Heinäkuulumisia

Laitoin tässä valokuvat siirtymään puhelimesta tietokoneelle. Yleensä oon tehnyt tän homman noin parin kuukauden välein, mutta jostain kumman syystä nyt on kertynyt vähän pidempi väli. Viimeisin tyhjennys ennen tätä on tapahtunut aika tarkalleen vuosi sitten. Hups. Puhelimelle oli tällä välillä kertynyt yli 3600 kuvaa. Toinen hups. Se käsittääkseni tarkoittanee sitä, että olen ottanut puhelimella noin 10 kuvaa päivässä. Pääosin väittäisin siellä olevan kuvia Maxista.

Ajattelin, että väkertäisin tässä aikani kuluksi semmosen kollaasin Maxin tähänastisista kuukausista, mutta toi kuvien siirtyminen tietokoneelle kestää ilmeisesti yli tunnin. Ajattelinkin siis, että taidankin tässä välissä ihan vaan kirjotella jotain. Katellaan sitä kollaasia sitten toiste.


Otsikoksi olen tälle todennäköisesti laittanut Heinäkuulumisia, joten eiköhän nämä sitten niitä tule olemaan. Kai. Hmm, mitähän te haluaisitte tietää? Mä taidan kokeilla ihan vaan taas sitä, että alan kirjottamaan ja katsotaan mihin tämä merkintä ajautuu.

No, työhönvalmentajan kanssa mulla oli tapaaminen 12. päivä. Mä sain taas hyviä vinkkejä siihen, että miten hion mun CV:stäni täydellisen. Ja miten teen parempia työhakemuksia. Mä oon elämäni aikana niin monta erilaista CV:tä ja työhakemusta tehnyt, että kyllä mä ne olen kokenut hallitsevani. Uskomatonta silti, että joku ihminen voi sanoa asiat niin, että asiat tavallaan kirkastuu entisestään. Aikasemmin kaikki on ollut niin kaavamaista ja puuduttavaa, mutta nyt jotenkin.. Ymmärrän selkeemmin mikä noissa on se juttu – siis aina oon ymmärtänyt miksi noita tehdään, mutta nyt se on viimeistään täysin selvää. Tästä syystä olenkin hiomalla hionut CV:täni vaikka ja kuinka. Okei, eniten aikaa on mennyt ulkoasuun, mutta kuitenkin. Haluan luoda siitä itseni näköisen, mutta silti semmoisen, joka on kuin nyrkki silmään työnantajalle. Se on muuten tärkee pointti, siis se, että aloitus on kuin nyrkki silmään lukijalle. Eihän se sitä muuten välttämättä kiinnosta, jos se ei ala kiinnostavasti.

Mä laitan teille tähän mun CV:ni, saatte lukea ja tuomita sitä niin paljon kun mieli tekee. Mä tiedän, että mun työkokemukseni on tosi vähäistä tähän ikään nähden, mutta minkäs teet.. Mä olen ollut käytännössä aika eksynyt kaikki nämä vuodet. En tiedä mitä haluan tehdä, enkä ole oikein viihtynyt missään. Enkä ole osannut sitoutua hommiin, jotka ei mua niinkään kiinnosta. Tämä on ollut yhdenlaista kokeilemista vaan tämä mun työelämä. Mutta kaikki kokemus on tärkeetä, eikö? Vähäistä, mutta tärkeetä kokemusta siis.

Kuvan saa kaiketi isommaksi klikkaamalla sitä.

Tämähän on siis semmonen versio minkä loin ennen työhönvalmentajan tapaamista. Mulla on ylhäällä muutosehdotukset, jotka tarjosi minulle työhönvalmentaja. Olen pohtinut niitä ja miettinyt, että haluanko kuinka paljon muuttaa aloitustekstiä? Koen tämän version aloitustekstin olevan semmonen mitä taiteilijasielu voisi kirjoittaa.. Tai siis kirjoittikin. Mutta sitten kun miettii justiinsa sitä, että ei toi ole semmonen välttämättä, mikä kiinnittää työnantajan huomion hyvällä tavalla.

