja jotkut kalat saan irti koukusta, mutta muuten multa puuttuu aika paljon tietoa ja taitoa.

Tulikin hetki kun mun koukkuuni tarttui jättimäinen ahven. No, ainakin mulle se oli jättimäinen. Se vaan repi ja repi, ja mä olin varma, että ei se sieltä nouse. Ohjasin sen kuitenkin kohti rantaa ja nostin sen ylös sieltä kuin ammattilainen – vaan se piti saada vielä irti koukusta. Touhusin varmaan puoltuntia sen parissa ja silti se koukku oli vielä kalan nielemänä.. Pitkän kamppailun jälkeen sain myös sen koukun irti sieltä ja siitä tuli oikein mainio olo. Se oli elämäni isoin ahven, ehkä jopa elämäni isoin kala ylipäätään minkä olen saanut. Harmittaa, että en siitä jostain syystä ottanut kuvaa.. Otin sitä aikaisemmin kuvan semmosesta ihan pienenpienestä ahvenesta ja julkaisin sen tekstillä "sain kalan!", mutta sitten en voinut ottaa tai julkaista kuvaa elämäni isoimmasta saaliista? Missä on logiikka?

Olin ilmeisesti saanut myös toisen suhteellisen ison ahvenen, mutta en vain muistanut sitä? Ehkä musta tuli niin hyvä siinä, että en enää välittäny siitä mitä sain, kun vaan revin sitä kalaa sieltä kun hullu.. No, niin ei kyllä käynyt. Sain muutaman kelpo kalan, mutta unohdin niistäkin heti puolet..


Ja mitä se olisi juhannus ilman alkoholia? No, se olisi alkoholiton juhannus, mutta niin.. No, mun juhannus ei ollut niin alkoholin huuruttama kun olisi voinut olla. Musta oli jotenkin paljon mukavampi ylläpitää semmosta pientä humalaa ja olla täten parempaa seuraa. Parempaa seuraa siis verrattuna siihen, että olisin vetänyt yli ja ympäri.

Alottelin aina suhteellisen myöhään, join sitten silleen sopivasti tissutellen ja lopettelin molempina päivinä siellä kello yhden aikaan yöllä. Se kellonaika on jäänyt siksi mieleen, kun Roni sitä toisena iltana ihmetteli "se on näköjään niin, että yheltä menee aina viimesetki nukkumaan".

Meillä oli siis aikalailla kaikinpuolin rauhallinen meno kaikilla sen alkoholin suhteen. Ja hyvä näin, koska ainakin mulla oli kivaa. Ei tarvinnut holhota ketään ja kaikki osasi muutenkin käyttäytyä.


Me oltiin muuten varattu mökille mukaan myös pelejä. Okei, vaan Yatzy, Poliittisesti epäkorrektia ja pelikortit, mutta ne on pelejä. Paljonko me sitten pelattiin siellä? No, annas kun kerron. Hetki.

Ensimmäisenä iltana haluttiin ainakin Eiran kanssa pistää Poliittisesti epäkorrektia-peli käyntiin ja niin tapahtui. Päästiinköhän me 2-3 vuoroa eteenpäin siinä kun joku alkoi jo temppuilemaan, unohti kai miten sitä pelataan tai jotain. Sen jälkeen toinen ihminen halusi vaan lopettaa sen ja sitten päätettiin laittaa koko peli takaisin pakettiin. Se oli hyvä peli..

Toi oli jo toinen kerta kun meille käy noin; aloitetaan toi peli ja sitten jonkun/joidenkin "säännöt meni vähän ohi"-sekoilujen jälkeen vaan laitetaan peli pois. Toi olis kiva peli, mutta se pitää selvästikin ajoittaa alkuiltaan.


Hmm, mitähän vielä.. No siis niin, mullahan on nyt toi tatuointi, joka on vieläkin vahvasti paranemisvaiheessa. Multahan käytännössä kiellettiin sauna ja uiminen, mutta.. No, mä tein vähän molempia silti.

