14. maaliskuuta 2018

14032018 | Odotanko?

Voi että kun osaisi suhtautua näihin vaihtuviin aikoihin oikein. Mä tykkään siitä, että aamulla sais kaiken "pakollisen" tehtyä.

Mulla nimittäin menee koko päivä hukkaan jos joudun odottamaan jotain. Tänään paja alkaa 14:30, ja mä olen täällä jo yhdeksästä asti odottanut. Mut ehkä siinäkin olisi mulle jotain tavoteltavaa: osais käyttää odotusajankin järkevästi.


Mä sovin yleensä kaikki lääkäriajat yms. mahdollisimman aikaseen ajankohtaan. Kun se on ohi, ei tarvitse odottaa. Odottaminen stressaa, ja stressi ei ole koskaan hyvästä.


Nyt mä yritän kuluttaa aikaani kirjottamalla, mutta en saa oikein mitään päähäni, mutta ehkä se tästä lähtee. Mietin mitä mun pitää muistaa ennen pajalle lähtöä, vai tarviiko mitään? Mitähän mä söisin ennen pajalle lähtöä, vai söisinkö mitään? Mä en osaa tarttua mihinkään, kun mä odotan jotain.


Eilisestä voisin hieman kirjottaa, koska se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. En osannut osallistua nimittäin kaikkeen tekemiseen pajalla. Vaikka mä yritän ajatella positiivisesti, niin mä en vaan osaa toimia jos joudun minkäänlaiseen valokeilaan. Jos kaikkien huomio kohdistuu jollain tapaa muhun, mä olen lukossa.

Mua harmittaa, koska muilla oli kivaa. Mua pelottaa, että jään ulkopuolelle kun en osaa toimia. Ei se positiivinen ajattelumallikaan aina auta, vaikka kuinka yrittäis. En mä olis siinä voinut mitään mokata, mutta mä pelkään joutuvani paniikkiin.


Itseasiassa paniikinpelkoonkin on syy. Mä en muista, oonko siitä missään erikseen maininnut, mutta mä yritän nyt luopua lääkkeistä. Kävin lääkärillä ja sovittiin, että lähetään pudottamaan mun lääkeannosta. Oliskohan siitä nyt parisen viikkoa, mutta kyllä mä huomaan vieläkin sen, että vierotusoireet painaa. Ei sitä edes paljoa tiputettu, mutta kyllä sen huomaa. Tää on vielä totuttelua.

Tän kuun lopulla lääkäri soittaa mulle, ja utelee sitä, että olenko taas valmis pudottamaan annosta. Mä vähän luulen, että en ole.

Vaikka toi paja auttaa mua tässä prosessissa hyvin, niin silti mä olen hieman kauhuissani. Vierotusoireet kun ei ole millään tapaa kivoja, ja pärjäänkö mä oikeesti nyt pienemmällä annosmäärällä?


Kaikenlaista. Eletään tässä nyt kumminkin päivä kerrallaan, ja ihmetellään maailmaa sen mukaan sitten.

Terveisin,
Tekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)