29. toukokuuta 2012

Hyvinkää otsikoissa..

Hei. Mä ajattelin kantaa oman korteni kekoon ja kirjottaa tosta Hyvinkään ammuskelusta blogiini. Vaikka turhaahan sitä on spekuloida missään, koska se mikä on tapahtunut on tapahtunut.

Ensimmäisenä tahtoisin toivottaa voimia kaikille uhrien omaisille ja ystäville.

Mutta jos mä kirjottelisin nyt vähän eri näkökulmasta tähän. Ensimmäisenä tulee mieleen ihmiset, jotka tajuavat toisen kuoltua, että me olimmekin kavereita. Onhan näitä nähty. Ennen kun kenellekkään tapahtuu mitään niin kaukainen ystävä on vain kaukainen ystävä. Heti kun tulee kuolleita ja tiedetään henkilö jollain tapaa - vanha luokkalainen, vanhan luokkalaisen pikkuveli, kaveri päiväkodista - Kuolleesta tuleekin yhtäkkiä paras kaveri tai ylin ystävä.

Mietin vain, että miksi? Saako siitä jotain mielihyvää jos voi sanoa kavereille, että paras kaveri kuoli? En nyt tarkoita ihmisiä, jotka oikeasti tunsi ja oli läheisiä kavereita kyseisten henkilöiden kanssa. Nyt puhuin juuri näistä ihmeellisistä ihmisistä.

Onhan se totta, että kaiken tajuaa vasta kun toisen menettää.. Mutta en silti pidä ihmisistä, jotka vain yrittää saada ihmisiltä myötätuntoa sen myötä, että keksii yhtäkkiä, että "Hei! Toihan oli mun naapurin koiran kaima! Se oli mun ystävä joskus ja nyt mä menetin sen.."

Muiden tukemisen ymmärrän täysin ja tahdon itsekin tukea kaikkia oikeasti ystävänsä/kaverinsa menettäneitä. Vaan ainut mihin kykenen, on ottaa osaa ja vakavoitua hetkeksi.

Itsekin TIESIN toisen uhreista. En tosin koskaan ollut jutellut tai mitään kyseisen henkilön kanssa. Mutta en minä mene nyt sanomaan, että se oli mun paras kaveri, että säälikää minua..

Toinen asia mikä mua häiritsee näissä tapauksissa aina.. Hieman samaa sarjaa aikaisemman kirjoitukseni kanssa.. Mutta lehdet.. Onko kukaan muukaan koskaan nähnyt, että olisi kuollut vain urheilija tai huono urheilija? Ei. Entä onko lehdissä koskaan lukenut, että uhri ei ollut menestynyt missään?

No tottakai ymmärrän tämän asian siten, että tottakai uhreja tahdotaan kunnioittaa. Mietitään nyt vaikka jos minä kuolisin toisen henkilön aiheuttamana.. Mä olisin varmaan elämässäni menestynyt puuseppä ja koulussa hyvin menestynyt ihminen. Enkä missään tapauksessa työtön puuseppä, jolla meni koulu suhteellisen huonosti.

Kyllä mä olisin ihan tyytyväinen totuuteenkin tommosen tapauksen jälkeen - vaikka en sitä enään lehdistä voisikaan lukea.

Enkä nyt tarkoittanut pilkata ketään tässä. Nää on vaan asioita mitkä on pyöriny mun mielessä. Ja palatakseni aikaisempaan, hmm, jos mä kuolisin toisen ihmisen aiheuttamana ja siitä tulisi lehtijuttu ja kaikki puhuisi siitä.. Niin varmasti jostain ala-asteelta asti tulee ihmisiä, jotka kertoo, että "oli mun hyvä kaveri", vaikka olis tuntenu mut vaan siellä ala-asteella..

Ihmiset vois oikeesti pitää oikeisiin ystäviinsä yhteyttä vielä kun se on mahdollista, eikä surra jotain naapurin poikaa sen jälkeen kun se on kuollut.

Älkää te, jotka oikeasti tunsitte kyseiset henkilöt hyvin, ottako tätä minään loukkauksena. Mutta te, jotka tunnistatte itsenne tästä tekstistä.. Miettikää vähän. On ihmisiä, jotka oikeasti tarvitsisi tukea tällaisena hetkenä.