Mä muistan kun viime vuonna yritin uida, silloin siis noin 20 kiloa painavampana, ja mä en tykännyt siitä yhtään. Mun oli jotenkin tosi vaikea hengittää (pää pinnalla siis, veden alla en edes kokeillut) ja näin. Tänä vuonna mä ajattelin, että kyllähän se pitää talviturkki käydä heittämässä ja Eiralla oli suunnitelma sen varalle; pussi käteen ja teipillä tiiviiksi. Ei se pussi ihan ongelmaton ollut, mutta tatuointi ei ollut kertaakaan suorassa järvivesikosketuksessa, joten asiansa se käytännössä ajoi. No, mutta mitä mieltä mä olin uimisesta nyt? Se oli kivaa! En mä siis mikään hyvä uimari ole, mutta mä pysyn pinnalla ja pääsen eteenpäin, ja nyt mä pystyin jopa hengittämään silloin kun sukeltamisen jälkeen nousen takaisin pintaan! Tuli jotenkin tosi onnistunut olo siinäkin.

Kävinköhän mä lopulta sitten kolme kertaa siellä pulahtamassa? Ehkä. Uusi pussi vaan aina käteen ja teipillä tiiviiksi, uimisen jälkeen kuivaus, rasvaus ja kelmu äkkiä. Tatuointi voi hyvin ja minäkin voin hyvin.

Ja saunominen, no, kerran kävin pyyhe tatuoinnin ympärille käärittynä ylälauteella. Olin siellä ehkä 5 minuuttia ja poistuin. Muuten mä kävin sitten aina vaan seisoskelemassa siellä vain lämmittelymielessä.


Lauantai-iltana käytiin muuten pienellä veneretkellä. Mulla oli vielä viime vuoden traumat hyvin mielessä, mutta tällä kertaa ei tuullut yhtään. Viime vuonnahan siis, en muista olenko kertonut, me jouduttiin yhen kaverin kanssa täysin tuulen armoille siellä. Oltiin jumissa, eikä melkein päästy edes takaisin rantaan. Silloin mulla kävi mielessä, että hyppään veneestä ja uin siihen lähirannalle, mutta mulla oli puhelinkin taskussa ja kaikkea.. En joutunut sitä kumminkaan tekemään, vaan ehkä se tuuli siitä rauhoittui hieman tai sitten vaan soudin paljon ankarammin kohti omaa laituria, en muista tarkalleen.

Tällä kertaa oli tosiaan erittäin tyyntä. Ja nyt jätin jopa puhelimen rantaan, joka tällä kertaa lähinnä harmittaa, olisin nimittäin halunnut ottaa kuvia sieltä.. Siellä oli meinaan aika kaunista. Ehkä se hetki olisi pitänyt oikeestaan tallentaa videolle, koska siis, tyyntä ja hiljaista. Välillä jostain toiselta mökiltä kuului jotain puheensorinaa ja kerran joutsen pariskunta vaakkui menemään, mutta muuten oli hiljaista. Ja siis ne joutsenet ei ollut mikään miinus, koska se oli jotenkin jopa kivan kuulosta ja näköstä kun ne siinä meni.

Siitä sitten rantaan ja suoraan grillikotaan syömään itse kalastettua ahventa. Se oli hyvää, vaikka eihän kala silleen maistu mitenkään.. No, semmoselta säväyttävältä. Se maistui suolalle ja ahvenelle, mutta sitten siinä oli se "minä sain tämän"-mieliala tuomassa oman mausteensa.


Paljusta mä en nyt ole mitään kirjoittanut, koska se nyt oli vain palju. Tänä vuonna se oli vain palju, kun viime vuonna se oli maailman hienoin asia. Olihan siis paljussa kivaa ja näin, mutta se oli jo normi. Tänä vuonna ei edes leikitty "viemäriä", joka siis oli viime vuonna sitä, kun kaikki alkaa pyörimään samaan suuntaan paljussa ja sitten sinne syntyy semmonen kiva pyörre.. Tänä vuonna vaan istuttiin kiltisti ja juteltiin.


Ja tässähän nää aikalailla taisi olla? No, meiän pihalla kävi tänä vuonna vähän väliä naapurin isokokoinen koira, Reiska. Se ei ottanut ihmiskontaktia, mutta se tuli tälle kyseiselle pihalle tekemään vain kaikki tarpeensa. Sen verran mukava se oli. Toivon kovasti, että se on tehnyt sitä jo pidemmän aikaa, koska en siis tahdo sitä, että sieltä tulee kohta joku s-posti: "olette ulostaneet ympäri pihaa, miksi?"


Paluu ankeeseen ja harmaaseen kaupunkiin on aina yhtä typerää, oli myös tänä vuonna, mutta se nyt on aina edessä. Ehkä sen kanssa osaa joskus jotakuinkin elää.

Ja tähän päätän raporttini.

Terveisin,
Tekko