Voisin mä periaatteessa nytkin olla pihalla tekemässä pihatöitä. Niitä kun kuitenkin riittää.. Max vaan nukkuu ja Eira on kahvilla työkaverinsa kanssa, joten.. No, en jaksa leikkiä itkuhälyttimien kanssa.
Tosiaan, te jotka ette muka tienneet, niin muutettiin viime vuonna omaan ns. loppu elämän kotiin. Me remontoitiin tää sisältä tossa syksyn ja talven aikana, ja nyt kun kevät viimein koitti, niin päästiin tutkimaan tota pihaa. Siinä on ja tulee olemaan paljon laittamista. Meidän ensisijainen tarkoitus olisi saada piha täysin aidattua, jotta voidaan Maxin kanssa olla suhteellisen huolettomasti omalla pihalla. Toistaiseksi ollaan saatu pariin paikkaan tukkeet, mutta Maxilla on vielä yksi iso pakoreitti. Nimittäin; tän talon vanhoilla asukkailla ja naapurin asukkailla on ollut niin hyvät ja lämpimät välit, että näiden tonttien välissä ei ole aitaa. Rajalla sijaitsee yhteinen grillauspaikka, joka kaipaa pikaista kaatamista. Tätä ongelmaa varten meillä on kyllä jo ratkaisu ja se ratkaisu saatetaan tehdä jo tänään illemmalla.
Meillä on aitatolppia ja verkkoaitaa. Niistä me tehdään taas joku nopea viritelmä tohon esteeksi ja sen jälkeen pihan pitäisi olla täysin aidattu.. No, pari orapihlajapuskaa pitää siirtää turhasta paikasta vielä järkevämpiin paikkoihin ja sitten voidaan sanoa, että meillä on oma rajattu piha. Ja itseasiassa.. No, me ajateltiin, että me heitetään orapihlaja-aidan alareunaan vielä erillinen verkkoaita. Ai miksikö, sinä kysyt? Me halutaan, että meidän eläimet pysyy meidän pihalla ja villieläimet pysyy poissa meidän pihalta. Täällä liikkuu nimittäin paljon jäniksiä tai mitä lie pupuja onkaan, joita me ei haluta meidän tontille. Piha on täynnä papanoita ja ne on järsineet Maxin kirsikkapuuta – mutta toivottavasti ei pilalle asti..
Sit me ollaan tehty paljon muutenkin semmosta hommaa, että jos joku ei miellytä silmää niin pois vaan. Tuolta takapihalta esimerkiksi yksi kukkapenkki, joka oli kyllä mitä ihmeellisin viritelmä.. Ja etupihalta lähti yhdestä paikasta kasa tiiliä, koska niillä ei ollut mitään syytä olla siellä. Niistä tiilistä tulee semmonen polku terassilta paljun kaminan luokse, koska.. No, se maasto on tosi vetistä ja se selvästi tarvitsee fiksun polun.
Tommosen pihalaatotuksen tekeminen on kyllä ihan uusi juttu mulle, joten se etenee vähän hitaasti. Mulla on periaatteessa apuna vain Google. Oon kaivanut maata pois ja seuraavaksi olisi tarkoitus laittaa suodatinkangas kuopan pohjalle ja alkaa lapioimaan päälle mahdollisesti asennushiekkaa. Asennushiekan jälkeen alkaa se kaikista hermostuttavin asia kun pitää alkaa niitä tiiliä latomaan oikein. Mä olen suunnitellut hyvin, joten eikö se ole käytännössä jo puoliksi tehty?
Mua jää aina hirveesti harmittamaan jos en saa ennen ja jälkeen -kuvia. Tosta laatotushommasta olen kokoaika ottanut kuvia, mutta ympäri tonttia on semmoisia asioita, mihin on siirrytty puolivahingossa ja silloin ei ole kuvien ottamista mietitty. Etupihalle tein harjoitustyönä roskiksen alle pienen laatoituksen. Tai siis, upotin ne laatat. Siitä mulla ei ole ennen -kuvaa, eikä jälkeen -kuvallakaan enää mitään sitten tee. Sitten etupihalle tuli myös sitä aitaa, niin siitäkään ei taida olla kuvia.. Etupihalla parkkipaikan vieressä ollaan kaiveltu maata tasaisemmaksi, koska sinnekin laitetaan suodatinkangas ja kiveä, koska ihmeellinen kukkapenkki ihmeellisessä paikassa ei miellyttänyt meidän silmiä.
Tosta etupihalta kun siirretään vielä epämääräinen orapihlaja-aita pois, niin se prosessi täytyy muistaa kuvata. Se tulee nimittäin vaikuttamaan etupihan ulkonäköön huomattavasti. Ja tähän orapihlaja-aitahässäkän tilalle ollaan suunniteltu toista parkkipaikkaa – vieraille. Se on niin iso projekti lopulta, että siitä jos ei ole ennen ja jälkeen -kuvia, niin se harmittaa suuresti.
