PeBlog: Vielä viimeinen

Tänään on se päivä, jota me kaikki olemme innolla odottaneet - eiku hups, se onki viikon päästä. Tänään oli kuitenkin viimeisen kokonaisen työviikon viimeinen työpäivä. Ens viikolla painetaan töitä niska limassa 3 päivää, sit palautellaan asiaan kuuluvat laput koululle ja vietetään yks lepposa vapaapäivä ennen valmistumista.

Kyllä vain, tasan viikon päästä mä olen super maalarimestari. Tai ihan vaan henkilö, jolla on maalarin koulutus. Ei se niin nuukaa ole.

Tää viikko oli taas harvinaisen nopee - luojan kiitos. Joku siellä vieläkin jaksanut sitä puuta koputella, ja siitä kiitollisena voin sanoa, että kiitos. Se on auttanut. Ajatella, että puun koputtaminen voi nopeuttaa viikon kulkua noinkin huomattavasti.

Mä olen taas jotenkin hyvin ylienerginen ja sen voi huomata tästä mun kirjotustavasta. Tulin koulusta, nukuin puolisen tuntia pitkät päiväunet ja heräsin uudelleen tähän päivään. Ikäänkuin se aamuinen lahna olisi päiväunien myötä kuoriutunut, ja sisältä tuli.. No, joku semmonen vähemmän lahna. Keksikää itse se parhaiten kuvaava sana.

Mä olen aika innoissani, koska viikon päästä saan käyttää mun uusia juhlallisia vaatteita. Kerrankin juhlavaatteet, jotka ei esimerkiksi purista hartioita kasaan ja joissa voi istua ilman isompia ongelmia. Se on aika siistiä. Jos musta ens viikon perjantaina joku onnistuu nappaamaan kehityskelpoisen kuvan, niin lupaan lisätä sen PeBlogiin. Ajatella, seuraavaan PeBlogiin tulee hyvässä lykyssä kuva minusta!

En viitsi tätä tahallani enää venyttää, joten jätetään tämä vain tähän.

Terveisin,
Tekko