Työtä, rahaa.. Argh!

Heippahei! Alotetaan kirjotus vaikka lainaten yhtä lemppariartistiani, Raappanaa:

Kun uni ei tuu,
kai vika täyskuun,
kun en pääse millään en unen makuun.
Ja vaikka pääsisin nään painajaista takuul,
enkä pysty liikkumaan vaikka haluun.

No okei.. Mun unensaanti ei ole nyt kiinni täysikuusta tai mistään tommosesta yleisestä väittämästä mikä häiritsisi unensaantia. Tää on todennäkösesti taas itseaiheuttamaa. Mun unensaanti on nyt kiinni siitä, että mua ei oikeestaan huvita nukkua, koska en haluu huomista. Raha-asiat taitaa taas kääntyä niin huonoon suuntaan, että stressaa vaan.. Ja sekin johtuu siitä, että halusin kokeilla työharjottelua paikassa, joka aluksi vaikutti kovin mielenkiintoiselta..

Toisin sitten kävi. Työ oli liian raskasta, tai no.. Liian raskasta ja liian raskasta. Sanoisinko, että työ oli liian raskasta rahan suhteen. Duunia olis pitänyt paiskia niska limassa ja siitä saamani palkka olisi tullut Kelalta. Ja nyt kun en ole siellä viikkoon käynyt ilmoittamatta työpaikalle mitään, en todennäköisesti ole sinne enään edes kovin tervetullut - tosin, mielenkiintoni palata sinne on pyöreä nolla prosenttia.

Eikä se raha itseasiassa ole ainoa syy minkä takia en siellä viihtynyt. Ei se raha loppupeleissä olisi ollut niin iso ongelma kun mitä siitä tein.. Mutta kun työpaikassa ei ollut ns. erkonomia kohdallaan. Työssä oli pakko tehdä liikkeitä, joita ei yleensä edes suositella työntekemisessä toistamaan - lähinnä nostamista selällä. Pöytätaso, miltä jouduin lankkuja nostelemaan, oli liian matalalla. Liike oli pakko tehdä selällä ja se rasitti selkää parin ensimmäisen päivän aikana niin pahasti, että teki mitä tahansa niin selkään sattui. Voi olla, että se oli sitä niinkutsuttua "alkukankeutta", mutta minkätakia tahtoisin tottua liikkeeseen, joka vahingoittaa selkää pitkällä tähtäimellä enemmän ja enemmän?

Heti kun päätin, että en tahdo siellä enään käydä, alkoi nukkumaan meneminen aina vain myöhästyä ja myöhästyä.. Ja sen johdosta herääminenkin alkoi tapahtua aina vasta puolenpäivän jälkeen.

Nyt stressaan siis sellaista asiaa, että mitä käy minun tuilleni? Yleensä tällaisessa vaiheessa pistetään karenssi päälle, mutta en tiedä hyödyttikö sellainen asia, että otin suhteellisen nopeasti yhteyttä henkilöön, joka minulle työharjoittelupaikan hommasikin.. Jos voisin vaikka palata pajalle, vaikka en enään ole siitäkään kovin varma.

Menisin ehkä mielummin kunnon töihin, mutta kun en ole varma vieläkään mitä tahdon oikeasti tehdä. Puutyöt tuntuu nykyään enemmän, hmm, ei niinkään työltä, vaan tahtoisin vain harrastaa puutöiden tekemistä - niinkuin koulussa aikanaan.

Eipä minulla oikeastaan muuta tällä kertaa.

Terveisin,

Tekko