Korjataan virheitä

Fiilis: Hyvin levännyt, mutta silmät on silti kovin väsyneet.

Taustalla soi: Arttu Wiskari - Tässäkö tää oli

Mä olen siis joskus alottanut blogit niin, että mä olen laittanut siihen sen hetkisen fiiliksen ja jos taustalla soi jotain, niin merkannut senkin. En tiedä miksi. Joskus aikoinaan sitä haki vähän omaa suuntaansa tämän kanssa ja kokeili kaikenlaista; toi tuntui silloin hyvältä.

Suuntaahan sitä haetaan vieläkin, koska todennäköisesti tyylini tehdä tätä blogia tulee muuttumaan vielä useaan otteeseen. Tuskin sitä vakituista suuntaa tulee koskaan löydettyä, mutta onko se sitten huono? Olen muuntautumiskykyinen.

Nyt piti ihan sammuttaa taustahälinä, koska kirjottaminen jonkin soidessa on nykyään harvinaisen vaikeeta.


Mä oikeestaan inspiroiduinkin tähän merkintään vanhasta merkinnästä, joka tuli vastaan tässä yksi päivä. Se kantaa nimeä "Ruokablogi, se paras blogi."

Ja siis tiedättekö mitä? Mä joku aika sitten kirjottelin siitä, että miten ihmisen mieli/tavat muuttuu, ja tässä on tapahtunut juuri niin. Toi blogimerkintä siis sisältää jonkinlaisen reseptin pastasta ja jauhelihakastikkeesta, mutta nykypäivänä en ikinä tekisi ruokaa noin.

Mä en nyt tee tota samaa ruokaa uudella tavalla, mutta mä kirjotan sen uudella tavalla, koska mua häiritsee hyvin paljon.


Tuolla mä olen ensinnäkin valinnut 700g jauhelihaa, siitä ensimmäinen miinus. Nykyään mä valitsisin 400g, koska se riittää ihan hyvin. Ton ns. puuttuvan 300g mä korvaisin muulla.

Mä ottaisin mielummin vaikka 300g porkkanaa ja raastaisin sen jauhelihan sekaan. Se ei tee ruoasta ainakaan pahempaa. Ja nykyäänhän mä tykkään lisätä ruokaan muutakin väriä, joten ottaisin punaisen ja keltaisen paprikan ja pilkkoisin ne pieneksi sinne sekaan myös.

Sipulia ja valkosipulia oon käyttänyt jo silloin, joten siitä ehkä ainut plussa tolle reseptille.

Jauhelihan mä tykkään nykyään ruskistaa siten, että heitän sen könttinä pannulle, odotan hetken, käännän sen köntin ja odotan taas hetken. Näin jauhelihan sekaan tulee semmosia vähän paremmin ruskistuneita paloja, ja ne on oikein hyviä. Sit mä tykkään rikkoa sen hillitysti sinne pannulle ja antaa taas vaan olla tovin. Mä en ehkä nykyään enää tykkää paistaa jauhelihaa silleen kokoajan sekoittaen, koska siitä tulee vaan.. No, tylsän väristä. Ehkä se ruoan värikin nykyään merkitsee jotain.

Sipulia mä en nykyäänkään tykkää hirveesti ruskistaa. Mä paistan yleensä jauhelihan ensin ja lisään sipulit ja muut vasta sitten. Mun mielestä se maistuu silleen vaan paremmalta.

Nykyään mä en hirveesti ruokakermasta tee jauhelihakastikkeita, mutta jos tekisin, niin jättäisin ton toisen 2 dl purkin pois. Korvaisin sen vedellä, eli 2 dl vettä, koska se ei makuun oikeesti vaikuta paljoa. Mausteilla se ruoka saadaan hyväksi eikä kermoilla, se on mun mielipide.

Ja sitten tuolla on tuo grillausmauste.. Ei, ehdoton ei. Meiän keittiöstä sitä löytyy tällä hetkellä vain siksi, että Eira halusi joskus purkillisen sitä ostaa. Mä en sitä koskaan käytä, enkä oo kyllä nähny Eirankaan käyttävän, mutta silti sitä siellä on.. Mä oon ite pitkään mennyt aikapitkälti vaan tyylillä himalajan suola, mustapippuri ja välillä curry. Ja jos meiän perusmaustelaatikkoon on joltain kerralta unohtunut jotain muuta, niin saatan vähän kokeilla. Nykyään siinä on aika usein ollut pussi kuivattua basilikaa, ja sitä on siis viime aikoina mennyt lähes kaikkiin ruokiin. Jos se siitä loppuu, niin ei siihen välttämättä uutta osteta, mutta nyt kun sitä on, niin sitä käytetään.

Mutta tosiaan, miten keittiössä vois pärjätä ilman mustapippuria ja grillausmaustetta? Ei mitenkään.

