...ttuuu!!

Minkä takia.. Voi jumankeka. Eksyin Iltalehti.fi-sivustolla tänään johonkin - mun mielestä - uuteen juttuun. En tiedä, pisti vaan vihaksi. Fiidi.fi, sivu, jossa listataan paskaa.

En tiedä, onko noihin asioihin osallistunut ihmisiä kautta maan, vai onko noi pelkästään jonkun "uutiset on loppu"-ihmisen räpellyksiä? "Kirjoitan näitä, koska en keksi enään muutakaan." Argh. Nyt tulee siis taas tämmönen rage-blogi. Tekko raivoaa.

Ensimmäinen: "5 ihmistä, joita et halua leffassa viereesi"
- Mietin vain, että ketä varten tämäkin on tehty? Kai nyt ihminen itse tietää, että kenen vieressä ei halua istua. Ja mistä sen tietää etukäteen, että jollain on vilkas suoli tai että joku tykkää räpeltää puhelimella? Semmosesta tiedosta ois ollu enemmän apua kun siitä, että kenen vieressä et vaan haluais istua. En mä voi mennä elokuvateatteriin ja kattoo niit penkkirivei silleen, et "jaha, toi tulee juoksemaan vessassa koko leffan ajan, en mene sen viereen." Tsiisus..

Mikä vielä koomisinta, niin noikin on kirjotettu tollein rage-mielialalla. Kirjottaja antaa protippejä. Jos on kova vessahätä, ni istu siellä, mistä on lyhin matka sinne vessaan. Hieman niinku, "no shit, Sherlock!" Arggh! Itseasiassa koko roska on niin täyttä itsestäänselvyyttä, että uutiskynnys ylitetty.

Toinen: "16 rasittavaa FB-tyyppiä - kuka heistä sinä olet?"
- Jumalauta. Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta nyt on pakko. Ei voi olla vihainen, jos ei hieman viljele kirosanoja. Yhden ihmisen mielipiteet taas listattuna siihen. Kaiken kruunaa muka_hauskat-tittelit, kuten "Sinappikone", "salil eka salil vika" ja "hiljainen kyylä". No joo.

Eiks ois helpompaa kaikkien mielestä sanoa, että kaikki FB-käyttäjät on rasittavia. Jokainen syyllistyy jatkuvasti johonkin noista, tai sitten johonkin niistä aidosti ärsyttävistä piirteistä.

Vauva-jutussa oon pitkälti samaa mieltä, mutta se olikin ainoa. Paitsi että.. Toi urpo joka ton on kirjottanu, ni ei kyllä tajua mistään mitään. Toi miten se kuvailee tota hauskaa sinappikone-juttuaan, on kaukana hauskasta - mutta kyllä siitä näkee, että se on yritetty kirjottaa hauskasti. Pässi, ei kukaan, en ainakaan usko, laita kuvia vauvansa paskasta Facebookiin. Ne on yleensä vielä turhempia juttuja mitä vauva-ihmiset päivittelee.

"Imetin vauvaani!" tai tyyliin tämä.

Ja vielä kolmas: "8 ärsyttävää tapaa - teetkö sinäkin näin?"

- En tiedä, kuinka lihava ihminen on ollut kirjoittamassa tätä, mutta itse lihavana ihmisenä en ole hirveesti joutunu tämmösiin tilanteisiin. Jos joku kärry on jossain kaupassa keskellä kulkuväylää, niin sivuilta pääsee ohi - tai jos ei pääse, niin kärryssä on jumalauta renkaat, joiden avulla se siirtyy. Yks mojova potku kärryyn ni siirtyy sivuun saatana.

Ja jumalauta toi "bussituppisuut".. Saatanan idiootti toi kirjottaja. Jos näkee, että ihminen alkaa venkoilemaan, niin voi kysyä asiasta. Itsekkin olet muutoin "bussituppisuu" ja samalla saatanan ärsyttävä. Jos huomaat, että toinen haluaa pois, niin päästä se. Itse ujonakin ihmisenä tiedän, miten vaikeeta se suu on avata oikeissa paikoissa. Sillon sitä tuppaa näyttää asioita elein, odottaen, että toinen alottaa juttelun, jolloin on paljon helpompi lähteä mukaan. Älä ite ole siis "bussituppisuunedessäkyhjöttävätuppisuu" vaan väistä saatana.

En enää jaksa näitä listoja tässä tutkia, mutta sen verran voin vielä tehdä, että listaan itse tähän yhden listan.

