Yöbloggaus

Hei! Aloitetaan nyt vaikka sillä, että oli kiva huomata ihmisten kommentteja omassa blogissa. Niitä on hyvin vähän tullut, mutta koska niitä nyt tuli olen kovin otettu. Että jos vain saan pyytää: Kommentoikaa lisää! Kertokaa mulle vaikka jotain kivoja/vakavia aiheita mistä voisin kirjotella. Kirjottelen hyvin mielelläni lisääkin asiatekstiä.

Mutta jos hypätään tänä yönä luottamuksesta pettämiseen. Olen asiasta joskus aikaisemminkin kirjoittanut jossain blogissani, mutta en ole vielä mielipidettäni tässä blogissa jakanut.

Olen tosiaan täysin pettämistä vastaan. Olipas vakuuttava aloitus.. Mutta tosiasiassa en yksinkertaisesti voi käsittää asiaa: Miksi ihmiset pettää? No varmasti kaikissa parisuhteissa tulee semmoinen hetki, että kaikki ei välttämättä ole täydellistä tai ettei viihdy toisen seurassa, se on täysin normaalia luulisin.

Olen itse seurustellut loppupeleissä hyvin vähän, enkä tosiaan kokenut välttämättä niin paljon kun olisin tähän ikään mennessä voinut. Mutta olen enemmän kuin ylpeä suorituksestani. Mä en ole koskaan itseasiassa etsinyt mitään parin päivän, tai no sanotaanko, että yhden yön juttuja - eikä minulla niitä ole koskaan ollutkaan. Vaadin jostain syystä aina sen parisuhteen ja luottamuksen ennen kun voin edetä missään asiassa eteenpäin.

Taisin ehkä jokseenkin eksyä asiasta.. Jollain asteella ainakin. Tosiaan, pettäminen... Mä olen itse sitä mieltä, että jos tulee tarve hyppiä vieraissa, asian voi ilmottaa toiselle osapuolelle. Itseasiassa tuo sana "voi" on minun mielipiteessäni todella lievä ilmaisu - mielestäni asiasta on ehdottomasti kerrottava.

Itse henkilökohtaisesti kestän paremmin 'iskun kasvoihin' heti, kun vaikka muutaman kuukauden tai vuoden päästä. No tottakai se repisi varmasti jonkinlaisia sisäelimiäni palasiksi sillä hetkellä, mutta pidemmällä tähtäimellä se olisi kyllä helpompaa.

Eräs anonyymi kirjoitti edelliseen merkintääni osuvasti: "Joko ihminen luottaa, tai sitten ei luota. Ei ole mitään siltä väliltä." Allekirjoitan mielipiteen jollain tapaa, koska hetken asiaa mietittyäni huomasin kuinka totta se voikaan olla. Ja miksi liitin sen tähän merkintääni? Voisin muokata sitä hieman tähän asiaan liittyväksi, samalla tuoda ilmi mielipiteeni pettämisestä vielä kerran: "Joko ihminen pettää, tai sitten ei petä. MINULLE ei ole mitään siltä väliltä." Ehkä se kuulostaa hieman typerältä, mutta jotenkin se hetki sitten kuulosti päässäni paremmalta. Mutta tosiaan tarkoitan sillä sitä, että omalla henkilökohtaisella tasolla en todennäköisesti voisi ikinä antaa pettämistä anteeksi, koska luottoni ihmisten muuttumiseen on myös kadonnut. En jaksa olla varpaillani.

Mutta jos päättäisin merkintäni näinkin hienosti, että pohdittuani luottamuskysymystä nyt monen monta viikkoa ja kun eilen mielipiteeni jaoin kaikkien luettavaksi.. Olen tullut siihen päätökseen, että ehkä minäkin osaan vielä luottaa. Mutta pettäminen.. Sitä en vain voi sietää.

Ja jos jollekkin tuli tarve pettää tämän merkinnän takia, niin miettikää oikeesti asiaa vähintään kahdesti omalle kohdallenne. Mitkä olisi omat fiilikset jos ilmenisi toisen pettäminen? Ehkä olen liian tunteellinen ihminen.. Omistushaluinen.. Ja ehkä siksi olen ainut joka ajattelee näin.

Jos tahdotte, arvoisat anonyymit lukijani, voitte kertoa minulle lisää aiheita joista haluatte kuulla mielipiteeni. Jaan ne mielelläni!

Terveisin,

Tekko