21092018 | Taidekko?

Tupakoimatta 28 päivää, 11 tuntia ja 51 minuuttia. Eli semmoset neljä viikkoa, huh. Rahaa säästetty 183,21 €.

Ja yksi asia mihin olen nyt viime päivinä vasta kiinnittänyt kunnolla huomiota: tänä aikana olisin normaalisti polttanut 569 tupakkaa. Melkein 600 tupakkaa? Tässä kohtaa mä olen jotenkin järkyttynyt. Poltinko mä noin 600 tupakkaa kuukaudessa?

Kyllä se kannattaa miettiä kappalekohtaisesti. "Noin aski päivässä" ei kuulosta normaalin tupakoijan korvaan miltään, ekäi välttämättä edes "noin 20 tupakkaa päivässä" kuulosta silleen pahalta. Mutta melkein 600 tupakkaa kuukaudessa, huh, jotenkin se vaan särähtää mun korvaan pahasti.

Ja ei, en ole ottamassa semmosta roolia, että paasaisin tupakan vaaroista ja yrittäisin saada ihmiset lopettamaan. Mun puolesta ihminen saa tupakoida jos mieli tekee. Tupakoivat ihmiset ei ärsytä mua, mutta mua ärsyttää ihmiset, jotka tunkee nokkansa toisten valintoihin ja yrittää vaikuttaa niihin jotenkin. En mäkään olis ikinä lopettanut vaan sillä, että joku ei pidä siitä kun tupakoin. Jos on mielenkiintoa lopettaa, niin se lähtee kyllä ihmisestä itsestä.


Mun ei kyllä pitänyt puhua tupakasta. Hemmetti. Välillä lähtee vähän laukalle. Mun oli tarkotus alottaa tää blogimerkintä sillä, että laitan noi tämänhetkiset tilastot vaan tohon alkuun ja jatkan nopeesti muihin aiheisiin. No, alotetaan nyt se päivän oikea asia:

Me katottiin tossa eilen teatterilla semmonen dokumenttielokuva kuin: Exit Through the Gift Shop. Sen jälkeen meillä oli rinki, jossa yritettiin purkaa ajatuksia elokuvasta ja taiteesta. Olin miettinyt tarkasti, että mitä mieltä mä olen mistäkin ja odotin omaa puheenvuoroani. Puheenvuoron saatuani, aloin kertomaan asiaani, ja hups: ajatusmaailma olikin yhtäkkiä muuttunut. Olin miettinyt mitä on taide ja yhtäkkiä taide ei ollutkaan enää yhtään sama kun mitä olin äsken miettinyt sen olevan.

Mä yritin sanoa, että graffitit on taidetta, mutta ne nopeesti tussatut sotkut ei ole. Yhtäkkiä ne tussatut sotkut ei ollut sotkuja, vaan nekin oli jollain tapaa taidetta.

Taide on ilmeisesti hyvin liukuva käsite. Kun mä kuuntelin muiden ajatuksia taiteesta, niin mun oma käsitys asiasta muuttui kokoajan ihan täysin. Se oli, hmm, vähän niinku hiekka käsissä: aina ku yritti tarttua siitä kiinni ni se valu sormien välistä pois.

Voiko taiteen määritellä jotenkin? En usko. Taiteen on pakko olla hyvin vahvasti muuttuvaa, koska mun käsityskin siitä on niin muuttuvaista. Joo, siis kyllähän taulujakin voi katsoa monella eri tapaa ja näin se taulu on aina vähän erilainen. Onko taide siis jonkinlaista muutosta?

Vau, nyt mun aivoihin ilmestyi musta aukko. Kaikki hiekka on taas valunut pois mun käsistä. En saa tästä kyllä nyt mitenkään kunnolla kiinni.


Tämmöstä. Toi on hyvä dokumentti, voin suositella kyllä kaikille. Se kertoo siis katutaiteesta ja/tai katutaiteilijoista. Mun ajatukset on nyt palasina, enkä saa edes tätä mitenkään fiksusti ulos. Mä linkkasin tosiaan tohon dokumentin nimeen jonkun nettisivun missä se on arvosteltu. Katsokaa sieltä mikä se on.

Joo, ei mulla muuta. Äkkiä kasaamaan toi aivopalapeli, että ei loppupäivä mene solmussa. Tää merkintä on kyllä ihan niillä rajoilla, että tekis mieli olla julkaisematta. Tää ikäänkuin levisi vaan käsiin.