Helposti Tekko 2013, helposti. Tai no, ilman mustapippuria ehkä ei, mutta grillausmauste on turhake.

Sit mä oon ottanu kuvan näköjään täysjyvä spagetistakin. Älkää luulkokaan, että tää olis mun ostamaa. Tässä on kai vähemmän jotain ja enemmän jotain mikä auttaa jossain. En tiedä, naisten kotkotuksia.

Tää on kanssa aika hauska. Kyllä mä nykyään itsekin suosin mielummin täysjyväspagettia kun sitä vaaleeta höttöä. Maussa ei ole mitään eroa, mutta kai tossa silti on vähemmän jotain ja enemmän jotain mikä auttaa jossain. En sanoisi enää naisten kotkotukseksi, koska olen myös vähän itse tutkinut asioita. Pasta on nykyään aina täysjyvä tai jollain muulla tavalla terveellisempää, koska tosiaan; ei sitä huomaa maussa. Ja jos se muka maistuu jotenkin pahemmalta, niin tekee tarpeeksi hyvän kastikkeen siihen kyytipojaksi niin ei mitään hätää.

Ja nykyään sitä pastaa ei sotketa sinne kastikkeen sekaan. Mä välillä kyllä vieläkin haluaisin, mutta Eira on vieläkin aika ehdoton. Oonkin siitä syystä alkanut tekemään niin, että lisään sinne pastan sekaan keittymisen jälkeen nokareen voita – se pitää pastan irti toisistaan ja antaa siihen makua.

Ja sitten tuolla on noita juustoja.. Apua. Juustoraastetta en nykyään osta kastiketta varten laisinkaan, mutta jos sitä jääkaapissa on avattu pussi, niin saatan sieltä hitusen käyttää. Tuorejuustoja ostan välillä, mutta en sitä todellakaan koko 200g pakettia sinne sekaan laita.. Semmonen puolipakettia tai allekin riittää aika usein antaman siihen sen toivotun maun.

Ja mä olen vielä pitänyt tota ruokaa hyvänä.. No, luultavasti vain siksi, että en tiennyt paremmasta. Nykyään en kyllä vois tommosta itse tehdä, koska ei toi houkuttele mua millään tavalla. Ihan liikaa kaikkea turhaa ja ihan liian vähän mitään fiksua.

Ja kun kirjotin tossa alussa siitä, että tota suuntaa varmaan haetaan ikuisesti, niin ainakin yksi asia on muuttunut ja mihin olen tyytyväinen; en nykyään enää kiroile merkinnöissäni. Tossa kyseisessä merkinnässä käytän ainakin kerran voimasanaa, ja se on liikaa se. Se ei ole mua, joten miksi mun tarvitsisi sitä täälläkään viljellä? Mun mielestä semmosta tekstiä ei edes ole kiva lukea, saati kuunnella, jossa kokoajan vaan kiroillaan.. Teksti on jotenkin fiksumman oloista ilman.

Tosin, mä tykkään aika paljon lukea Juha Vuorisen tuotantoa ja niissähän niitä kirosanoja on.. Mutta se on ainut poikkeus. Se kuuluu niihin kirjoihin ja sen takia ne siellä hyväksyn. Ne kirjat ei olisi samoja ilman sitä kiroilua.

Ja mikä mua ehkä oikeesti eniten häiritsi tossa merkinnässä.. Oli se, että mä olin käyttänyt siellä enää-sanaa sen väärässä muodossa "enään".

Jauhelihasta ei kerrota sanallakaan enään yhtään mitään.

Mä korjasin sen sinne kyllä, mutta katsokaa nyt sitä tässä.. Miten mä olen voinut päästää tommosen läpi? Vielä monta kertaa sen jälkeenkin, ikävä kyllä.. Mä nimittäin järkytyin tosta kirjotusvirheestä ja luin muutamia merkintöjä eteenpäin ja sama virhe toistui jokaisessa enää-sanassa. Mä korjailin niitä sieltä, vaikka olin luvannut itselleni olla kajoamatta vanhoihin merkintöihin. Mun silmät, eikä varsinkaan pää vaan kestänyt sitä enää (mä meinasin tähän laittaa vitsillä sen ännän perään, mutta en siedä sitä edes vitsillä).

Ja tämä oli nyt sitten tämmönen.. Omien virheiden läpikäymistä lähinnä. Mutta mun oli pakko tehdä tämä, koska toi blogimerkintä on niin helppo löytää kenen vain, koska se on mun blogihistorian 200. blogimerkintä ja on sen takia tossa oikealla palkissa aina esillä. Ei sitä onneksi ole luettu kun 55 kertaa, joten toivottavasti sieltä ei hirveän moni ole oppejaan ottanut.

Tässäkö tää oli? No mun mielestä kyllä.

Terveisin,

Tekko