Koittakaa jaksaa, olkaa toisenne seurassa ja nauttikaa yhteisistä hetkistä vielä kun se on mahdollista.


Terveisin,
Tekko

17. toukokuuta 2012

Julkinen anteeksipyyntö

Tämä voi vaikuttaa vitsiltä, mutta sitä se ei ole. Ja vaikka olen joskus sanonut, että blogini ei ehkä ole mikään vakavasti otettava asiablogi, niin nyt se ajaa sitä asemaa ainakin hetken.

Mulla ei ole ollut mikään paras fiilis kun on ollut välit poikki ihmisen kanssa, jonka kanssa ei varmasti koskaan voida olla mitään sydänystäviä, mutta silti henkilö kuuluu omalla tavallaan mun kun myös koko meiän suvun elämään. Tässä nyt on tulehtunu aika monia välejä tämän pitkään kestäneen vihanpidon aikana.

Viimeksi sillon mua rupes harmittamaan suunnattoman paljon kun käytiin kylässä siellä. En mä vaan osannut mennä edes samaan huoneeseen kyseisen henkilön kanssa.

En ainakaan myönnä, että kaikki tähän välirikkoon johtaneet syyt olisi ollut pelkästään yksinomaan multa lähtösin, mutta sanotaan nyt vaikka näin, että suurin osa. No toisaalta minähän sen aloitin, mutta siinä tuli sitten matkan varrella niin paljon lisää tuulta purjeisiin, että ei siinä vaiheessa enään takaisin päässyt.

En saa kyseiseen henkilöön yhteyttä mitenkään muuten.. Tai no mahdollisesti saisin, mutta mielestäni tämäkin on oikein hyvä tapa esittää asiani.. Mutta pyydän vilpittömästi anteeksi kaikkia typeriä sanojani, syytöksiäni ja kaikkea muutakin mikä on jollain tapaa tulehduttanut välimme.

En tee tätä nyt sen takia, että saisin parannettua välejäni toiseen teistä, vaan sen takia, että en tahdo teille kummallekkaan loppupeleissä mitään pahaa, vaikka joskus olen mahdollisesti siltä vaikuttanutkin.

Toivoen anteeksiantoa ja edes jonkinlaisia välejä,
Tekko

11. toukokuuta 2012

Aitoa bloggausta!

Morso! Eikö olekin totta, että blogit on keksitty sitä varten, että ihmiset saa esitellä omia ostoksiaan? Ja sen takia, että ihmiset saa esitellä päivän tyylinsä? No sitähän minäkin. Blogien perusidea - no ei, vitsi vitsi.

Bloggailuahan on niin paljon erilaista, että tämäkin blogimerkintä on vain yksi muiden joukossa. Mutta ajattelin nyt lähestyä ihmisiä vähän tutummasta lähtökohdasta. Eli esittelemällä muutaman ostokseni. Mahtavaa, eikö?
Aurinkolasit. Seppälä, Riihimäki. ~8 euroa.

Kengät. Citymarket, Hyvinkää. ~40 euroa.

Karjala 24-pack. Citymarket, Hyvinkää. ~22 euroa.
Noin. Tämä blogi sai hienon sisällön ja ihmiset voivat nyt jatkaa tästä siten, että kommentoi mun hienoja ostoksia posi- tai negatiivisesti. Olisin kovin otettu kaikesta negatiivisesta.

Tämä merkintähän on lähinnä vain omaksi huvikseni, mutta kommentit eivät silti ole kiellettyjä.

Terveisin,
Tekko

9. toukokuuta 2012

MM-kisat, mainosteevee..

Moi! Kuten oon joskus sanonu, niin tämä blogin kirjottaminen on jollain tapaa kuin huumetta. Vai sanoisinko, että tämä on kuin alkoholia alkoholistille. Siis siinä mielessä, että kun ei oo pitkään aikaan mitään kirjottanut ja sattuu pitkästä aikaa kirjoittamaan yhden jutun, niin sen jälkeen tekee mieli kirjoittaa kokoajan. Jatkuvasti liikkuu mielessä, että mitähän mä seuraavaksi kirjotan..

