Ensin keksitään yksi asia, mistä lähdetään kirjoittamaan. Hmm, mikähän se olisi? Kirjotan teille siitä, että ostettiin uusi televisio! Katsotaan, että mihin tää loppujen lopulta eksyy, vai eksyykö mihinkään..
Tosiaan, meillä on ollut kovin pitkään jo tommonen Sony Bravia televisio, Eira sanoo, että se on 43 tuumainen. Se voi olla mahdollista, mutta minä en voi sitä mitenkään varmistaa. Ostettiin toi joskus aikoinaan mun vanhemmilta. Tai no, minä ostin. Eira ei yleensä oo perustanut televisioista, joten se ei osallistunut siihen mitenkään.
Toi televisio on palvellut meitä täydellisesti; se on toiminut kun sen on tarvinnut toimia. Välillä ehkä jotain kaapeliongelmia, mutta ne viat ei ole televisiossa. Se on aina näyttänyt kuvaa kun on tarvinnut. Mä olen käyttänyt sitä pelaamiseen tosi paljon ja se on siihenkin ollut ihan omiaan. Jännä.
Me ei olla oikeestaan mitään tv:n orjia, mutta! Vuodessa on yksi pätkä kun televisiosta tulee iso osa elämää, ja se pätkä on syksy. Syksyisin televisiosta tulee kaikkea! Ollaan nyt katsottu vaikka mitä! Tai siis.. Ollaan katottu BB:n koosteet..
Ja palatakseni siis siihen, että miksi me nyt tarvittiin toimivan telkkarin tilalle uusi telkkari, niin toi uusi on tommonen älykäs versio. Voidaan katsoa sen kautta helposti ohjelmia esimerkiksi Ruudusta ja Katsomosta (joka ei taida enää kyllä olla katsomo, vaan MTV). Ja siis sitä kautta tota televisiota on nyt käytetty aika paljon.
Meillä on ollut kovan silmäilyn alla Ruudun kautta Syke-sarja. Se on ihan mahtava! Väittäisin, että se on 2010-luvun paras ohjelma. Ehkä jopa 2000-luvun paras ohjelma. 1990-luvulle se ei kylläkään mitenkään pärjää, koska sillon tuli kaikki parhaat sarjat mitä katsotaan vieläkin.
Toi uus telkkari on 49 tuumainen. Saatiin siispä 6 tuumaa lisää, jos Eiraan on uskominen ton vanhan telkkarin kanssa. Ei toi ton tv:n koko oikeesti ole edes millään tasolla tärkeä asia, mutta kun melkein samalla hinnalla sai, kun mitä olisi saanut paljon pienemmän, niin miksi ei..
379 € tais olla suhteellisen tarkka hinta. Mä maksoin siitä 200 € ja Eira suostui tällä kertaa maksamaan loput, huh. Se väittää kovasti, ettei se sitä tarvitse mihinkään, mutta kyllä viime päivät on kertonut muuta. Okei, ei se sitä katso katso, koska se kutoo villasukkaa samalla.. Mutta kuuntelee senkin edestä. Ehkä? Kuuntelee ainakin välillä.
Aika vahvaa sohvaperunoitumista.. Ei noin voi sanoa.. No, sanon silti. Aika vahvaa sohvaperunoitumista tämä nyt on ollut. Herään aamulla, käyn töissä, tulen kotiin ja jämähdän tv:n ääreen. Sitä on niin mukava katsoa kun se on niin uusi ja kiva! Ja voi katsoa netistä ohjelmia! Ja hyvällä kuvanlaadulla! Ja.. No, oon mä malttanut sen kerran jättää lenkin takia.
Kävin meinaan pari päivää sit lenkillä. Ai että, oli muuten hyvä lenkki. Sairastelin tossa viime viikon lopun ja lenkkeily ei ollut oikein mahdollista sillon.. Mutta nyt kun olin jo suhteellisen terve, niin oli se mukava käydä! Nyt tässä mietin, että pitäiskö sitä tänäänkin, mutta epäilen.. Mä unohdan aina venyttelyn ja oon lenkin jälkeen pari päivää rikki.
Ehkä mä kohta opin sen, että se venyttely on vaan hyvä asia. Ehkä lenkkiä seuraava päivä ei ole ihan niin tuskaisa kun mitä ne nyt on ollut..
Mutta siis nää lenkit.. Musta on niin mahtavaa ja mukavaa huomata oma kehittyminen! Joka lenkillä jaksaa enemmän ja enemmän. Muistan kun viime vuonna juoksin yhen lamppuvälin ja olin niin ylpeä itsestäni.. Siis yksi lamppuväli.. Mitähän se on metreissä? 25-50 metriä? Ei se kuitenkaan ole paljon mitään, mutta mä olin ylpeä siitä, että mä ns. juoksin sen matkan.