Isoin ongelma mulla, ja ilmeisesti monella muullakin suomalaisella, on itsensä kehuminen. Mulla on kaikessa paljon semmosta negatiivista, jonka voisi ihan hyvin ottaa pois. Ei siis suoranaisesti valehdella, mutta ei kertoa huonoja puoliaan. Muuttaa sanoja ja lauseita niin, että asiat tuotaisiin ilmi positiivisesti. Siinä on harjottelemista, mutta ehkä mä seuraavasta versiosta olen poistanut kaiken negatiivisen jo.


Hmm, mitähän muuta.. No, viime viikonlopun vietin Sälinkäällä porukoiden, Heidin ja Aleksin kanssa. Kävi Ronikin siellä vähän korttia lätkimässä. Ensimmäisenä iltana saatiin tehtyä pientä muutosta yläkerran nukkumajärjestykseen ja.. No, ei siihen päivään oikein sitten muuta kovin työlästä mahtunut. Istuttiin pihalla, kuunneltiin musiikkia ja nautittiin Suomen kesästä, joka sattuu taas olemaan kovin sateinen. Sadekuurojen aikana aina siirryttiin äkkiä huvimajaan.

Seuraavana päivänä iskä keksi mulle tehtävän. Me istutaan Sälinkäällä aika paljon siinä semmosen tiiligrillin vieressä, joten se grillin ympäristö piti nyt pistää kuntoon. Okei, se iskän antama työtehtävä oli tehdä alusta semmoselle tynnyrintapaiselle laitokselle, mutta mä vein sen lopulta vähän pidemmälle. Grillin vieressä oli kasa vanhoja tiiliä, mitkä vaan oli. Ne olisi kaiketi pitänyt hävittää, mutta nyt ne otettiin hyötykäyttöön. No, laitan taas kuvan, koska kuva kertoo paljon.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Vesa-Matti Nikander (@tekkomus) jakama julkaisu

Ihan vasemmassa reunassa näkyy se ihme tynnyri, jolle alusta piti aluksi luoda. Se tynnyri meinasi jossain vaiheessa jäädä kokonaan pois siitä, koska tosta tuli niin kivannäköinen, että ei sitä meinannut viitsiä laittaa siihen takaisin. Löysin kuitenkin lisää tiiliä grillin toiselta puolelta ja sain tehtyä tonne vähän taaemmas jatkoa, jonne toi tynnyri sitten sijoitettiin. Voihan se olla, että se sieltä vielä lähtee kokonaan pois, koska käsittääkseni äiti ei sitä siihen enää takaisin halunnut.

Oikealla puolella grilliä näkyy tommonen.. Mä en ehkä edelleenkään täysin tiedä mikä toi on? Kai sekin on jonkinlainen grilli tai jotain. Sen alla on pari laattaa, jotka oli ennen mun työrupeamaa oikeastaan maan pinnalla. Mä upotin ne maahan, koska mun mielestä laatat pitää olla maassa, eikä maan pinnalla.

Ja siis toi tiiliviritelmä on tehty niin, että Heidi kantoi siihen ensin hiekkaa ja mä rupesin sitä sitten tasottelemaan. Sen jälkeen aloin latomaan tiiliä vieritysten ja tarkasti sommitellen. Ihan mikä tahansa tiilenpala ei sopinut toisen tiilenpalan viereen, joten piti tehdä tarkkaa sommittelua. Tiilien väliin siivilöityä hiekkaa ja pieni kastelu päälle. Kastelun jälkeen vielä lisää hiekkaa ja vähän päällä kävelyä, jotta ne asettuu ja löytää paikkansa. Toki mua hitusen häiritsee näin jälkikäteen se, että noi tiilet ei mennyt tasan ton putken kanssa.. Ihan kuvan vasemmassa reunassa, ensimmäinen tiili minkä edes laitoin maahan, on juuri semmosella korkeudella kun kaikkien muidenkin pitäisi olla. No, mutta tämmöstä jälkeä tulee kun lähtee vaan tekemään eikä pahemmin suunnittele etukäteen.

No, niin tai näin, siitä tuli ihan kiva. Tai siis.. Huomasitteko taas miten vähättelen itseäni? Pitäisi osata luopua sanasta "ihan". Tarkoitan siis, että siitä tuli ihan.. Ei! Siitä tuli kiva! 

Nyt mulla on pari päivää ollut semmonen olo, että olisi kiva päästä jatkamaan tommosta tiilien asettelua ja maisemointia muutenkin. Meillä ei vaan ole pihalla oikein mitään semmosta mitä voisi tehdä.. Kai? Ei ainakaan tiiliä. Tommonen pieni näpertely oli pitkästä aikaa oikeesti yllättävän kivaa ja palkitsevaa.


