Mun kirjotusmotivaatio on vaan taas ollut jokseenkin hävyksissä. Pari viikkoa jäänyt blogista pois, mutta eikai se niin suuri menetys ole? Ja siis työn suhteen mä voin kirjottaa teille pari viimestä viikkoa aika helposti, ja teen sen nyt:
Mä olen mennyt töihin, tehnyt omat perusasiani ja sen jälkeen auttanut apua tarvitsevia.
Näin viimeset pari viikkoa. Meiltä loppui tuolta toi, hmm, kevätkausiko se nyt on, sillon pari viikkoa sitten ja mun työnkuva muuttui paljon ykstoikkosemmaksi.
Mitäs mä olen sitten tehnyt nää pari viikkoa sitten noin muuten? No, viimesimpänä täytyy ainakin mainita Minecraft. Siihen on uponnut nyt jostain syystä ihan liian paljon aikaa. Kuten oon aina sanonut, niin mun asiat menee kausiluonteisesti ja nyt on ollut Minecraft-kausi. Silloin ei paljon muuta mahdu mukaan.
Mut jos tää on taas jotain opettanut, niin sen, että pitkät pelailukaudet ei vaan sovi mulle. Mun fiilikset vaan jotenkin laskee tosi alas ja oon sitten jotenkin tosi allapäin. Jatkuvastihan mä siis pelaan puhelimella yms. mutta jos mun päivät menee siihen, että vaan istun koneen ääressä pelaamassa jotain, niin se alkaa vaikuttamaan epätoivotulla tavalla.
Eilen yöllä, kyllä, paha aika miettiä asioita, rupesin miettimään taas vakavissani sitä, että pitäis varmaan tehdä itelleen taas jotain. Ottaa itteään niskasta kiinni ja keskittyä mm. siihen mitä syön ja siihen miten paljon liikun.
Mua harmittaa hyvin paljon se, että sillon viime vuoden lopussa innostuin lenkeistä, jopa juoksinkin hieman, että sitten se vaan taas läsähti. Ne oli kivoja reissuja kuitenkin ja ne piti mielen virkeänä. Miksi sitä oli niin vaikea jatkaa? Tai siis eihän se nytkään olisi myöhäistä, joten miksi sitä on niin vaikea jatkaa?
Mä alan aina illalla miettimään sitä, ja muutenkin koko olemassaoloa. Aamulla oon taas sama vanha minä, vaikka olisin illalla päätynyt päätökseen, jossa päätän alkaa tekemään jotain. Ainut asia oikeestaan mitä voin tehdä ja mikä on ennenkin auttanut; luvata blogilleni.
Jos mä tänne lupaan jotain, niin yleensä mun pää tahtoo pitää sen päätöksen huomattavasti pidempään.
Pitäisikö mun siis nyt vaan luvata tänne, teille ja itselleni, että nyt alkaa tapahtumaan? Jokin ruokapäiväkirja ja jotain liikuntaa? Huomaatteko kuinka vieläkin jahkailen, vaikka päätin luvata. Olenkohan laiskistunut? Vai onkohan se vaan tää pelikauden jättämä aikaansaamattomuuden tunne? Tekis mieli vaan kirjottaa, että lupaan sen kyllä huomenna..
Ryhdistäydy mies! Pfffhhh.. Noin! Lupaan ruveta tarkkailemaan syömistäni! Noin, nyt se on tehty, ei muuta kun makkaraa ja pekonia hakemaan jääkaapista. Ja vaikka aattelitte ton olevan vitsi, niin ei se ole. Ostin juuri alakulopäissäni makkaraa ja pekonia, koska ne on helppoa ruokaa. Mutta niiden jälkeen loppuu, tai siis alkaa ruoka-asioiden parantaminen! Se on nyt luvattu. Ja siis kaikki vaan alkaa siitä, että laitan ruoka-asiat kuntoon, sitten lisätään muuta mukavaa.
Pidän blogin taas kartalla siitä, että miten tää lähtee etenemään. Olis hienoa saavuttaa se tilanne ja fiilis mikä mulla oli vuonna 2016. Mä nautin urheilusta ja ruoka-asioiden tarkkailusta. Siitä tuli hetkessä kuin jonkinlainen huume. Ja se onnistui silloin blogin kautta, joten miksei se onnistuisi nyt? Silloin kaiken sotki talvi ja alamäki oli valmis, mutta nyt mä tiedän sen kuopan, joten osaan kai varautua siihenkin?
No, kokeilemallahan siitä selviää. Haluan painottaa vielä itselleni tähän loppuun, että tämä ei ole mikään laihdutustempaus, tämä ei ole mikään laihdutustempaus.. Tän on tarkoitus olla hetki, jolloin käännän kelkan parempaan suuntaan!
Toivottakaa mulle onnea!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)