Eilen mulle ilmestyi siihen vielä päänsärky, jonka ajattelin silloin olevan niskaperäistä. Tänään se taas ilmestyi kesken päivän.. Ja siihen päälle vielä semmonen mukavuus kuin veto pois. Ei oikein jaksa mitään, tekis mieli vaan nukkua. Vaan kun en viitsi keskellä päivää nukkua, niin pakko pysyä hereillä.
Kaks päivää olis viel työviikkoa jäljellä ja sit olis mahdollisuus sairastaa. Nyt jotenkin todella odotan viikonloppua.. Hmm, ehkä jos tänään menee aikasin nukkumaan, niin jaksaa vielä huomisen ja jos huomenna tekee saman, niin jaksaa vielä perjantain.. Toivotaan.
Mutta oli mulla nyt tälle päivälle vähän aihettakin; kuten otsikosta käy ilmi. Nyt ollaan jaariteltu niitä näitä vaikka ja kuinka, joten eiköhän käydä vähän kaivelemassa vanhoja!
1. Kesäkuuta 2009 – Hyvää kesäkuuta!
Siinäpä vasta tärkeä merkintä. Toi oli ikäänkuin vain ilmoitus mahdollisesti tulevasta blogimerkinnästä.. Miksi olen niin tehnyt?
No joo, on siellä myös kuva minusta. Ilmeisesti siis se oli tuorein kuva minusta sillä hetkellä. Oli otettu kaverini Villen uudella kameralla ja oli oikein taiteellinen. Vaikee kyllä nähdä itseään siinä, mutta minä se kaiketi olen. Oon niin tottunut parrakkaaseen ja iäkkäämpään naamaani.
Nyt lähinnä vaan turhaan venytän tätä.. Joten vaihdetaan seuraavaan.
3. Kesäkuuta 2009 – Vapaaseurakuntanuoret kokoontuu / osa 2
Mä olin vähän erilainen nuori; mä en tenhnyt itse pahoja asioita oikeestaan, koska mä toivoin vaan, että kaikki jäis omista pahoista asioistaa kiinni. Ja jos joku joskus jäi kiinni jostain typeryydestään niin kyllä, mä olin hyvin paljon "vahingoniloinen".
En tiedä miten toi tarina aikoinaan päättyi, mutta mä olin hyvin lähellä sitä toisinaan seuraamassa. En vanhaan postitaloon linnottautumista nähnyt, mutta näin, että ne tyypit touhus siellä melkein joka päivä jotain tuhojaan. Linnottautuminen oli vaan se viimenen niitti sit ilmeisesti poliiseillekin, joita mikään rakennukseen liittyvä ei aikaisemmin hetkauttanutkaan.
Muistan kuinka mua ärsytti se, että millekään ei voitu tehdä mitään. Tyypit sai rellestää ja meiän piti vaan sietää. Ja jos pyöränkumi puhkes rikotun ikkunan lasinsiruun niin se oli aikalailla vaan "ihan henkilökohtainen voi voi". Se oli kyllä hurjaa.. Mitä lie noista nuorista tullut näin kymmenessä vuodessa.. Ehkä ihan perus kansalaisia, ehkä osa on vankilassa? Ei ehkä suoraan ton takia, mutta kyllä se meno oli siellä välillä niin hurjaa, että ei se varmasti jäänyt siihen.
5. Kesäkuuta 2009 – Tuoli projekti
Mua ensinnäkin niin paljon ärsyttää toi otsikko.. En haluaisi sitä tuossa muodossa tänne, mutta aion pitää tän "aitona". Kirjottaisin sen nykypäivänä ehkä kuitenkin ihan yhteen; Tuoliprojekti. No, se nyt on mitä on.
