Kissapäivitys :)

Sara ennen.

Sara nykyään.

Masa ennen.

Masa nykyään.

Vauva ennen.

Vauva nykyään.

Terveisin,

Tekko

Laivareissu 19.-21.11.2011

Terve! Meillä oli tossa jätkien keskeistä laatuaikaa monen monta tuntia kun oltiin jumissa samalla laivalla, samassa hytissä. Ei käy kieltäminen, etteikö siellä hauskaa olis ollu. Alkoholi virtas ja raha paloi - raha, jota mulla ei edes hirveesti ollut.

Mut jos nyt lisäilisin vähän näitä kuvia tolta matkalta, ni saa vähän lisäsisältöä tämä kurja blogikin.

Ensimmäisen illan juominkeja. Yksikään pulloista ei ole minun, mutta kaikista pulloista varmasti join.

Siinä oli mun oma hyttipullo. Oli pakko testata toi taas pitkästä aikaa. Ekana iltana siis omat ostokset oli lonkeroa ja Koskenkorva Lakritsi.

Tämä patonki! Tämä patonki! Se oli jotain kertakaikkisen hyvää. Jos joku hommaa mulle reseptin ni lupaan olla lyömättä. Pitihän tuolta tosin välistä noukkia tomaattia ja jotain muutakin ällön näköstä, mutta muuten se oli jumalten ruokaa! Tämä siis "sunnuntaiaamun" "aamupala".

Sunnuntain aamukahvi ja Koskisen kolmioleipä. Toi kahvi.. Se oli jotain aivan uskomatonta kuraa! Se ei ensinnäkään maistunut kahvilta, se ei maistunu hyvältä edes kerman kanssa.. Se oli kaikenlisäksi kallis kupillinen PAHAA kahvia.

Sunnuntai-illan satoa. Sunnuntaina tuli vedettyä vissiin 8 Cooleria ja meidän hytissä tyhjeni ainakin 2 pulloa Fisua. Tämän lisäksi taisin juoda muidenkin juomia, mutta eikai se täysin väärin ole - vai?

En jaksa tänne lisäillä mitään tilanne kuvia, koska niille on varattu ihan oma paikkansa Facebookin eräästä ryhmästä. En täällä nimittäin viitsi alkaa esittelemään kavereideni naamavärkkejä ja/tai niiden juomatottumuksia. Mutta nämä kuvat, hmm, pientä suuntaa antavaa meidän reissusta. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, jos ei lasketa maanantaiaamun krapulaa ja vapinaa.. Joka itseasiassa jatkui vahvasti tiistain puolellekkin.

Nyt krapulasta on selvitty ja on aika palata normaaliin arkeen. Mikä onkaan parempi tapa kun mennä työhaastatteluun? Niinpä, ei mikään.

Terveisin,

Tekko

Vielä vähän jotain

Heippa kaikille siellä! Mä ajattelin nyt kirjotella ihan vaan kuulumisiani, koska oon taas vähä jättäny tän blogin varjoon. Et jos alotetaan vaikka samantien ni päästään eteenpäinkin joskus.

Eli tosiaan, tänään laivalle. Äijäporukalla. Todennäköisesti alkoholipitoisia juomia saatetaan siellä muutamia nautiskella, vaikka tosin mulla nyt mitenkään hirveesti rahaa ole.. Ehkä mä kumminkin siellä jotain juotavaa saan itselleni haalittua. Mulle tosin ois riittäny helposti yhen päivän risteily, mutta ollaankin kuulema tulossa takasin vasta maanantaina, hmph. Miten mä pystyn olemaan ilman muruani yli 24 tuntia? Miten? Valaiskaa.

Asiasta kukkaruukkuun ja silleen. Mua oikeesti suhteellisen suurella ärsyyntymisen asteella ärsyttää ihmiset, jotka ei kykene ajattelemaan aivoillaan. Vaikkakin asia on vielä suhteellisen epäselvä - eli kyseessä voi olla väärä numero tms. - niin mua oikeesti alko ärsyttämään niin paljon, että meinas iskeä ahistuksen päälle.

Muru oli kerenny nukahtaa jo ja sit sen puhelin pärähti soimaan. No ei se tietenkää jaksanu vastata siihen ja laitto sit tekstiviestin takasin. Sieltä oli tullu takasin jotain tyyliin "vastaa rakastan sua" tai jotain. Mulla oikeesti kiehahti siinä vaiheessa. Jos kyseinen henkilö tietää (parisuhde)tilanteesta yhtään mitään ja silti yrittää tollasella kikalla haalia huomiota, niin voin sanoa, että mun huomion sait. Mutta se ei ole rakkautta se vastakaiku, se ei tosiaan ole sitä.