Onneks mulla nyt on yksi asia mistä mä voin meuhkata. Asiahan koskee MM-kisoja. En varmasti puhu vain omasta puolestani kun sanon, että mielestäni oli maailman typerin liike siirtää MM-kisat Yleltä mainostv:n puolelle. Jaa miksikö? No, minäpä kerron.

Mainoskatkot


Tässäkään asiassa en usko puhuvani vain itseni puolesta, jos sanon, että olen aina vihannut mainoksia. En ole koskaan nähnyt ainuttakaan mainosta joka olisi vaikuttanut minuun niin, että samantien olisi tehnyt mieli ostaa jotain. Ja mielestäni aivan tarpeetonta mainostaa edes mitään, koska kun menet kauppaan, voit kierrellä siellä ja katsoa, että onko mitään uutta mielenkiintoista tullut.

Kun nyt olen katsonut muutaman ottelun AVA-kanavalta, niin voi herranjestas.. Mainokset tulee aina silloin kun jaetaan rangaistuksia tai jotain muuta vastaavaa.. Onhan se tavallaan hyvin ajoitettu, mutta ei siltikään.. Kyllä mä haluan nähdä hidastukset yms. ja tietää rangaistuksista. Mutta eihän se voi mitenkään olla mahdollista mainostv:n puolella.

Antero Mertaranta?!


No eilen katsomani ottelu oli kyllä jokin aivan järkyttävä. Vaikka siis itse ottelussa ei ollutkaan mitään vikaa, niin selostus.. Selostuksesta puuttui joku oleellinen. ANTSA! Ei jääkiekko ole mitään ilman osaavaa selostajaa.

Mainostv ilmiselvästi - Nuorimmat lukijat laittaa nyt silmät kiinni - huoraa Antero Mertarannalla. "Maksa niin saat Antsan. Antsa on seuranasi koko ottelun ajan." Yeaah, right! Minkä hemmetin takia asia on pitänyt tehdä tämmöiseksi? Saatanan rahanhimoiset paskat, ei voi muuta sanoa.

Oheistuotteet...


No varmasti oli Ylelläkin jotain oheistuotteita joskus myynnissä MM-kilpailujen aikana.. Mutta en usko, että niitä tuputtamalla tuputettiin. Otetaan vaikka esimerkiksi nämä mainokset, jolla pilataan Mikael Granlundinkin maine.. No toisaalta, itseppä se on todennäkösesti suostunu mainostamaan tommosta paskaa..

Siis nämä kaikki puhelimeen ladattavat ilmaiset sovellukset, joilla saat hurrata tai.. Öö, mitähän kaikkea sillä nyt pystykään tekemään kotisohvalta käsin.. Nii no, ainakin toi hurraaminen onnistuu sillä, koska ennenhän se ei ole onnistunut mitenkään. Ja toinen juttu oli se, että nappaa kiekko ja lämää se kaverin maaliin.. Jah jah. Mikke sanooki siihen mainoksen lopuks, että "Maali!" ja on hyvin innostuneen kuuloinen.. Sen voi aistia jo siitä Miken käyttäytymisestä, että ei se oikeesti nii hauska juttu olekaan... Turhaa.

Kisakaljaa ja kaikkea mahdollista mainostetaan ja tuputetaan ihmisille. Ihan kun ihmiset ei olis vuosien saatossa oppinut katsomaan lätkää siten miten haluaa.. Osta kalja, tunnelmasta tulee parempi.

No eipä mulle nyt enempää mieltä angstata aiheesta.. Mutta tässä nyt vähän esimerkkiä aiheesta.

Terveisin,
Tekko

7. toukokuuta 2012

Kuulumisiako?

Hei! Mulla ei ole aikoihin ollut inspiraatiota kirjotella mitään. Kiinnostusta ois kyllä riittänyt, mutta aiheita ei. Oma kone kun on rikki, niin jää vaihtoehdoksi vain kirjoitella Eiran läppärillä.. Ja kaikki kaiketi tietää mun suhtautumisen läppäreihin. Ai ei vai? No, en tykkää.

Olen aina pitänyt enemmän pöytäkoneista ja se pitää vieläkin. Toki onhan läppärit ehkä toisinaan kätevämpiä, mutta mua ne ei oo koskaan oikeastaan houkutellut yhtään.

