Mä alotin semmosella Mun Maailma -teatterityöpajalla. Viime torstaina oli eka päivä ja täytyy sanoa, että ihan mielenkiinnolla odotan huomista. Se on tosiaan vaan 4 kertaa viikossa, mutta onhan sekin nyt jotain. Maanantaista torstaihin vähän enemmän sisältöä arkeen.
Mä aluks kammoksuin tota ajatusta, että se on teatterityöpaja. Paniikkihäiriöisenä ei hirveesti mitään teatteria tulla kyllä tekemään. Vaan onneksi se ei ole näyttelemistä, ehkä. Toi lähinnä tutustuttaa teatterimaailmaan. Siellä kun on väkeä jokaiseen veneeseen: maskeeraajat, lavastajat, näyttelijät yms.
Eniten ehkä odotan, että pääsisin tekemään siellä jotain julisteita. Se vois olla nykypäivän meikäläiselle semmonen ideaalein homma. Vaan mene ja tiedä, että pääseekö siellä niihin puuhiin. Toinen juttu mikä siellä kiinnostaa on lavastaminen, koska se osuu lähimmäksi mun ammatteja. Maskeeraaminen ja puvustus ei ehkä oo semmonen mitä odotan yhtään, mutta voihan sekin olla ihan mielenkiintoista hommaa.
Yritän suhtautua kaikkeen uuteen positiivisemmin.
Mä oon aina ollu vähän kyyninen ihminen. Kaikkiin uusiin asioihin tutustuminen on ollut noloa ja/tai kiusallista. Eihän se oikeesti ole, mutta sen takia mä nyt yritänkin muuttaa mun ajattelutapaani uusien asioiden suhteen.
Uudet asiat voi joskus olla jopa tosi kivoja, niin miksi ei antaisi mahdollisuutta?
No kuitenkin, tämä oli tämmönen kuulumispäivitys. Tää teatterityöpaja tulee mitä ilmeisemmin kestämään puolivuotta, niin kyllä mä kerkeen teille tässä vielä kertomaan yhtä jos toistakin siitä maailmasta. Ja siitä, että kykenenkö olemaan positiivisempi ihminen.
Stressit hetkeksi nurkkaan ja positiivisesti uutta kohti. Ehkä.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)