Isoveljen bileistä lenkkeilyyn

Lauantaita oltiin järjestetty pitkään ja hartaasti.. Huh. Yllätettiin siis isobroidi yllätyssynttäreillä, ja tais mennä vielä ihan nappiin. Vaikein osuus siinä itselle oli se, kun piti pitää sille seuraa lauantaina 13-15, eikä saanut sanoa mitään juhlista. Piti aina miettiä tovi ennen kun uskalsi päästää suustaan mitään..

Keilattiin, pelattiin Poliittisesti Epäkorrektia, kuunneltiin musiikkia ja keskusteltiin. Ja tietenkin hieman alkoholia lisämausteeksi. Ilta oli kaikenkaikkiaan oikein mukava. Lähettiin vielä baariin pyörähtämään, mutta taisin juoda sielä vaan yhden, koska.. En itseasiassa edes tiedä. Mä join koko illan Koffia ja mä en oikeestaan pidä siitä.. Se ehkä vei halut juoda mitenkään hirveesti, ja toisaalta hyvä niin – sunnuntai ei ollut täysin pilalla.

Bileet oli kuitenkin loistavat! Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tollanen ajanvietto on kyllä välillä tosi mukavaa ja ehkäpä tarpeellistakin.

Mutta tosiaan, kesän jälkeen mä olen taas arvostanut viikonloppuja tosi paljon. Jotenkin tuntuu, että jos yhden päivän viikonlopusta käyttää juomiseen, niin viikonloppu on hetkessä ohi, ja se ei ole kivaa. Jotenkin haluis ehkä viettää noi viikonloput siten, että olis vaan tekemättä mitään. No, ehkä seuraava viikonloppu on semmonen; vähän herkkuja ja ehkä jotain sarjaa/leffaa.

Mun piti kyllä tulla kirjottamaan taas kerran noista vanhoista blogimerkinnöistä.. Mut ehkä mä siirrän sen..? Tuntuu meinaan siltä, että tätä juttua tulee muutenkin.

Aiheesta toiseen! Mä tosiaan innostuin siitä lenkkeilystä taas. Pari kertaa oon nyt käyny ja aina sen jälkeen on tuntunu, että haluis mennä jo uudestaan. Toisen kerran jälkeen mun lenkkarit oli hiertäny mun jalat auki, joten kengät lähti roskikseen ja uusien metsästys alkoi. Mulla oli semmoset juoksupopot, joita innostuin käyttämään ihan jokapäiväisesti, joten ne ei kauaa kestänyt hyväkuntoisina. Se takaosan kova muovi oli kääntyny sisäänpäin, ja joka askeleella se raapi/hinkkas mun jalkaa.

Mutta tiedättekö miten vaikeeta on löytää juoksu-/lenkkitossut koon 46 jalkaan? On meinaan vaikeeta, ainakin Riihimäellä. Ollaan käyty Prisma, City Market, Löytötex ja Sportli Outlet(?) läpi, mutta ei vaan ole tullut hyviä vastaan. Eira lähti tossa just Hyvinkäälle äitiään moikkaamaan ja sano käyvänsä samalla kattomassa Willan läpi – ainakin siis jonkun urheiluliikkeen.

Toivon kovasti, että sieltä löytyisi edullisesti oikeaa kokoa edustavat kengät. Se voi olla, että lähtisin niitä jo tänään kokeilemaan.. Tai ehkä vasta huomenna, koska noi jalkojen haavat on vielä hieman kipeet.

Yksi typerä asia mun pääkopassa on semmonen, että kun mä olen lenkillä ja otan esim. hölkkäaskelia, niin jos joku ihminen ilmestyy jostain nurkan takaa niin mun hölkkä loppuu siihen. En jotenkin voi tehdä sitä niin, että joku näkee. Mulla on kai joku jännitys siitä, että teen sen väärin tai jotain, tai sitten oon muuten vaan jotenkin tosi epävarma siitä mitä teen..

Oon kuitenkin yrittänyt lyödä päähäni sitä, että sillä ei oo mitään väliä jos joku näkee ja ajattelee mitä ajattelee, koska mä kuitenkin teen parhaani ja edes yritän. Teen sitä kuitenkin lähinnä oman terveyteni ja hyvinvointini vuoksi, niin miksi mä antaisin muiden ihmisten pysäyttää mut? Tää ei vaan meinaa pysyä mun päässä.

Mutta enköhän mä saa sen vielä taottua päähäni ja pysty hölkkäämään katseista huolimatta. Siinä on ainakin tavotetta; ja sitä seuraava tavoite olisi jaksaa hölkätä toi mun perus kävelylenkki kokonaisuudessaan läpi. Pienien mutkien kautta se kuitenkin aina kasvaa siihen 5 kilometriin, ja se olisi kyllä itselle jo suuri saavutus. 

Ihan muutama sana vielä asiaan liittyen. Mä olen nimittäin ihan varma, että tupakan lopettaminen oli ihan hemmetin hyvä ratkaisu. Viime vuonna kun olin juuri lopettanut tupakoinnin ja kävin lenkeillä, niin mun hölkkäaskeleet jäi aina muutamaan sataan metriin. Nyt mun "hölkkäspurtit" on ollut heittämällä pidempiä, eikä ne ole edes tehnyt liian pahaa. Tää oman kehittymisen näkeminen on ehkä just se paras osuus tässä. Aina jaksaa vähän pidempään, eikä se silti tunnu aina vaan pahemmalta. Tää on kivaa.

Tämmönen merkintä tuli siitä kun antoi taas vaan aivojen viedä ja kirjoitti sen vaan ylös. Alkuperäinen tarkoitus vähän sivuutettiin, mutta niitä nyt kerkeää tehdä koska tahansa. Näitä "seuraa ajatusta"-merkintöjä tulee vähän harvemmin.

Terveisin,

Tekko