En tälläkään hetkellä tosin tiedä, että mistähän mä tähän nyt kirjottelisin, joten jos vaan kirjottelen ja katon sitten, että tuleeko tästä mitään. No okei, äsken googletin hakusanalla "Tekkomus" ja löysin mielenkiintosen jutun - joku oli lainannut jotain mun vanhaa blogitekstiä johonkin Urbaani sanakirjaan. Linkki sivustolle. Ihan jännä huomata, että oon joskus kirjottanu muka jotain "mahtavaa".

Tosin tosta tekstistä mulle tulee mieleen vaan, että huh huh. Teksti on aikoinaan ollu suhteellisen masentavaa. Voihan se joidenkin mielestä olla vieläkin, mutta jotenkin en osaa enää kuvitella, että toi pätkä ois mun kirjottama, vaikka tosin muistan tekstin ja sen kirjotushetken.

Siitä mieleeni.. Nää kaikki mun tekstit täällä.. Aika monella kirjotuksella on semmonen hetki, että muistan kun sen oon kirjottanu. En muista vaan tekstiä, vaan myös sen koko tilanteen. No tosin tämmöset merkinnät jää mieleen ehkä vaan siitä, että mulla on ollu tylsää ja on ollu pakko tehä jotain. Joissain kirjotuksissa huokuu kiukku ja ärtymys - ja sitä se on myös kirjotushetkellä useimmiten ollut.

Mut jos aiheesta vaikka kukkaruukkuun.. Mä muistan myös kirjottaneeni joskus jostain elokuvasta, joka oli jonkinlainen komedia, mutta siinä oli se opetus pettämisestä. Muistan kuinka elokuvan onnellinen loppu sai mut melkein kyynelehtimään.. Se oli jotenkin tosi mielenkiintonen. Ei miehen pitäisi pillittää elokuvien takia - ja melkein pillittäminenkin lasketaan pillittämiseksi.

No nyt mä katoin taas yhen leffan, no, ei se saanu mitään pillitysrefleksiä aikaan, mutta kun elokuvassa tapahtu jotain onnellista, niin mua rupes hymyilyttään.. Jotenkin vissiin taas samastuin. Elokuva oli Lieksa. Suosittelen kattomaan, koska se on aika mielenkiintonen.

Siitä elokuvasta tuli mieleen semmonenkin asia, että miten paljon hienompaa elämä vois olla ilman riippuvuutta nykyteknologiaan. Ilman puhelimia, internettiä.. Oon ruvennu kelaa itseasiassa aika paljonkin just tota kaikkee vanhaa, mitä en oo itte voinu kokea. Tottakai huonoja puolia on ollu aina, mutta silti musta tuntuu, et henkilökohtasella tasolla olisin astetta onnellisempi, jos elämä ois ees jotenkin samallaista kun joskus.

Toki voisin ite vaikuttaa asioihin.. Omiin asioihini. Ei mun olis pakko olla tietokoneella, tai pelata Xboxia tai mitään tällästä.. Oon vaan niin saamaton ihminen, että en varmaan koskaan saa muutettua elämäntapojani. Miten paljon miellyttävämpää munkin elämä olis jos olisin enemmän esimerkiks pihalla.. Mutta siinä tulee aina seuraava seinä: mitä pihalla voi nykyään enään tehdä, että siellä viihtyy?

Lapsena se oli helppoa kun oli kavereita ja meni vaan kaikkien mukana tekemään kaikkea. Toisinaan typerää ja toisinaan ehkä jotain vähemmän typerää. Nykyään kun astuu ulko-ovesta ulos ni se on just sitä, että kävelee johonkin kauppaan ja sitten takasin sisälle. Mitään muuta siellä ei tehdä.

Olis kiva vaan joskus astua alaovesta ulos ja olla menemättä kauppaan. Tehdä jotain muuta. Tuntuu, että ulkoilukin vaatis jonkun koiran, koska muuten mikään ei motivoi menemään mihinkään - mihinkään muualle kun kauppaan ostamaan ruokaa.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaa vaan mennä. Kadehdin ihmisiä, jotka on saanu elää aikuiselämää ilman teknologiaa. Vaikka kateus ei ookkaan hieno asia, mutta näillä mennään.

Terveisin,
Tekko