Eipä mul vissiin taaskaan ole mitään järkevää kirjotettavaa. Kelasin tässä vaan, että mikähän mua vaivaa. Katoin semmosen komediapätkän kuin Hall Pass - Lupa Rellestää. Mulla oli jotenkin kaikki tunteet mukana tän elokuvan aikana, vaikka mulla ei yleensä ole tapana tehdä niin. Nauroin ääneen hauskoissa kohissa ja sit olin vakavana ja hiljaa kaikissa vakavissa kohissa. Kuitenkin mikä mua kaikista eniten ihmetyttää on se, että lopussa kun tuli niin onnellinen ja liikuttava kohta, multa vierähti toisesta silmästä kyynel.
Onko joku syöttänyt mulle jonkinlaisia naishormoneja vai mistä moinen herkistely johtuu? En tiedä onko tämä ollenkaan hyvä.
Leffa kumminkin käsitteli mulle suhteellisen arkaa asiaa: pettämistä (tavalla tai toisella). Asia, jota en ite välttämättä vois koskaan antaa anteeks. Sen takia se ehkä loppupeleissä osukin niin kohilleen, että sai kyynelen aikaseks.. Oli se loppu vaan niin onnellinen. Ja vaikka mä sen kyyneleen päästinkin, niin siinä ihan lopussa mua vielä rupes naurattaa ääneen, koska sinne oltiin heitetty vielä hyvä läppä.
Mikä minusta on tullut? Leffojen takia nyyhkyttävä neiti. Aaaa! Äkkiä jotain lääkettä tähän vaivaan!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)