Hmm.. Takapihalle, siihen mistä otettiin pois epämääräinen kukkapenkki, siihen ollaan laitettu nyt ruohon siementä. Se kun siihen sitten ajallaan kasvaa, niin piha näyttää fiksummalta. Ja siihen nurkkaan on jossain vaiheessa tulossa Maxille trampoliini, koska pitäähän nyt lapsiperheen pihalla trampoliini olla. Ja Max tykkää – ainakin katsoa kun mä taitan siellä niskani.
Toi grillikatoshässäkkä tossa meidän tonttien välillä.. Se on riesa. Siihen on tehty oikein betonista pohjatyöt, joten sen räjäyttäminen atomeiksi ei olekaan niin helppoa kun voisi kuvitella. Katos itsessään on kaatumassa minä hetkenä hyvänsä, joten se ei olisi ongelma purkaa. Eira ehdottikin, että hyödynnettäisiin tätä betonipohjaa ja rakennettaisiin siihen päälle joskus jonkinlainen puuvarasto. Me tarvitaan puuta ihan vaan paljua varten, joten ei me ihan mahdottoman kokoista puuvarastoa edes tarvittaisi. Se voisi ihan hyvin toimia pohjana se toinen puolikas siitä betonialustasta. Mutta siis riesan siitä tällä hetkellä eniten tekee se, että kun toi meidän naapuri ei ole enää. Me käsittääkseni saatiin suullinen lupa katoksen purkamiseen, mutta kuka todistaa? Jos toi talo nyt menee jossain vaiheessa myyntiin ja siihen muuttaa joku toinen ihminen, joka haluaakin pitää meidän tonttien välissä lähes kaatuneen grillikatoksen.. Mitä me voidaan siinä kohtaa tehdä? Posauttaa vaan oma puoli? En tiedä, pitäisi ehkä yrittää käydä juttelemassa perikunnan kanssa, mutta onhan se ehkä hieman tökeröä tässä kohtaa..
No, en tiedä, tässä tuli jotain tekstiä. Mua harmittaa, että olen huono lisäämään kuvia tähän blogiin. Syy on yksinkertaisesti semmoinen, että kuvien siirtäminen puhelimelta tietokoneelle on mulla hyvin suurien ponnisteluiden takana. Tässä mun tietokoneen ympärillä kun ei ole hirveesti tilaa toimia, eikä toi tietokonepöydän ovikaan aukea kunnolla, jotta saisi liitettyä USB-johdon koneeseen.. Ja vaikka saisinkin johdon liitettyä koneeseen ja puhelimeen, niin sitten tuleekin seuraava ongelma; joko johto on surkea tai sitten se puhelin ei tahdo tehdä yhteistyötä tietokoneen kanssa kunnolla. Se ilmoittaa yhdistyvänsä, mutta sitten se saattaa ilman mitään järkevää syytä ilmoittaa irronneensa, vaikka olisi ollut kokoaika ihan paikallaan.
Oon todennut, että helpoin tapa on lisätä kuvia Instagramiin ja upottaa ne sieltä sitten tänne. Sitten taas siinä tulee seuraava ongelma, koska en tahdo tunkea Instagramiani täyteen turhanpäiväisiä, tai siis pikemminkin sinne mielestäni kuulumattomia, tekovaihekuvia. Tai siis.. Kun mä olen tavallaan aika tarkka siitä mitä nettiin laitan. Paino sanalla tavallaan. Mua ahdistaa tunkea materiaalia esim. juurikin kyseiseen Instagramiin, koska mua seuraa ihmisiä. Mun päässäni on jokin vika joka ajattelee, että mun pitäisi pystyä miellyttämään kaikkia, jotka on painanut haluavansa seurata mua. Ja sehän on mahdotonta, eikä siihen tarvitse edes pyrkiä. Olen kuitenkin täynnä ongelmia.
Tulen pihaprojekteista laittamaan kuvia Instagramiin, mutta vasta sitten kun saadaan jotain valmista. Eli kun mulla on ne ennen ja jälkeen -kuvat. En tykkää tuoda keskeneräistä näytille, vaikka sitä kuitenkin Instagramin Tarinani-osiossa teenkin.. No, se sopii niille, koska ne häviää näkyvistä 24 tunnin jälkeen. Ne ei jää sinne pällisteltäväksi.
Oho, mun piti ruveta päättämään tätä merkintää, mutta tähänhän tulikin vielä pätkä kuvien lisäämisen vaikeudesta.
No, nyt ei mulla muuta. Vaikka tavallaan aivoissa vielä pyöriikin juttuja, niin en halua tunkea yhtä merkintää täyteen eri aiheita. Ne saa jäädä odottamaan. Jos niitä enää myöhemmässä ajankohdassa edes enää muistan. Se riski täytyy kuitenkin ottaa.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)