Eli tosiaan, tänään laivalle. Äijäporukalla. Todennäköisesti alkoholipitoisia juomia saatetaan siellä muutamia nautiskella, vaikka tosin mulla nyt mitenkään hirveesti rahaa ole.. Ehkä mä kumminkin siellä jotain juotavaa saan itselleni haalittua. Mulle tosin ois riittäny helposti yhen päivän risteily, mutta ollaankin kuulema tulossa takasin vasta maanantaina, hmph. Miten mä pystyn olemaan ilman muruani yli 24 tuntia? Miten? Valaiskaa.
Asiasta kukkaruukkuun ja silleen. Mua oikeesti suhteellisen suurella ärsyyntymisen asteella ärsyttää ihmiset, jotka ei kykene ajattelemaan aivoillaan. Vaikkakin asia on vielä suhteellisen epäselvä - eli kyseessä voi olla väärä numero tms. - niin mua oikeesti alko ärsyttämään niin paljon, että meinas iskeä ahistuksen päälle.
Muru oli kerenny nukahtaa jo ja sit sen puhelin pärähti soimaan. No ei se tietenkää jaksanu vastata siihen ja laitto sit tekstiviestin takasin. Sieltä oli tullu takasin jotain tyyliin "vastaa rakastan sua" tai jotain. Mulla oikeesti kiehahti siinä vaiheessa. Jos kyseinen henkilö tietää (parisuhde)tilanteesta yhtään mitään ja silti yrittää tollasella kikalla haalia huomiota, niin voin sanoa, että mun huomion sait. Mutta se ei ole rakkautta se vastakaiku, se ei tosiaan ole sitä.
Mä tiedän, ettei ihmistä voi omistaa. Mut silti musta tuntuu niin pahalta kun joku toinen jätkä pistää sen (rakastan sua) edes tekstiviestillä mun murulleni. Sinäänsä hyvä, että olin kerenny puimaan näitä luottamusjuttuja päässäni ja jopa täällä blogissani, koska nyt mä en syyllistäny ketään muuta kun tekstiviestin lähettäjää. Mä jopa osaan luottaa jo hieman. Mutta se tunnetila mikä mulle siitä tuli, se oli suhteellisen vahva.. Ärsytti ja suututti.. Tai itseasiassa ÄRSYTTI ja SUUTUTTI.
Ei mulla nyt muuta. Kiitos, anteeksi ja näkemiin.
Terveisin,
Tekko
Tuskinpa on ollu väärä numero jos kuitenkin se lähetti viestin takasin ja siihen joku tolleen vastas. Ehkei vaan halunnu vastata sun kuullen kun tiesi että tollanen henkilö langanpäässä..?
VastaaPoista