Kelpaisko pikaiset kuulumiset?

Tänään on ollut taas tämmönen ajankulutuspäivä. Mutta tää päivä on ollut kyllä ilman suhteen suhteellisen erikoinen, oon nimittäin kärsinyt heräämisestä asti jonkinlaisesta hiostuksesta – joka yleensä aina tarkoittaa tulevaa ukonilmaa. Aamupäivä ja päivä oli semmosta aika selkeetä ilmaa, mutta oli semmonen pieni synkeys havaittavissa. Mutta äsken sitten se taivas repesi. Ensin jyrinää, sitten salamoita ja lopuksi järkyttävä vesisade.

Tää on kyllä ihan kamala tää hiostus, joten saisi tulla oikeesti kaikki alas vaan..


Kaveri kävi tossa äsken kahvilla, se oli ainut semmonen muutos mun normiin. Juteltiin siinä niitä näitä, ja muutama tuntihan siinä vierähti kuin siivillä. Noi on kyllä yleensä hyvin miellyttäviä tapaamisia, ja oli siis sitä nytkin. Jutellaan vaan kaikesta ja hörpitään kahvia, niin normaalilta se kuulostaa, mutta se on välillä oikeesti iso plussa tähän perusarkeen.

Hmm.. Jos mulla on aikasemmin ollut ajatuspankki tyhjä, niin nyt se on sitä vieläkin enemmän. Mä en keksi oikein mitään kirjoitettavaa..


Öö, huomenna on tatuointiaika. Vähän jännittää. Ei sen takia, että mä pelkäisin sitä konetta, mutta mua vanhana sosiaalisten tilanteiden pelkurina pelottaa se koko tilanne. Miten mun pitää siellä olla? Pitääkö mun jutella tatuoijan kanssa jotain sillä aikaa kun se tekee sitä tatuointia siinä? Vai voinko mä keskittyä siinä omiin asioihini, esim. vaikka Netflixin tuijotteluun? Ehkä mä otan sinne ainakin kuulokkeet mukaan, jotta voin vaikka edes kuunnella samalla jotain podcastia..

No, jos tosta reissusta selvii, ni sit tietää taas, että selvii monesta muustakin tilanteesta.. Tai ainakin semmosesta tilanteesta jos joskus tulee taas tarvetta tatuoinnille..

Mä tästä aikasemmin kirjottelinkin jo vähän tarkemmin, mutta siis niin, viime kerralla Eira oli mun mukana kun otin tatuointia. Se ikäänkuin piti seuraa sille tatuoijalle aina välillä, koska en siis itse osannut/osaa. Niin nyt siitä tosiaan puuttuu se lenkki, niin osaanko mä olla siellä? Hmm.. Tottakai mä voin heti alkuun sille kertoa kaikista näistä mun jännityksistä, mutta osaanko sitäkään? Olen hankala ihminen.

No, aamulla se on kuitenkin herätys joskus 9-10 aikaan ja sitten jokusen tovin päästä rullaluistimet (sään salliessa) jalkaan ja kiitäen asemalle. Aattelin, että jos lähen 11:25 junalla, niin olen Hyvinkäällä 11:32, joten olisin ainakin ajoissa. Sitten pitäisi vaan tuhlata parikymmentä minuuttia johonkin, ennen kun saan edes mennä sinne tatuointistudiolle. Siellä kun noudatetaan tarkkaa hygieeniaa ja muita turvatoimia koronan varalta.

Itseasiassa mulle iski toinen jännitys päälle nyt, juurikin tuon koronan takia.. En tiedä miksi, mutta aina kun mä olen rullaluistelemassa, ja kun mä sitten pysähdyn niillä, niin multa tulee aivastus/aivastuksia. No ei se ihan aina tule, mutta usein. Ni mitä jos saan jonkun allergiakohtauksen siinä studion aulassa ja sitten mun tatuointiaika perutaankin tai jotain.. Kai siinä tapauksessa voin maksaa sen tatuointini sillä lahjakortilla ainakin ja varata uuden ajan.. Koska siis tosiaan se lahjakortti vanhenee 20.6. joten aikaa ei hirveästi sähläyksiin olisi..

Mä nyt vaan olen tämmönen jännittäjäsielu. Ja tosiaan käyn kaiken tulevan aina mun päässäni moneen kertaan läpi, vaikka mulla ei olis pienintäkään hajua siitä, että mitä oikeesti tulee tapahtumaan. Se on välillä hyvin vaikeeta tän yliajattelun kanssa, uskokaa tai älkää. Oliskohan siitä joskus jotain hyötyäkin?


Yllätyittekö, että tämäkin on taas vain pikaiset kuulumiset -tyyppinen ratkaisu? En minäkään. Tää täyttää mun omat odotukset tältä kesäkuuputkelta, joten ei sen väliä. Ehkä tässä vielä päästään oikeen aiheenkin pariin joskus, mutta sitä kai on turha tässä pohtia sen enempää. Kaikki paino on sanalla ehkä.

Ja tämä oli tässä.

Terveisin,
Tekko