2 ärsyttävää asiaa Fiidi.fi-sivustolla:

1. Kirjoittajat. Ei todennäköisesti suurtakaan pohjatyötä tehty aiheiden eteen. Usein aiheet kaikenlisäksi turhia ja erittäin itsestäänselviä. Mukahauskoja juttuja viljellään, koska luullaan, että se on ihmisistä hauskaa kun kirjotetaan asiat huvittavasti. Ei, huvittavuus ei synny vääntämällä.

2. Aiheet. Kuten jo sanoin, ei mitään pohjatyötä. Aiheet kirjotetaan vaan oman mielen mukaan. Ehkä snadisti saatetaan ottaa huomioon joitain vanhoja uutisia, tms., joista selviää jonkin ihmislauman heikkouksia.

Kiitos, nam! Lopettakaa, koska vielä on hyvä perääntyä. Oikeesti.

Terveisin,

Tekko

Töttörööröö.

Hellurei! Viime kerralla kun kirjottelin noista mun negatiivisista mielialoista.. Vai kirjottelinko? No jotain kumminkin omasta mielestäni aika masentavaa.

Tänään aattelin kertoa, että kuten oon joskus aikasemminkin kertonut, niin tää kirjotteleminen toimii mulle suhteellisen terapeuttisena. Siis se ei ollut se asia, jota tulin tänne kirjoittamaan, vaan se, että oon päässy noista etenemispaineista taas eroon.

Suhteellisen tylsä työharjottelujakso alkaa olemaan jo loppusuoralla ja pääsee takasin kouluun puuhastelemaan. Odotan innolla, koska koristemaalauskurssi. Se auttaa jaksamaan. Mä tosiaan joskus kokeilin sitä koristemaalauskurssia, mutta omista henkilökohtasista syistä jätin sen sillon kesken, vaikka pidinkin siitä. Nyt kun pääsee oman luokan kanssa uusimaan sitä, niin uskon sen olevan vaan parempi kokemus.

Joulukin on kohta tulossa. No joo, onneks täs ollaan niin positiivisissa lähtökohdissa joulun suhteen, että stressitila on suhteellisen alhainen. Ainut päätä rutistava aihe on Eiran synttäri- ja joululahja. Olen huono ideoimaan lahjoja, tarvitsisin Eiran apua siihen - niinku kaikkiin muihinkin lahjoihin. Sitä en tosin vaan viitsi tehdä, että otan sen mukaan kaupoille ja ostetaan sille sit sitä mitä se haluaa.. Ei se niin mene. Mutta hei, kyllä mä hoidan tän kunnialla.

Hmm, on täs kyl sinällään viel yks negatiivinen asia, joka mieltä vaivaa.. Toi mun - mitä ilmeisemmin - jännitysniska. Eihän sitä ole missään diagnosoitu, mutta olen ollut oma-alotteinen ja katsonut Googlesta. Heh, niin ei saisi tehä. Olen siis itse diagnosoinut itseni. Mutta siis, mun kaikenkaikkiaan pitäis varmaan parantaa jollain tapaa mun vapaa-ajan ergonomiaa. Tää mun tän hetkinenkin kirjoitusasento on jotain mielenvikaista. Mahallaan ja pää koholla, ei lainkaan hyvä niskalle.

Mut nii.. En tiedä. Ajattelin vaan, että ois hyvä kirjottaa tänne näistä tän hetkisistä tuntemuksista. Vähän tyyliin, että älkää olko huolissanne tosta viime blogimerkinnästä. Nyt suihkun kautta unipuuhiin.

Terveisin,
Tekko

Plää plää siellä..

Mä oon huomannu itessäni nyt semmosen asian, että mä yritän pitää itteeni muka jotenkin kiireisenä ihmisenä. Kaikkea pitäis keretä tehdä, vaikka todellisuudessa en saa aikaan oikeestaan mitään. Ja todellisuudessa mitään ei ees oikeesti pitäis tehdä.

Mun tekis oikeesti mieli tehdä niin paljon kaikkea, mutta mihinkään ei ole muka aikaa. Onko se siis todellisuudessa sitä laiskuutta? Mun tekis mieli alottaa se videoblogaaminen, mutta en kehtaa. Yritän itteeni siihen kannustaa, mutta ei siitä mitään taida tulla. Sit ku mä oon Youtuben suurkuluttaja, niin mä revin sieltä päivittäin ideoita itelleni, mutta jätän ne toteuttamatta.

