Pe.. Eiku LaBlog.

No, se kävi taas. Tällä kertaa en tosin unohtanu tätä missään vaiheessa, vaan mulla ei ollu yksinkertasesti tilaisuutta kirjottaa tänne mitään. Jos tahdotte siihen jonkinlaisen syyn, niin tässä se tulee: Meillä lahnas koko päivän kolmihenkinen enemmän tai vähemmän krapulassa oleva poppoo.

En tiedä oonko mä siitä tänne kirjottanu koskaan, mutta mä en yksinkertasesti vaan pysty kirjottamaan jos mä tiedostan, että joku voi lukea tätä tekstiä samaan aikaan kun mä kirjotan. Miettikääs, mä julkasen tän ja sillon tätä saa lukea kuka vaan, mutta sillon kun mä kirjotan, ni siihen tulee stoppi jos joku tuijottaa vieressä.

Kuitenkin: Neljä viikkoa koulua jäljellä! Iso kiitos teille jotka koputtelitte sitä puuta viime blogimerkinnän yhteydessä/jälkeen. Viikko meni vauhdilla! Vaikka vapun odottaminen sitä ihan pikkusen hidastikin, niin silti se oli nopea viikko. Onneksi.

Jos tahdotte, niin sitä puuta saa koputella vieläkin, koska on tässä kumminkin vielä neljä viikkoa jäljellä. Odottavan aika on pitkä. Kuitenkin ollaan jo isosti voiton puolella! Kymmenestä viikosta 60% suoritettu! 40% jäljellä! Aivan mahtavaa!

Jos lopetetaan jauhaminen siitä ja siirrytään vähän surullisempaan aiheeseen: Jääkiekon MM-kilpailut. Alku ei ollut lainkaan lupaava. Kyllä täällä kannatettiin Suomea isolla porukalla, mutta ei se ilmeisesti riittänyt. Kyllä se epätoivo alkoi iskeä jo toisessa erässä. Kiitos kuitenkin Jyrki Jokipakka, joka onnistui tekemään Suomelle edes sen yhden maalin. Muu joukkue vois ottaa siitä vähän mallia!

Täytyy sanoo, että USA:lla vaan toimi kaikki paremmin kun Suomen joukkueella. Puolustus-, hyökkäys- ja maalivahtipeli. Ja koska USA:lla toimi kaikki niin hyvin, niin Suomen joukkueen peli ei vaan pystyny missään vaiheessa oikein käynnistymään. (Ainakin näin amatööri katsojan silmin tässä kävi näin.)

Pääasia ois kuitenkin pojat ja tytöt se, että Suomi on siellä kultapelissä!

Terveisin,

Tekko