Araknofobia

Joskus aikanaan kun sain diagnoosin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, sain samalla myös lääkkeen jolla hoidan niitä, tai pidän niitä ainakin kurissa. Lääkkeen sivuoireissa oli maininta siitä, että saattaa vahvistaa jotain muuta pelkoa.. Mun mielestä se oli kovin hauska juttu, koska onko ihmisen pelot muka jotenkin vakio? Otat vähän toisesta pylväästä pois ja toinen pylväs kasvaa?

Aikani jaksoin sille hihitellä, mutta sitten koitti se päivä: säikähdin ihan mielipuolisesti hämähäkkiä; hyppäsin oman sänkyni päälle ja kipitin mahdollisimman syvälle huoneen nurkkaan samalla hieman huudellen/kirkuen jotain.

Mä muistan hyvin, vaikka siitä aika ajoin muistutellaan muutenkin, kuinka lapsena kerättiin kaikenmaailman ötököitä purkkeihin. Minä, pikkuveli ja serkku oltiin aina kääntelemässä kiviä ja keräilemässä niiden alta löytyviä öttiäisiä. Koppakuoriaiset, muurahaiset ja hämähäkit, kaikki samaan purkkiin vaan, paljain käsin.

Vaikka niiden keräilyt aikanaan loppuikin, niin mulle jäi kaikkiin ötököihin hyvin neutraali suhtautuminen. Suomessa kun ei pahemmin mitään myrkyllisiä ötököitä ole, niin miksi niitä pitäisi jotenkin muka pelätä?

Järjenvastainen pelko on oikeesti hyvin jännä asia. Mä ajattelen ja tiedän edelleen, että hämähäkitkään ei Suomessa myrkyllisiä ole, joten miksi niitä tarvitsisi pelätä? En pelkää, en pelkää! Vaan kun näen hämähäkin, tuon itse pirun, kipittelemässä esimerkiksi meidän kotona lattialla, multa meinaa pahimmillaan lentää oksennus.

Kyllä, oksennus. Mulla pyörähtää todella pahasti mahassa ja hetken aikaa tuntuu siltä, niinku oksennus olis pyrkimässä ulos. Hämähäkin takia! Pieni otus, joka ei ole mitenkään vaarallinen ihmiselle! Käsittääkseni hämähäkki vielä implikoi sitä, että talossa ei ole hometta, joten hämähäkki on hyödyllinen heppu.

Miksi minun pitää järjenvastaisesti pelätä hyödyllistä heppua? Miksi sen mahan muljahtamisen jälkeen musta tuntuu, että mun iholla kävelee joka puolella hämähäkkejä? Miksi en uskalla ottaa askelia, jos hämähäkki on kävellyt juuri lattialla?

Olin äsken aamusuihkussa ja huomasin kuinka seinällä kiipeili, kukas muukaan muka, kuin herra hähähäkki (kyllä, hähähäkki, koska se ihan varmasti hähätteli mulle). Tein sille pienen vesipuiston suoraan viemäriin ja jähmetyin sen jälkeen paikalleni. Tutkailin kaikki seinät ja halusin vaan pois suihkutilasta. Kun olin vakuuttunut siitä, että seinillä ei ollut ainuttakaan hämähäkkiä, eikä herra hähähäkki ollut tullut ylös viemäristä, hypähdin äkkiä pyyhkeelleni ja pakenin suihkutilasta.

Nyt istun tässä tietokoneella ja tarkkailen vähän väliä, että mua ei ole seurattu..

Vaikka siis olen hyvin onnellinen siitä, että aikanaan sain paniikkihäiriön jotenkin kuriin, niin on tämä araknofobia jotenkin aika raskas myös. Ei onneksi ihan niin raskas ja siis mun mielestä vaihto oli ihan ok. Mutta mä en vaan jotenkin jaksaisi pelätä asiaa, jota mä en järjelläkään pelkää.. Raskainta on ehkä siis "jälkioireet", jotka hämähäkin näkemisestä tulee. Vainoharhaisuutta ja kutinaa.

Mä haluaisin vaan, että ihmiset ymmärtäis sen, että mä en leiki. Mulle ihan tahallaan näytellään hämähäkkien kuvia ja katotaan mun reaktiota. Onneksi kuvat ei vaikuta niin pahasti, mutta mun mielestä on silti hyvin ikävää, että sitä pitää testailla. Varsinkin, kun se tosiaan on järjenvastainen pelko, jolle en oikeestaan voi mitään..

Ei lisättävää.

Terveisin,

Tekko