Mulla oli oikein mukava syntymäpäivä! Aamulla ku sain silmät auki ni keittiön pöydällä odotti iso lahjapaketti ja sain melkein ensitöikseni avata sen. Siellä oli kaikkea kivaa ja päivä lähtikin siis oikein mainiosti käyntiin.
Sit tuli se hetki kun piti odottamalla odottaa vieraita. Istua ja odottaa. Tuleeko kukaan? Jos tulee, niin koska? Miksei kukaan tule? Missä kaikki on? Ja sit yhtäkkiä paukahti kaikki paikalle melkein samaan aikaan! Kakkua, kahvia, tuulihattuja ja kaikkea naamioon vaan. Joo, eilen Samsung Health oli taas kiinni.
Mä olen hyvin paljolti joulu- ja synttäri-ihminen; mä olen onneni kukkuloilla juuri näinä ajankohtina, jos vaan siis on ihmisiä ympärillä. Lahjoja mä en halua nyt mitenkään korostaa, koska ei ne ole nykyään enää se juhlan juttu. Yhden asian kuitenkin haluan nostaa korokkeelle! Sain äitiltä ja iskältä onnittelukortin, joka meinas aiheuttaa mulle kyyneleet jo sillä samalla sekunnilla kun sain sen käteeni.
Äsken kävin hakemassa kortin tähän koneen luokse, jotta voin taas katsoa sitä, ja nyt mulle tulikin muutama kyynel silmäkulmiin. Kortissa on siis minä itse, vauvana. Mä en oo aikoihin, siis todella pitkään aikaan, katsonut kuvia itsestäni vauvana/lapsena. Mut valtaa vaan joku tosi suuri ikävä ja onnellisuus samaan aikaan, aina kun vilkasen tota kuvaa.
Ja nyt ei riitä enää puhe muutamasta kyyneleestä.. Joku pato ilmeisesti aukes tosissaan.
Huh huh.. Mun piti kyllä vielä kirjottaa paljon muutakin.. Nyt tais vaan mennä kirjottaja rikki. Ei ois pitäny hakee tota kuvaa tähän kun samaan aikaan pitäisi pystyä kirjottamaan..
No, ehkä mä nyt sain itseni taas kasaan. Nää reaktiohommat ei välttämättä toimi kirjotettuna samalla tavalla, kun miten tää vois toimia jos tää olis vaikka video. Ette te tiedä kauanko mä olin tossa välissä kirjottamatta, mutta tovi siinä vierähti. Kokeillaas nyt jatkaa!
Eli eilisestä vielä, että mä olen siis hyvin onnellinen jokaisesta joka kävi. Ja kiitos vielä kaikille, jotka muisti jollain tapaa; oli se sitten julkaisu mun Facebook-seinällä tai jokin muu yhteydenotto. Tän paremmin mä en nyt saa mun pakkaa kasaan, joten en kyllä pysty tätä yhtään enempää enää venyttämään.
No, aina ei voi voittaa. Tai ehkä tää on voitto juuri näin. Ei voi tietää.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)