PeBlog: Kahdeksan viikkoa

Päivä päivältä ja viikko viikolta papereiden saaminen on lähempänä. Tämä viikko meni aivan uskomattoman nopeesti. Tosi mahtavaa silleen, että ollaan saatu suhteellisen vapaat kädet näille lopuille viikoille. Meitä ei ole kokoaika joku vahtimassa ja saadaan tehdä töitä omaa tahtia. Ja se meidän tahti ei ole huono, koska työnteko maistuu.

Tosiaan, enää kahdeksan viikkoa työskentelyä ja mä olen valmis maalari. Ainoostaan nyt kerran oon myöhästyny aikataulusta, koska nukuin hieman liian pitkään ja myöhästyin aikasemmasta bussista. Muuten mun heräämiset ja kaikki on sujunu nyt just niinku pitääkin. Mikä on sinällään aika suuri harppaus multa.

Yhessä vaiheessa mä olin jatkuvasti pois koulusta, koska se vaan välillä alko turhauttamaan. Nyt ei ole tullut semmosta fiilistä kun ehkä muutaman kerran, mutta oon kestäny sen kun mies - ja siis pysynyt töiden parissa.

Ehkä se auttaa jaksamaan kun laskee näitä väheneviä viikkoja. Tuntuuhan toi kahdeksan viikkoa nyt suhteellisen pitkältä ajalta, mutta jos nää viikot menee tätä tahtia kun nää on nyt menny, ni ei toi tuu olemaan minkäänlainen ongelma. Mä valmistun!

Nyt multa katkes ajatus täysin. No, eiköhän tossa nyt tullu sanottua kaikki tarvittava. Hetken aikaa jumitin vaan tuijotellen tätä ruutua, ja kaikki ajatukset oli poissa.

Ehkä tää oli sitten tässä. Kirjottelen sit lisää ku ajatus palaa (en siis vielä tänään, mutta joskus).

Terveisin,

Tekko