28. joulukuuta 2012

Taas tästä häiriöstä

Hmm, tiedätteköhän te sen tunteen, kun oot just nukahtanut ja heräät lähes samantien siihen, kun joka paikkaa kutittaa? No, se mahdollisesti on vielä suhteellisen yleistä, kai. Mutta entä se, kun rupeat raapimaan joka paikkaa, mutta et tunne oikeastaan juuri mitään?

Mä voin sanoa, että se on hyvin epämukava tapa herätä. Jokin niin arkinen kun kutinan helpottaminen raapimalla, ei yhtäkkiä toimikaan niin kuin pitäisi. Tuntuu kun vaan painais sen kutinan syvemmälle. Voin sanoa, että kun jotain noin arkista yhtäkkiä katoaa, niin siitä syntyy hyvin nopeasti kuolemanpelko.

Edellisen kerran näin kävi kesällä. Sillon mulla oli kyllä stressiä ja stressin syykin tiedossa. Nyt en vaan tiedä, että mikä tämän tällä kertaa laukaisi.

Vihdoin kun kohtaus oli ohi ja olin hetken aikaa tehnyt kaikkea muuta saadakseni itseäni hieman rauhallisemmaksi, ja päätin kokeilla nukkumista uudestaan.. Uusiutui myös kohtaus. Heräsin taas siihen kun joka paikkaa kutitti ja raapiminen ei helpottanut. Tuli takaisin myös kuolemanpelko.

Tästä toisesta kun selvisin, niin päätin, että tämän yön unet sai jäädä muutamaan silmänräpäykseen. Ei vaan kykene enää kokeilemaan, koska en tahdo kokea samaa yhden yön aikana kolmea kertaa. Se on, anteeksi kielenkäyttöni, mutta aivan perseestä.

Mä alan nyt pikku hiljaa kallistua sille kantille, että vaikka niitä lääkkeitä vastustankin, niin kohta mun on pakko hakea jotain lääkkeenkaltaista tähän mun vaivaan. Oon vaan niin huono omaksumaan rutiineja, että lääkkeiden unohtelusta tulis lähinnä se toteutuvampi tapa. Ja ne vierotusoireet on melkein enemmän perseestä kun pari kertaa yössä tulevat kohtaukset.

Koko päivän kestävä älytön huimaus on ehkä yksi niistä isoimmista syistä, miksi en halua aloittaa lääkitystä ja unohtaa ottaa yhtenä päivänä. Mutta toisaalta.. Nää kaikki muut oireet voi jatkua ilman lääkitystä vaikka koko mun loppu elämän ajan. Jos ne sais jotenkin lääkkeillä kuriin ja sit jossain vaiheessa onnistuis lopettaa lääkityksen ja ois suhteellisen terve..

Saahan sitä ihminen haaveilla..

Terveisin,
Tekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)