Väärin. Tänään on ollut ehkä pahin päivä tän suhteen. Jotenkin ehkä toi huijausviikonloppu toi tätä takasinpäin tai jotain. Hassua ajatella tästä tälleen, ku tää olis ku jonkin asian lopettamista.. Vaikka onhan tää; lopetin napostelun.
Huomaan kokoaika eksyväni jääkaapille ja jotenkin tuntuu, että kokoaika olisi taas nälkä. Mulla on 3 ateriahetkeä tänään jo takana, kohta saan syödä taas, mutta oon viimesen safkaamisen jälkeen käyny ainakin 2 kertaa jääkaapilla kattomassa jotain mutustettavaa.. Toistaiseksi olen kylläkin voitolla vielä siinä, että olen tosiaan käynyt siellä jääkaapilla, mutta en ole ottanut sieltä mitään.
Se oli 1.6. kun alotin seuraamaan omaa syömistäni. Ensimmäiset viikot meni hyvin, ilman mitään ongelmia. Nälkä tietenkin oli tosi usein, mutta sen kanssa kyllä pärjäsi. Nyt kun päiviä on takana 25 niin jotenkin tuntuu, että alkaa tulemaan seinä vastaan; haluais vaan palata siihen vanhaan mistään piittaamattomaan ruokailutyyliin. Todellisuudessa en siis oikeasti halua palata vanhaan, ja siksi piti tulla kirjottamaan blogia (ja vahvistamaan omaa uskoa pystymiseen).
Tää muistuttaa onneks tosi paljon sitä tupakoinnin lopetusta, joten tiedän tän olevan vaan vaihe. Vaikea vaihe.. Elänhän kuitenkin nykyään tupakatta, enkä oikeestaan edes ajattele sitä enää, joten vaikeat vaiheetkin on mahdollista ylittää. Miksei se sama vaiheen ylitys voisi muka siis tapahtua tässäkin? Jossain vaiheessa tää tuntuu ihan luontevalta ja oudolta tuntuu se, miten on ennen vaan napostellut kokoaika jotain ja syönyt kunnolla vaan kerran päivässä.
Tää on siis tämmönen "jaksaa, jaksaa"-päivitys. Ei ehkä kiinnosta teitä, mutta itselleni oikein hyvä muistutus. Vaikkakin jos joku tosissaan seuraa tätä mun projektia täällä, niin tietenkin tämmösistä kiusaushetkistäkin on varmasti kiva lukea. Ettei ole ihan vaan ruusuilla tanssimista tämäkään.
Uskoisin, että pari kuukautta kun jaksaa tätä rytmiä ylläpitää, vaikka sitten itseään pakottaen, niin sitten alkaisi olemaan pahimmat vaikeudet jo takana. Mikään kun ei tapahdu itsestään.. Ainakaan jos puhutaan oman elämänlaadun parantamisesta.
Jotenkin mua silti huvittaa tää koko skenaario; ihminen tekee hirveän numeron siitä, että haluaa oppia syömään "normaalisti". Mutta tää on melkein mun ainut toimiva tapa; kirjoittaa muistiin kaikki tärkeät hetket. Edelleenkin painotan sitä itselleni, että se toimi tupakan kanssa, joten se toimii myös tän kanssa!
Vaikkakaan tää ei oo tosiaan mun eka kerta kun yritän tämmöstä täydellistä kelkan kääntöä. Oon siitä aikasemmin kirjotellutkin, joten sitä tuskin tarvii kertailla. Tällä toisella kerralla vaan tiedän paljon enemmän kiusauksista ja muista kuopista, ja voi olla, että olen ehkä jotenkin vahvempi ihminen nykyään.
Tämmöset paasaukset täältä tällä kertaa. Wish me luck, tai jotain.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)