Mä tiedän, ettei ihmistä voi omistaa. Mut silti musta tuntuu niin pahalta kun joku toinen jätkä pistää sen (rakastan sua) edes tekstiviestillä mun murulleni. Sinäänsä hyvä, että olin kerenny puimaan näitä luottamusjuttuja päässäni ja jopa täällä blogissani, koska nyt mä en syyllistäny ketään muuta kun tekstiviestin lähettäjää. Mä jopa osaan luottaa jo hieman. Mutta se tunnetila mikä mulle siitä tuli, se oli suhteellisen vahva.. Ärsytti ja suututti.. Tai itseasiassa ÄRSYTTI ja SUUTUTTI.

Ei mulla nyt muuta. Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Terveisin,

Tekko

Valehtelu

Heippa! Kuten sanottu, ajattelin tänään kirjoittaa valehtelusta. Asia, josta en pahemmin pidä.

Ensinnäkin olen itse todella huono valehtelemaan, koska en vain yksinkertaisesti enään piittaa koko toiminnasta ja pyrin nykyään puhumaan vain totta. Toki pieniä valkoisia valheita saattaa päästä normaalin puheen joukkoon, mutta jostain syystä omatuntoni alkaa välillä kolkutella sellaisissakin asioissa.

Itseasiassa valehtelusta tahdoin nyt kirjoittaa sen takia, että tässä pari päivää taaksepäin jouduin taas salailemaan yhtä asiaa ja on sekin jonkinasteista valehtelua kun ei kerro kaikkea. En syyllistä siitä ketään, koska ymmärrän tilanteen täysin ja tiedän, että salattu tieto olisi saanut toiselle ihmiselle mahdollisesti tosi pahan fiiliksen. Asia todennäköisesti kerrotaan kun tulee tarpeeksi otollinen tilanne.

Mutta jos jatketaan valehtelun parissa.. Kaikkihan on joskus valehdellut, sitä ei voi kiistää. Muistan itsekin yläasteikäisenä valehdelleeni useasti. Ja itseasiassa vielä ammattikouluaikoina valehtelin "oman edun" takia. Jos vaikka ei vaan huvittanut mennä opiskelemaan, niin tottakai helpompaa valehdella olevansa kipeä..

Eletään valehtelematta, vaikka se joskus tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta.

Terveisin,

Tekko

Heräsin!

Heissulivei! Mulla oli hirvee tarve päästä kirjottamaan uutta blogimerkintää, koska jotenkin jäin taas aivan koukkuun tähän. Tääki on niin kausittaista hommaa, et toisinaan tekee mieli kirjottaa kokoajan ja toisinaan ei ollenkaan. Suhteellisen mielenkiintoista.

Ja tosiaan joudun tässä kirjottelemaan murun koneella, koska omasta koneesta todennäköisesti meni emolevy sököksi. Ihan yhtäkkiä, noin vain! Tässä on vaan yks asia mikä mua häiritsee - tämä kone on kannettava. Enään puuttuisi, että kannessa olisi omenan kuva.. En pidä edes kannettavista, mutta Applen roskatuotteita en voi yksinkertaisesti sietää. Tämmönen pieni ketterä Toshiba, ei mikään Applen iRoska. Ja kun tekee muutaman pienen säädön Toshiban kannettavalle, niin sain tän muistuttamaan suhteellisen hyvin entistä datausnurkkaani. Laitoin tähän näyttöni, näppäimistöni ja hiireni kiinni.. Itseasiassa meinasin huijata, ei mun hiiri tässä ole kiinni. Tässähän on tää mun yks vanha hiiri, jonka murulle lahjotin.

Oliskohan mulla jotain ihan kunnon asiaa tähän merkintään, hmm.. Ei auta kun laittaa mietintämyssy päähän ja yrittää keksiä jotain.. No ei nyt itseasiassa tule mitään muuta mieleen kun tää mun herääminen tähän aikaan yöstä. Joskus vielä kun porukoilla asuin niin muistan yhden hyvin mielenkiintoisen viikon. Heräsin joka yö lähes minuutilleen samaan aikaan. Olisikohan mahdollisesti sijoittunut 3:14-3:16 välille. Ja kaikista yrityksistä huolimatta en vaan yksinkertaisesti pystynyt enään nukahtamaan. Jotenkin toivon, ettei tämä ole se sama 'tauti'.