Mä muistan hyvin ton projektin, koska tein sitä pajalla tosi suurella intohimolla. Olin tosi innoissani siitä, että pääsin entisöimään jotain. Kokeilin sen parissa myös ekaa kertaa verhoilua (, tosi pienessä mittakaavassa ja helpoimmalla mahdollisella tavalla, mutta kokeilin silti).
Lopputulos miellytti mua itseäni ehkä päivän tai pari, ja olisin halunnut tehdä sen uudestaan. Ehkäpä se tekeminen siinä olikin mielenkiintoisempaa kun valmiiksi saaminen.. Vaikka yleensä mulle tärkeintä on valmiiksi saaminen, eikä tekeminen niinkään.. Oon hyvin kärsimätön ihminen, olin jo silloin, mutta en tiedä miksi toi proggis vei mukanaan.
9. Kesäkuuta 2009 – Plaah
Elin silloin paniikkihäiriön kanssa, mutta en vielä tiennyt, että mulla on myös taipumusta jonkinlaiseen masennukseen. Oon tuolla kuvaillut aika hyvin sen, mimmosena mä olen masennuskauden yleensä kokenut; mikään ei ole eikä tunnu hyvältä. Jälkikäteen kaiken muistaa vaan harmaana.
Ei mulle ole koskaan masennusta diagnosoitu, mutta mä uskoisin vahvasti, että toi on nimenomaan ollut sitä. Hyvin harmaata aikaa kun mikään ei oikeesti kiinnosta, eikä mitään vaan huvita tehdä. Onneksi mulla siihen ei kovin usein liittynyt mitään itsensä/muiden vahingoittamista.
Mut en selkeestikään halunnut vaipua siihen masennukseen syvemmälle, koska yritin kuitenkin pitää unirytmistäkin kiinni. Se on aina sillon tuntunut vaikeelta, mutta oon onnistunu useimmiten pitää pään pinnalla, ja siitä voi olla vaan ylpeä nyt. Hyvä Tekko 2009!
11. Kesäkuuta 2009 – Wnb taidekuvaaja
Villen uusi kamera pääsi jo toisen kerran tosi toimiin; lähdettiin kävelemään ja kuvailemaan. Napsittiin kuvia kaikesta mahdollisesta. Sain kuvat jossain kohtaan itselleni ja sieltähän löytyi selkeästi jonkinlainen teema; yksinäisyys.
Kuvia, joissa jotain asiaa on yksi. Tottakai yksinäisyys, miksi ei? Noi kuvat on hyvin selkeesti amatöörien ottamia ja ne ei edes ole oikeesti mitenkään erikoisia. Sillon se vaan saattoi tuntua siltä, koska oli kamera ja vain taivas rajana. Ja toisaalta, taide on katsojan silmässä, joten kyllä, ne on voinut tuntua mulle silloin taiteelta. Nykyään ne on vaan kuvia kuvien seassa.
No.. Osuipas tälle päivälle jotenkin tosi tylsät merkinnät. Oikeestaan vaan "Plaah" herätti mussa semmosta kunnon muistelua ja muistamista, ja se sai vähän miettimäänkin. Muut tuntui jotenkin vahvasti täytemerkinnöiltä tai muuten turhilta. Ne on kuitenkin osa mun blogin historiaa, joten ne on mahtavia!
Laitetaas vielä vähän cliffhangeria, jotta saadaan teidät taas koukutettua odottamaan seuraavaa osaa! Seuraavassa Vanhat blogimerkinnät-blogimerkinnäsäni mm. seuraavat aiheet; Vihdoinkin tyytyväinen, Kiirettä pitää ja Holla, i'm back!
Muistakaa siis olla kuulo.. lla.. Ei noin voi sanoa? Tai siis nimenomaan noin voi sanoa, mutta ei noin voi kirjoittaa. Ellei joku kopioi tätä tekstiä johonkin puhesyntetisaattoriin ja kuuntele tätä tietokoneen lukemana.. Mutta pysytään nyt ainakin, hmm, näkösällä? No jossain jotenkin.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)