Noi siis ton mun tupakkasovelluksen mukaan, mutta viimeisin saavutus mun omasta mielestäni on se, että en ratkennut eilen. Siitä ehkä joskus lisää, se on mulle erittäin arka ja henkilökohtainen aihe.
Toi tupakoinnin lopetus on sujunut niin hyvin, että voidaan puhua jo muistakin aiheista. Ehkäpä vaikka siitä, että mulla on ollut hyvin usvaisat pari viikkoa nyt. Mä olen elänyt ihan järjettömän stressin kanssa ja mun päivät on ollut harmaita. Kaikki vaan siksi, että tiedostin yhden tulevan toimenpiteen, mutta en tiedostanut mitä siinä mahdollisesti tehdään. Liialliseen ajatteluun syyllistyvä ihminen tekee tilanteesta erittäin suuren esteen normaalin elämän eteen.
Mä väittäisin, että pahimpina päivinä mä kävin kamppailua jopa lievää masennusta vastaan. Mä vaan ajattelin, ahdistuin ja melkein panikoiduin kaikesta ajattelemastani. Ja arvatkaa mitä? Toimenpide itsessään oli aivan yksinkertainen! Näin jälkikäteen mua erittäin paljon suututtaa se, että annoin taas ajatusten viedä mut niin pitkälle. Niin pitkälle, että mä en halunnut olla läsnä tässä elämässä. Mä kävin pajalla ja tälleen, mutta kotiin päästyäni mä halusin vaan ns. Offlineen.
Mä halusin offlineen siksi, että en ajattelisi mitään. Ajatukset sai aina kaiken harmaaksi. Mä pelasin, katoin Netflixiä ja tein kaikkea semmosta, missä mun ei tarvitsisi miettiä mitään omia asioita. Ja se tekee tietenkin pahaa mm. parisuhteelle kun toinen osapuoli ei ole tässä maailmassa moneen viikkoon..
Mä toivon tosissani, että mä osaisin lopettaa liian ajattelemisen. Se menee nimittäin aina liian pitkälle. Oon joskus täällä selittänyt asian teille jotakuinkin näin; on tulossa esimerkiksi työhaastattelu. Mä ajattelen etukäteen kaikki mahdolliset ja jotkut mahdottomatkin kysymysvaihtoehdot läpi, ja sen jälkeen mä kehitän jokaiseen kysymysvaihtoehtoon kaikki mahdolliset ja jotkut mahdottomatkin vastausvaihtoehdot. Ajatusprosessi saa mun pään ihan tukkoon ja sit se on taas menoa.
Miettikääpä sitten joku vielä monimutkaisempi asia. Tai joku tilanne, josta ei ole minkäänlaista kokemusta etukäteen. Se, se jos jokin vetää mun pään ihan tukkoon. Ja kun en tahdo ajatella liikaa, mun on pakko mennä "tilaan", jossa en voi ajatella mitään liikaa.
... Ja seuraava vaihe on oikeastaan yhdistää toi tupakoinnin lopetus ja liiallinen etukäteen ajattelu. Saatiin tilanne, joka mulla oli menneet pari viikkoa. Olin erittäin, erittäin pahasti harmaalla alueella.
Ja niille, jotka ei tiedä miksi puhun kokoajan harmaasta, no, se on se mikä kuvaa todella hyvin masennusta. Kuulin vähän aikaa sitten semmosen asian, jolla voi jotenkin koittaa selvittää tietämättömälle ihmiselle masennusta.
Yksinkertaisin tapa on ajatella asiaa josta sä tykkäät yli kaiken. Vaikka esim. kirjottaminen, piirtäminen, tv:n katselu, musiikin kuuntelu tms. Kun sua masentaa, niin asia josta sä pidät ehkä eniten maailmassa, ei kiinnosta sua juuri yhtään. Tai jos sua kiinnostaisi vähänkään tehdä sitä, niin sua ei kiinnosta tarttua siihen. Sitä se on yksinkertaisimmillaan.
Ja jälkikäteen kun sä ajattelet masennuksen aikaisia asioita, niin niissä ei ole värejä. Tai siis ei ainakaan mulla. Kaikki mitä mä olen kokenut lievän masennuksen alaisena on harmaata. Harmaata ja ankeeta. Kivat asiat ei oo ollu kivoja.
Nyt kuitenkin.. Mä uskon, tai ainakin toivon, että mä olen selättänyt tän pahimman vaiheen. Niin tupakoimattomuudessa kuin stressin aiheuttamassa lievässä masennuksessa. Mulle on jo palannut värit maailmaan, tai ainakin tällä hetkellä osaan niin ajatella. Onneksi mulla on ollut aina tapana nousta kaikista elämän tuomista kuopista, ja se pitää!
Äiti sanoi mulle eilen: "sä olet fiksu mies ja osaat loppupeleis ottaa asian oikein". Sillä pärjää!
Terveisin,
Tekko
Ihana äiti!
VastaaPoistaJ
Äiti on mm. paras. :)
Poista