No kerrottakoon vielä tähän loppuun syy niille mun aikasemmille blogimerkinnöille, pettämisestä ja luottamuksesta. Se ei tosiaan ollut mitään uskottelua, että tämmönen mä olen.. Mä vaan kerroin mun omat mielipiteeni kaikille, koska toivoin saavani palautetta, lähinnä tosta luottamusasiasta, että oppisin taas luottamaan. Ja itseasiassa pelkkä tiedon jakaminen muiden kanssa helpotti mun oloa. Ei mulla enää oo niin paha päänsisäinen painiottelu meneillään luottamuksen suhteen. Idioottimaistahan se olis kokoajan olla varpaillaan ja pilata kaikki vaan edellisten pettymysten takia. Jos nyt vaan keskittyis täysillä tähän hetkeen ja antais historian olla historiaa. Eletään hetkessä! (Vielä en tosin ole huomannut minkäänlaista muutosta "Kuka soitti? Kuka viestitti"-alueella)

Okei, ei se vielä loppunutkaan. Tuli vaan mieleen seuraava aihe. Mä voisin ehkä ens yönä (jos se on samallainen kuin tämä) kirjoittaa valehtelusta, koska törmäsin taas tilanteeseen, jossa en vain yksinkertaisesti osannut puhua mitään, koska se olisi ollut omalla tavallaan valehtelua (lähinnä ehkä salailua).

Ei siinä sit sen enempää tällä kertaa. Kommenttia ja aiheita seuraaviin merkintöihin tulemaan vaan. Minä pyydän, tai ehkä pikemminkin VAADIN!

Terveisin,

Tekko

Yöbloggaus

Hei! Aloitetaan nyt vaikka sillä, että oli kiva huomata ihmisten kommentteja omassa blogissa. Niitä on hyvin vähän tullut, mutta koska niitä nyt tuli olen kovin otettu. Että jos vain saan pyytää: Kommentoikaa lisää! Kertokaa mulle vaikka jotain kivoja/vakavia aiheita mistä voisin kirjotella. Kirjottelen hyvin mielelläni lisääkin asiatekstiä.

Mutta jos hypätään tänä yönä luottamuksesta pettämiseen. Olen asiasta joskus aikaisemminkin kirjoittanut jossain blogissani, mutta en ole vielä mielipidettäni tässä blogissa jakanut.

Olen tosiaan täysin pettämistä vastaan. Olipas vakuuttava aloitus.. Mutta tosiasiassa en yksinkertaisesti voi käsittää asiaa: Miksi ihmiset pettää? No varmasti kaikissa parisuhteissa tulee semmoinen hetki, että kaikki ei välttämättä ole täydellistä tai ettei viihdy toisen seurassa, se on täysin normaalia luulisin.

Olen itse seurustellut loppupeleissä hyvin vähän, enkä tosiaan kokenut välttämättä niin paljon kun olisin tähän ikään mennessä voinut. Mutta olen enemmän kuin ylpeä suorituksestani. Mä en ole koskaan itseasiassa etsinyt mitään parin päivän, tai no sanotaanko, että yhden yön juttuja - eikä minulla niitä ole koskaan ollutkaan. Vaadin jostain syystä aina sen parisuhteen ja luottamuksen ennen kun voin edetä missään asiassa eteenpäin.

Taisin ehkä jokseenkin eksyä asiasta.. Jollain asteella ainakin. Tosiaan, pettäminen... Mä olen itse sitä mieltä, että jos tulee tarve hyppiä vieraissa, asian voi ilmottaa toiselle osapuolelle. Itseasiassa tuo sana "voi" on minun mielipiteessäni todella lievä ilmaisu - mielestäni asiasta on ehdottomasti kerrottava.

Itse henkilökohtaisesti kestän paremmin 'iskun kasvoihin' heti, kun vaikka muutaman kuukauden tai vuoden päästä. No tottakai se repisi varmasti jonkinlaisia sisäelimiäni palasiksi sillä hetkellä, mutta pidemmällä tähtäimellä se olisi kyllä helpompaa.

Eräs anonyymi kirjoitti edelliseen merkintääni osuvasti: "Joko ihminen luottaa, tai sitten ei luota. Ei ole mitään siltä väliltä." Allekirjoitan mielipiteen jollain tapaa, koska hetken asiaa mietittyäni huomasin kuinka totta se voikaan olla. Ja miksi liitin sen tähän merkintääni? Voisin muokata sitä hieman tähän asiaan liittyväksi, samalla tuoda ilmi mielipiteeni pettämisestä vielä kerran: "Joko ihminen pettää, tai sitten ei petä. MINULLE ei ole mitään siltä väliltä." Ehkä se kuulostaa hieman typerältä, mutta jotenkin se hetki sitten kuulosti päässäni paremmalta. Mutta tosiaan tarkoitan sillä sitä, että omalla henkilökohtaisella tasolla en todennäköisesti voisi ikinä antaa pettämistä anteeksi, koska luottoni ihmisten muuttumiseen on myös kadonnut. En jaksa olla varpaillani.

