14062017 | Pajakuulumisiako?

Mä olen ehkä hieman häkeltynyt siitä, että kuinka mielelläni mä aamulla herään ja lähden pajalle. Se on tuonut omanlaistaan sisältöä mun elämään.

Vaikkakin aina pajapäivän jälkeen oonkin aika väsynyt. Ehkä se on totuttelu kysymys ja täähän on vasta mun toinen viikko siellä.


Harmittaa vaan, etten osaa missään tilanteessa avata suutani siitä "haaveesta ammatti"-asiasta, josta aikasemmin muistaakseni tänne jotain kirjotin. Siellä olis varmasti hyvät lähtökohdat lähteä sitä toteuttamaan, koska on niin paljon yhteistyöpaikkoja, joilla on yhteyshenkilöitä – tai näin mä sen olen käsittänyt.

Kyllä mä uskon, että jos vaan tulee mahdollisuus kahdenkeskiseen keskusteluun jonkun ohjaajan kanssa, niin mainitsen asiasta.


Nyt oon vaan toitottanut siellä sitä osaamistani puu- ja maalaushommissa ja niihinhän mut sitten laitetaan. Mutta en valita. Pidän mä niistäkin hommista vielä, mutta ei ne enää ole semmonen "unelma" – vai onko koskaan ollutkaan? Puualan kävin aikoinaan lähinnä siksi, että se kiinnosti mua yläasteella. Pintakäsittelyalan kävin sen takia, koska pari kertaa tunsin sen olevan työtä joka vie mut mukanaan.


Eksyin sivuraiteille. Mun piti kirjottaa mun näistä pajapäivistä jotain. Alotetaan rohkeesti viime viikosta, eli ensimmäisestä pajaviikosta:

Ihan alkuun mua ihan vähän jännitti mennä sinne, mutta se kai oli vaan ihan normaalia jännitystä. Nopeesti siihen sit kumminkin tottui. Ihmiset on vieläkin vieraita, mutta ei ne pelota mua enää. Kaikenkaikkiaan väki on lepposaa – ohjaajat ja ohjattavatkin. Siellä on hyvä meininki.

Työtehtävät ei ole loppupeleissä niin puutyöpainotteisia kun aluksi ajattelin. Sieltä aika paljon reissataan erilaisiin kohteisiin tekemään erilaisia hommia. Ohjaajat pitää kai lausetta "pois omalta mukavuusalueelta" mottonaan. Eikä sekään ole yhtään huono asia. Nää hommat mitä oon saanut tehdä, on ollut ihan mukavia siitäkin huolimatta, että olen tehnyt niitä ensimmäistä kertaa.

Ekalta viikolta jäi päähän akvaarion puhdistaminen Riihimäen uimalalla. Se oli melko vieras asia, mutta nopeesti siihen pääsi sisälle kun oli toinen pajalainen, joka osasi tehdä sen. Hyvällä tuurilla osaisin nyt puhdistaa akvaarion suodattimen omatoimisesti.


Tältä viikolta mulle on jäänyt päähän keittiö. Hyvinkäällä oli joku Rollouinnit(?) tapahtuma ja siellä tarvittiin keittiöapulaisia. Lupauduin viime viikolla maanantain aamuvuoroon, koska silleen ei mee koko päivä hukkaan odotellessa vuoron alkua. No, parin tunnin keittiövuoro. 7-9. Se oli aika kiireistä hommaa ja täytyy sanoa, että ajatusmaailma koki muutoksen. Keittiötädit tekee erittäin paljon hommia kiireisinä aikoina, eikä vaan istu jauhamassa takahuoneessa läpyskää, niinkun mä ennen ajattelin. Sitä hommaa osataan arvostaa aika vähän.

No kumminkin. Aamuvuoron jälkeen olisin siis päässyt kotiin, mutta pihalla satoi ja mä olin rullaluistimilla liikenteessä. Jäin odottamaan, josko keli paranisi. Hetken siellä istuskelin, kunnes ohjaaja ilmottaa, että seuraavasta vuorosta joku oli ilmoittanut olevansa sairas. Hetken kuuntelin sitä kun ihmisiä yritettiin saada siihen hommaan, mutta ei kukaan suostunut. Ilmottauduin vapaaehtoiseksi ja niinhän se sitten menikin. Uusi matka kohti Hyvinkäätä ja keittiöhommia.

Loppujen lopuksi olinkin kotona vasta joskus 14-15 maissa. Täytynee keskustella ohjaajien kanssa mahdollisesta vapaapäivästä, koska tein tuplavuoron ja muut juoksenteli jo vapaalla. Ja eikä siinä vielä kaikki; toinen pajalainen innostui keittiöhommista ja puhui meille vielä tiistainkin keittiöapulaisuutta. Se oli onneksi vaan yksi vuoro, koska mä en päässyt tiskikoneen tyhjentäjäksi. Se oli se mun lempparihomma siellä.


Tänään sit rupesin tekemään pajalla jotain maalinpoistourakkaa. Se on suhteellisen lepposaa kun voi vaan kuunnella musiikkia ja tehdä työtä omaa tahtiaan. Sain sen ihan hyvälle mallille jo ekana päivänä, mutta työtä siinä vielä riittää.

Ennen

Jälkeen

Ja huomenna lähdetään sitten johonkin hevostalleille ja voin sanoa, että se on todellakin sitä "pois omalta mukavuusalueelta"-touhua. Tiedän ihmisiä, jotka siitä tykkää, joten annan sille mahdollisuuden.

Ja ei mulla oikeestaan tässä muuta. Jos tässä tekstissä on järkeenkäymättömiä asioita paljon, niin mun täytyy sanoa, että en pysynyt ihan täysin sormieni perässä. Hieman löi apinat lautasia yhteen mun aivokopassa, mutta se annettakoon anteeksi.

Terveisin,
Tekko