Ainiin! Olen aivan unohtanut kertoa teille, että käytiinhän me kylpylässäkin tässä heinäkuussa! Max jäi kotiin Eiran äidin kanssa, koska tämän reissun piti olla "viimeinen yhteinen lapsivapaa ennen uutta vauvaa". Kohteeksi valikoitui Break Sokos Hotel Flamingo. Käytiin tosiaan siellä kylpylöimässä, nukkumassa, syömässä ja vähän hohtogolfaamassakin. Oli kyllä kiva reissu! Siitä aikuisten kylpyläpuolesta pidin erityisesti, vaikka ei se mitenkään erityisen laaja ollut altailtaan. Siellä oli kuitenkin kiva valaistus ja kaikki sai olla omissa oloissaan.

Hohtogolfaaminenkin oli oikein hauskaa. En ole tainnut koskaan ennen edes minigolfata, joten tuli sekin koettua. Vaikutti alkuun hyvin vahvasti siltä, että Eira voittaa mut mennen tullen, mutta sitten tapahtui jotain ja mä tulin suhteellisen kaukaa ohi. Radat kai vaikeutuivat Eiralle liikaa tai sitten mun tuuri vaan vaihtui, koska oli ne radat vaikeita mullekin. Varsinkin jos piti yhtään lyödä ylämäkeen.. Mulla ei lähtenyt pallo koskaan oikeaan suuntaan.

Käytiin syömässä Hua Du -nimisessä paikassa, joka siis on siellä viihdekeskuksen sisällä. Se valikoitui paikaksi, koska siellä oli buffetti. Ja siis se ruoka.. Se oli pääosin ehkä parasta ikinä! Kaikki liha oli lähes täydellisesti paistettua ja kastikkeet ihan loistavia. Tulee ihan vesi kielelle taas kun edes ajattelee sitä valikoimaa.. Nam.

Seuraavana aamuna, ennen kun lähdettiin kotiin, niin käytiin kokeilemassa Taco Bell. Tai no, ostettiin sieltä jotain halpaa mukaan, koska hotelliaamiainen oli kyllä tehnyt tehtävänsä ja mitään ei olisi enää sisään mahtunut. Otettiin ranskalaiset ja pari jotain rullaa. Ja mun on ihan pakko sanoa, että ne ranskalaiset oli kamalimpia ikinä. Ne oli lössöjä, tavallaan kai raakoja ja vaikka luvattiin mausteisia, niin ne ei maistunut miltään. Eikä ne rullatkaan lopulta ollut oikein mitenkään erikoisia, toki niitä söi, mutta ei niiden takia ajaisi Vantaalle ja takaisin. En ehkä kävisi edes, vaikka kyseinen paikka rantautuisi Hyvinkäälle.. En ymmärrä minkä takia näitä firmoja aina ylistetään etukäteen? Burger King oli pettymyt ja niin oli Taco Bellikin. Pöh.


Ja sitten.. Hmm, en tiedä. Ehkä nämä kuulumiset oli tässä? Vai selvisikö tästä yhtään mitään mitä mulle kuuluu? Mitä se edes tarkoittaa se, että mitä jollekin kuuluu? Okei, tuntuu lähtevän laukalle jos enempää jatkan.

Lyhyesti; mulla menee siis hyvin. Välillä vähän raha-asiat ahdistaa, mutta muuten periaatteessa hyvin. Ai miksi ne raha-asiat ahdistaa? No, mä en tiedä, mutta mun tekisi mieli ostella jotain. En mä tarvitse mitään, mutta mulla on jostain syystä hirveä hinku ostaa jotain. Älyvaloja tai jotain. Ja kun ei ole ylimääräistä rahaa mihinkään, niin ei voi ostella mitään. Mä en tiedä mikä juttu tämä on, mutta kai se johtuu juurikin siitä, että kun ei ole rahaa, niin silloin sitä tekisi mieli törsätä. Onneksi sitä ei ole, niin ei tule tuhlattuakaan. Outoa.

Ja nyt ei mulla muuta. Seuraavaan kertaan ihmiset!

Terveisin,
Vesa-Matti