Mutta jos päättäisin merkintäni näinkin hienosti, että pohdittuani luottamuskysymystä nyt monen monta viikkoa ja kun eilen mielipiteeni jaoin kaikkien luettavaksi.. Olen tullut siihen päätökseen, että ehkä minäkin osaan vielä luottaa. Mutta pettäminen.. Sitä en vain voi sietää.

Ja jos jollekkin tuli tarve pettää tämän merkinnän takia, niin miettikää oikeesti asiaa vähintään kahdesti omalle kohdallenne. Mitkä olisi omat fiilikset jos ilmenisi toisen pettäminen? Ehkä olen liian tunteellinen ihminen.. Omistushaluinen.. Ja ehkä siksi olen ainut joka ajattelee näin.

Jos tahdotte, arvoisat anonyymit lukijani, voitte kertoa minulle lisää aiheita joista haluatte kuulla mielipiteeni. Jaan ne mielelläni!

Terveisin,

Tekko

Luottamus

Heipantynkää kaikille! Mä olen jostain syystä nyt kelannut sellaista asiaa kun luottamus. Onko täydellistä luottamusta olemassakaan? Voiko koskaan toiseen ihmiseen luottaa täydellisesti?

Mä olen itse melkein sitä mieltä, että täydellistä luottamusta ei ole. Nii, no, yleensäkään mitään täydellistä ei ole. Mutta silti.. Mä en tiedä olenko mä sitten jotenkin ihmeellinen ihminen kun kelaan tämmöstä asiaa.

Mun luottamus on nyt ainakin kahteen kertaan petetty niin pahasti, että mun on oikeesti vaikee pystyä luottamaan kunnolla melkein keneenkään. Mä yritän, yritän oppia luottamaan ihmisiin paremmin, mutta mä tosiaan toivon, että en tee sitä sen takia, että mun luottamus voitais pettää taas. Tässä sen muuten näkee, mä olen varpaillani. Mä en haluais ajatella, että se tullaan vielä pettämään joku päivä, mutta jotenkin se tulee jostain alitajunnasta.. Silleen ku se ois jotenkin päivänselvä asia.

Mutta miten mä voin sitten toivoa luottamusta mua kohtaan, jos en itse osaa luottaa? Se tuntuu ehkä väärältä, kyllä, minun mielestäni ainakin. En voi vaatia toiselta vilpitöntä luottamusta, jos en itse osaa luottaa toiseen, vai? Tai no voin, mutta niin.. Ehkä mun kaltanen liikaa ajatteleva ihminen saa tänkin asian kuulostamaan todella vaikealta.

Miten mä voin oppia luottamaan uudestaan? Ehkä se palautuu sillä, että saa luottamusta toisilta. Vai olenko aivan väärässä? Mä vaan toivon, että voisin joskus elää niin, että mun ei tarvitse jokaisesta teksti- tai facebook-viestistä kysyä, että: "Kuka sulle viestittelee?" tai jokaisesta puhelusta, että: "Kuka sulle soitti?" - Mä en pidä siitä itsekään, niin miten joku toinen?

Mä en tahdo olla liian mustasukkainen, koska tiedän, että siitä ei yleensä kukaan pidä. Ei kukaan halua elää niin, että kaikesta pitää raportoida.

No, ei muuta kun luottamusta kartuttamaan ja näinpäinpois.

Terveisin,

Tekko

Tukkapäivitys

Täs ois niinku vähän uudempi kuva musta. Tää tukka on päässy jo kasvamaan olkapäiden alapuolelle.

Oikeestihan ne ei oo mun hiukset, daa.

Terveisin,

Tekko

Esikoinen, rip

Heippa! Kirjoittelen nyt taas hieman surullisemmasta aiheesta. Tosiaan, pari päivää sitten nuo minun kaksi kissaani (isi ja äiti) saivat pentuja.

Tänään aamulla herättyäni, sain kuulla kaverilta, joka vietti yönsä sohvallani, että toinen kissoista ei liiku ja on aivan kylmä.

Eli ensimmäisenä syntynyt vauvakissa oli kuollut yön aikana. Varmaa syytä siihen ei tiedetä, mutta vaikuttavia tekijöitä kylläkin. Ensinnäkin emo ei ensisynnyttäjänä suostunut ruokkimaan vauvaa heti syntymisen jälkeen, vaan vauva sai olla ainakin toisen vauvan syntymään asti ilman ruokaa, ja se teki siitä todella heikon.

Kun pentu viimein pääsi syömään, oli se kovin vaivalloisen näköistä ja yritettiin sille sitä ruokapaikkaa oikein näyttämällä näyttää ja laittaa pentua mahdollisimman lähelle maitobaaria. Kunto ei koskaan kohonnut tarpeeksi, vaan pentu jäi suhteellisen huonoon kuntoon. Jos vain olisi tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä..

Rest in peace Saran esikoinen. :(

Terveisin,

Tekko