Tossa mun lenkkipätkällä on semmonen kohta missä tykkään kokeilla juoksua/hölkkää. Se on suhteellisen pitkä, tasainen ja se on vaan kävelijöille/pyöräilijöille. Sitä pätkää mä viime vuonna katsoin sillein, että "vau, sit ku mä tän jaksan juosta ni oon kyl paras!" No, pari päivää sitten mä juoksin sen pätkän kokonaan.
Laskeskelin äsken Google Mapsin kautta, että ei se pätkä ole kun 300 metriä.. Mutta hei! Ei se ollut ainut pätkä mitä jaksoin juosta tolla 5 kilometrin lenkkipolullani. Mä oon pyrkinyt siihen, että juoksen n. 3 kertaa sen lenkin aikana. Ja mitä pidemmälle, sen parempi. Oon oikein tahallani jatkanut oman jaksamisen ylikin. Eli voisin väittää, että juoksen tosta 5 kilometrin lenkistä ehkä sen n. 900 m.
Viime vuoden (mulla oli sama kolmen juoksuspurtin sääntö) tulokseen verrattuna toi on jo paljon! Viime vuoden juoksut oli jotain 75-150 metrin välillä.. Joten eikö voida puhua ihan hyvästä kehityksestä kumminkin? En tee tätä mitenkään järjestelmällisesti, vaan vahvasti nimenomaan oman jaksamisen mukaan, joten kehitys voi olla hyvinkin hidasta. Mutta se sentään on kehitystä! Ja mä pidän siitä!
Oon tosiaan käynyt noilla lenkeillä vaan lähinnä syksyisin, joten sen takia toi kehitys tuntuu kun se olis tosi suurta ja tapahtunut lyhyessä ajassa. Talvella saatan kanssa käydä vähän, mutta kevät ja kesä on mennyt täysin ilman. Että jos teistä tuntuu nyt siltä, että tää mun kehitys on harvinaisen hidasta, niin ottakaa huomioon tämä pointti.
Ja mä huomaan, että mä käytän tosi paljon sanaa "juoksu". Ei se ole juoksua se mitä mä teen, vaan pikemminkin hölkkää. Korjaan sen "juoksu"-sanan välillä sanalla "hölkkä" ja sen jälkeen tää kirjotus näyttää tosi tyhmältä, kun niitä molempia sanoja on siellä.. Mutta näillä mennään nyt.
Mutta edelleenkin omaan tavotteeseen on pitkä matka. Oon sen takia rakentanut itselleni välietappeja, tai välitavotteita. Mun tavotehan on loppujen lopuksi se, että jaksaisin joskus hölkätä ton koko 5 km. Toistaiseksi olen todennut, että toi hölkkä on vielä hieman liian raskasta näin kookkaalle miehelle, joten oon ottanut tavotteeksi kasvattaa mun perusvauhtia.
Mun keskinopeus on nyt ollut n. 5,8 km/h. Haluaisin, että mun perusvauhti olisi 6 km/h, koska oon jotenkin aina ajatellut päässäni, että se on ihmisen keskinopeus.. Nyt itseasiassa pitää etsiä jostain, että mikä on ihmisen oikea keskinopeus.. Mitä ihmettä? Ihmisen keskinopeus on 4,8 km/h? Mähän menen siis jo nyt "ylinopeutta"? No silti, haluan nähdä joskus, että olen mennyt ton matkan keskinopeutenani 6 km/h. Se on yksi välitavoite, joten siihen pyritään.
Mä jotenkin pidän siitä, että mulla on nyt inspiraatiota tämmöseen lenkkeilyyn. Haluunkin sen takia pitää sen niin, että en pakottamalla pakota itseäni – ainakaan vielä. Annan tän mennä tälleen alkuun tosi paljon omalla painollaan. Ja koska en tästä niin isoa stressiä ota, niin on tosi tosi kivaa nähdä, että jo tämä kehittää valtavasti!
No, nyt ei jauheta siitä sen enempää, koska nähtävästi tätä tekstiä tuli jo jonkin verran.. Mun piti tässä samalla vahtia meiän takkaa, mutta unohduin hetkeksi täysin kirjoitusmoodiin ja takka meinasi sammua.. Sain sen onneksi vielä pelastettua.
Telkkarista päästiin hienosti lenkkisaavutuksiin, ja tässä on just tää ilman ideaa kirjottamisen alottamisen hauskuus. Ajatuksia syntyy matkalla ja teksti seikkailee sitten minne sitä ikinä huvittaakaan. Ja aika usein, eli siis oikeestaan aina, mä nimeän nää merkinnät vasta tässä kohtaa, joten te ette edes välttämättä tajua, että olen kirjottanut tän tajunnanvirrassa uidessani.
Ja huomasin just, että viimeisin samanlainen merkintäni kantoi nimeä "Isoveljen bileistä lenkkeilyyn", hmm.. Onkohan toi lenkkeily nyt jotenkin tapetilla?
Se siitä nyt oikeesti sit.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)