Mulla on nyt pari päivää ollut fiilis, että mä voisin tänne kirjottaa jotain. Aina ku oon miettiny tätä, ni mulla on ollu joku aihe, mutta tottakai näin totuuden hetkellä kaikki ajatukset on poissa. Mulla oli mun muistaakseni ihan päteviäkin ideoita seuraavaan merkintään, jonka takia en ymmärrä miten oon voinut ne unohtaa.
Ei siis yksinkertaisesti minkäänlaisia muistikuvia niistä aiheista. Siitä päästäänkin loistavalla aasinsillalla tähän aiheeseen. Tai siis, no, juttuun.
Eli siis mun saamattomuus. En tiedä kuinka monta kertaa oon siitä tännekin kirjottanut, ja voitte vaan arvailla, kuinka monta kertaa se tulee tänne uudestaan ja uudestaan.
Eli siis, hyvä esimerkki on just tää mitä kirjotin tähän alkuun. Mulla on ollu hyviä aiheita mielessä. Aikaansaava kaveri olis kirjottanut ne vaikka ylös, tai sitten erittäin kova jätkä olis kirjottanut aiheet tuoreeltaan blogiinsa. Mitä minä tein? Mietin asiaa ensin 10 minuuttia. Sitten löydän uusia näkökulmia ja mietin asiaa seuraavan 30 minuuttia ja lopuksi en tee siitä minkäänlaista merkintää mihinkään.
Käyn nää hyvät asiat hiljaa päässäni, vaikka mun mielestä mulla on tarpeeksi hyvät mielipiteet jaettavaksikin. Mun mielestä mun mielipiteet on ainaki ihan hyviä. Eikai ne muuten mun mielipiteitä oliskaan, joo..
Mä oon nyt tässä vaikka kuinka monta viikkoa käyny päässäni läpi myös semmosta asiaa, että voisin taas jossain vaiheessa pyöräyttää vlogin (videoblogin). Mitä mä teen? Mietin sitä päässäni ja päädyn unohtamaan sen päivä toisensa jälkeen, koska en jaksa kaivaa kameraa esille ja totutella taas puhumaan linssille.
Nytkin mulla pyörii tuolla taustalla televisio, koska en vaan oo saanu aikaseks sammuttaa sitä, vaikka ei sieltä edes mitään tule. En edes kuuntele sitä. Se on ikäänkuin aivan täydellisen turhaan päällä tuolla. Todella hyvä syy sammuttaa, mutta kun en saa aikaseksi.
Koulun jälkeen kävin kaupassa. Kävin kaupassa, mutta siinä ulko-ovella muistin, että mun piti ostaa lisää tupakkaa. Arvatkaa meninkö takasin kassalle? Jos arvauksesi oli "et", olit täydellisen oikeassa. Parempihan se on kävellä ensin kotiin hengaamaan ja mennä sit myöhemmin uudestaan kauppaan, kun olis kävelly sen pienen matkan takasin kassalle, sanonu ystävällisesti, että "Westin vihree maxi".
Eiks toi jos joku oo sitä saamattomuutta?
Tuun himaan, istun koneelle, pelaan tai en tee mitään ja illalla nukkumaan. Aamulla herään kouluun, teen koulujuttuja, tuun himaan ja istun koneelle, pelaan tai en tee mitään ja illalla nukkumaan. Miks se on niin vaikeeta tehä arkeensa jotain mielenkiintosia juttuja?
Nyt mä taas muistin mistä mun piti kirjottaa, mutta arvatkaa jatkanko sitä tähän? En, tämä oli tässä.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)