Töttörööröö.

Hellurei! Viime kerralla kun kirjottelin noista mun negatiivisista mielialoista.. Vai kirjottelinko? No jotain kumminkin omasta mielestäni aika masentavaa.

Tänään aattelin kertoa, että kuten oon joskus aikasemminkin kertonut, niin tää kirjotteleminen toimii mulle suhteellisen terapeuttisena. Siis se ei ollut se asia, jota tulin tänne kirjoittamaan, vaan se, että oon päässy noista etenemispaineista taas eroon.

Suhteellisen tylsä työharjottelujakso alkaa olemaan jo loppusuoralla ja pääsee takasin kouluun puuhastelemaan. Odotan innolla, koska koristemaalauskurssi. Se auttaa jaksamaan. Mä tosiaan joskus kokeilin sitä koristemaalauskurssia, mutta omista henkilökohtasista syistä jätin sen sillon kesken, vaikka pidinkin siitä. Nyt kun pääsee oman luokan kanssa uusimaan sitä, niin uskon sen olevan vaan parempi kokemus.

Joulukin on kohta tulossa. No joo, onneks täs ollaan niin positiivisissa lähtökohdissa joulun suhteen, että stressitila on suhteellisen alhainen. Ainut päätä rutistava aihe on Eiran synttäri- ja joululahja. Olen huono ideoimaan lahjoja, tarvitsisin Eiran apua siihen - niinku kaikkiin muihinkin lahjoihin. Sitä en tosin vaan viitsi tehdä, että otan sen mukaan kaupoille ja ostetaan sille sit sitä mitä se haluaa.. Ei se niin mene. Mutta hei, kyllä mä hoidan tän kunnialla.

Hmm, on täs kyl sinällään viel yks negatiivinen asia, joka mieltä vaivaa.. Toi mun - mitä ilmeisemmin - jännitysniska. Eihän sitä ole missään diagnosoitu, mutta olen ollut oma-alotteinen ja katsonut Googlesta. Heh, niin ei saisi tehä. Olen siis itse diagnosoinut itseni. Mutta siis, mun kaikenkaikkiaan pitäis varmaan parantaa jollain tapaa mun vapaa-ajan ergonomiaa. Tää mun tän hetkinenkin kirjoitusasento on jotain mielenvikaista. Mahallaan ja pää koholla, ei lainkaan hyvä niskalle.

Mut nii.. En tiedä. Ajattelin vaan, että ois hyvä kirjottaa tänne näistä tän hetkisistä tuntemuksista. Vähän tyyliin, että älkää olko huolissanne tosta viime blogimerkinnästä. Nyt suihkun kautta unipuuhiin.

Terveisin,
Tekko