Mä oon huomannu itessäni nyt semmosen asian, että mä yritän pitää itteeni muka jotenkin kiireisenä ihmisenä. Kaikkea pitäis keretä tehdä, vaikka todellisuudessa en saa aikaan oikeestaan mitään. Ja todellisuudessa mitään ei ees oikeesti pitäis tehdä.
Mun tekis oikeesti mieli tehdä niin paljon kaikkea, mutta mihinkään ei ole muka aikaa. Onko se siis todellisuudessa sitä laiskuutta? Mun tekis mieli alottaa se videoblogaaminen, mutta en kehtaa. Yritän itteeni siihen kannustaa, mutta ei siitä mitään taida tulla. Sit ku mä oon Youtuben suurkuluttaja, niin mä revin sieltä päivittäin ideoita itelleni, mutta jätän ne toteuttamatta.
Nyt mä olen innostunut taas enemmän tosta pelivideoiden teosta Youtubeen, mutta siihen ei oo oikein kunnon konetta tai välineitä. Eli sekin harrastus maksaisi minulle rahaa, ja sitähän ei oikeesti ole hirveesti ylimäärästä.
Tässä vaan huomannu, että jos jotain tekee mieli tehdä, ni ei.. Käynnistän Xboxin ja teen jotain millä en saavuta mitään. Onko nää jotain niitä etenemispaineita? Tuntuu kun kaikki jumittais paikallaan, vaikka joka päivälle on "kauheesti" tekemistä. Alkaa ärsyttämään.
Iltasin, kun pitäisi laittaa ittensä nukkumaan, niin jään usein vaan miettimään, että miten tylsä päivä on taas takana. Eikä se uni sitten tule. Ja sekin tuntuu itseään toistavalta prosessilta.
Mikä siiispä avuksi? Hirveesti intoa on, mutta kyky tarttua asioihin on hyvin olematon, jonka jälkeen fiilis on täysin saamaton. Kyllä tässä miettii taas elämän tarkotusta. Onko sen tarkoitus jumittaa? Toistaa päivä päivältä samaa rataa.
Ei edes oikeestaan viikonloppukännikään tunnu mitenkään erikoiselta, koska.. Sekin on sitä ainaista samaa. Ensin on hauskaa ja sitten ollaan punkassa valittamassa päänsärkyä. Voiko se olla oikeesti hauskaa?
Mä en tiedä nyt.. Mahtaako tää taas olla sitä mulle niin yleistä "syysmasennusta". Tai miksi sitä nyt kutsutaan, kun ihminen menee ihan alas, kun pihalla on märkää ja pimeetä. Ei se ainakaan mieltä nostata. Ei tosiaan.
Mutta mä tosiaan menin lupaamaan täksi viikoksi merkinnän ja se nyt vaan sattuu olemaan tämänlainen. Ja tääkin on taas tämmönen, että en mä sitä hirveesti oo ulospäin näyttäny, mutta tältä musta on nyt tuntunut.
Kattoo jos saisin taas jossain vaiheessa tästä bloginkirjottelusta paremmin kiinni. Nyt sekään ei oikein miellytä. Joten adios.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)