Nyt mä olen innostunut taas enemmän tosta pelivideoiden teosta Youtubeen, mutta siihen ei oo oikein kunnon konetta tai välineitä. Eli sekin harrastus maksaisi minulle rahaa, ja sitähän ei oikeesti ole hirveesti ylimäärästä.

Tässä vaan huomannu, että jos jotain tekee mieli tehdä, ni ei.. Käynnistän Xboxin ja teen jotain millä en saavuta mitään. Onko nää jotain niitä etenemispaineita? Tuntuu kun kaikki jumittais paikallaan, vaikka joka päivälle on "kauheesti" tekemistä. Alkaa ärsyttämään.

Iltasin, kun pitäisi laittaa ittensä nukkumaan, niin jään usein vaan miettimään, että miten tylsä päivä on taas takana. Eikä se uni sitten tule. Ja sekin tuntuu itseään toistavalta prosessilta.

Mikä siiispä avuksi? Hirveesti intoa on, mutta kyky tarttua asioihin on hyvin olematon, jonka jälkeen fiilis on täysin saamaton. Kyllä tässä miettii taas elämän tarkotusta. Onko sen tarkoitus jumittaa? Toistaa päivä päivältä samaa rataa.

Ei edes oikeestaan viikonloppukännikään tunnu mitenkään erikoiselta, koska.. Sekin on sitä ainaista samaa. Ensin on hauskaa ja sitten ollaan punkassa valittamassa päänsärkyä. Voiko se olla oikeesti hauskaa?

Mä en tiedä nyt.. Mahtaako tää taas olla sitä mulle niin yleistä "syysmasennusta". Tai miksi sitä nyt kutsutaan, kun ihminen menee ihan alas, kun pihalla on märkää ja pimeetä. Ei se ainakaan mieltä nostata. Ei tosiaan.

Mutta mä tosiaan menin lupaamaan täksi viikoksi merkinnän ja se nyt vaan sattuu olemaan tämänlainen. Ja tääkin on taas tämmönen, että en mä sitä hirveesti oo ulospäin näyttäny, mutta tältä musta on nyt tuntunut.

Kattoo jos saisin taas jossain vaiheessa tästä bloginkirjottelusta paremmin kiinni. Nyt sekään ei oikein miellytä. Joten adios.

Terveisin,
Tekko

Olen elossa.

Fiilis: Tylsistynyt.

Taustalla soi: ArmoaIsille -stream pyörii taustalla ja siellä soi itseasiassa Redrama - Clouds.

Hei.

Mulle eilen sanottiin ja on sanottu aikasemminkin, että täällä on hieman epäaktiivista. Se taitaa myöskin olla fakta. Kuten mä olen miljoonia kertoja kirjotellut, että mun kaikki on niin kausiluontosta. Nyt ei vaan ole löytynyt aikaa kirjottaa mitään. Tai aikaa, hmm, en tiedä. Mielenkiintoa ei ole löytynyt.

On tossa tosin semmosiakin päiviä ollut, kun olis tehny mieli kirjottaa, mutta ei oo ollu minkäänlaista aihetta. Tai jos on ollut aiheita, niin ei semmosia.. En tiedä. Turhaa mä tässä jauhan. Ei ole vaan kiinnostanut, anteeksi.

Toisaalta ei mulla nytkään ole minkäänlaista aihetta tälle blogimerkinnälle, mutta halusin nyt vaan pakottaa itteni kirjottamaan.

Jos mä jotain kuulumisia taas päivittelisin tähän, tai jotain vastaavaa.. Ni sais edes jonkinlaista sisältöä tähänkin. Eikä jäisi tohon angstaamiseen sisällönpuutteesta. Vai angstaisinko vaan siitä koko loppu merkinnänkin? Ehkä se olis kaikista järkevintä, koska nyt ei vaan irtoo..

En jaksa kyllä kuulumisia nyt kirjottaa.

Minkä takia taas piti pakottaa ittensä, vaikka ei ollu mitään ideaa ja keskittyminen ei meinaa pysyä kirjottamisessa? No, jos sanon tähän loppuun semmosen, että tuun kirjottaa tässä nyt viikon aikana jotain viisaampaa. Tää nyt jääköön tämmöseks "olen elossa"-blogimerkinnäksi.

Näh, en tiedä.

Terveisin,
Tekko