Terveisin,
Tekko

15092018 | Uusia tapojako?

Mä en nykyään saa alas aamusin kun yhden kupin kahvia. Tupakoidessa se kaksi kuppia oli ihan minimi, mutta nykyään siis ei. Muutenkin kahvin juominen on jotenkin vähentynyt ehkäpä. Jänniä kytköksiä löytyy kyllä nyt.

Kuitenkin, mun oli ihan pakko keittää itelleni nyt kupillinen Kulta Katriinan Tumma Paahtoa. Jos sillä sais hyvän flown tähän kirjottamiseen? Mun on meinaan nyt tehnyt mieli kirjottaa tosi usein, mutta en oo jotenkin vaan osannut tarttua siihen. Nyt tartuin ja olen hyvilläni siitä.

Oon halunnut kirjottaa siitä, että mitä mä olen ottanut tupakan tilalle. Kuten joskus aikasemmin mainitsin, niin mulle jää tosi paljon ylimäärästä aikaa ja se on pakko täyttää jollain.

Me ollaan alettu katsomaan tv:tä. Aikasemmin toi meiän telkkari oli lähinnä hyvin satunnaisessa pelikäytössä, ja ohjelmia siitä tuijotettiin vain ja ainoastaan jääkiekon MM-kisojen aikaan. Muuten se on siis vaan ollut tossa olohuoneen nurkassa.

Meistä on tullut oman elämämme sohvaperunoita (niin alas ei olla vielä menty, että sitä Sohvaperunat -sarjaa katottaisiin). Me päivällä mietitään, että mitä me illalla tv:stä katsotaan. Illalla sitten istuskellaan tv:n ääressä ja tuijotetaan sitä kuin hullut.

Mainittakoon nyt muutamia ohjelmia, joita katsotaan: Vain Elämää, Posse, Haluatko Miljonääriksi ja Et Sä Tiedä Kuka Mä Oon. Välillä tv on päällä Toisenlaiset Teiniäidit -ohjelman aikana ja mä en voi käsittää sitä, että miten idiootteja osa ihmisistä on. Ja kyllä, tv:n katselu perustuu aika vahvasti siihen, että voi arvostella asioita. Ja vaikka tykkäänkin arvostella asioita ja tv:stä tulisi (tai en tiedä tuleeko tällä hetkellä) siihen erittäin hyvä ohjelma, Temtation Island Suomi, niin siihen roskaan en koske. Mä tykkään miettiä, että miten idiootteja osa ohjelman ihmisistä on, enkä miten idiootteja noi kaikki tossa ohjelmassa on. Tuomitsen uutisotsikoiden ja formaatin perusteella, enkä tiedä ohjelmasta oikeestaan mitään muuta, mutta en silti anna minkäänlaista mahdollisuutta tolle roskaohjelmalle. Jos katsot sitä, lopeta. Tai mikä olisi parasta, niin sinä joka teet sitä ohjelmaa, LOPETA.

Okei, sorruin nyt itse siihen samaan mistä en pidä. Oon kai joskus sanonut täällä siitä, että kuinka mua suututtaa se, että tupakoimaton ihminen saa päättää siitä, että muille tupakoiminen olisi vaikeampaa. Tämä mun ohjelmaviha nyt oli aikalailla sitä samaa. Hups.

Oikeesti oon vahvasti sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Ja nyt kun olen kertonut teille, että mihin käytän sen tupakoimattomuudesta jäävän ylimääräisen ajan, niin voin seuraavaksi kertoa, että onko tupakan tilalle tullut jotain. Kyllä, enenevissä määrin. Näin pitkään bloganneena voin melkein kokoaika käyttää lausetta: "olen tästä aikaisemminkin teille kirjoittanut/maininnut".. Joten, olen siis joskus aikasemmin kirjottanut siitä, että mä lopetin limujen juomisen.

Pahimpaan aikaan se oli sitä, että meillä piti olla jääkaapissa aina vähintään 2 1,5l pulloa limua ja ne useimmiten meni yhden päivän aikana. Ja seuraavana päivänä ei muuta kun lisää hakemaan. Sitten koettiin jonkinlainen herätys ja lopetettiin se limujen osteleminen. Mulla meni pitkään ihan täysin limuttomana. Jossain kohtaa löysäsin otetta sen verran, että sallin itselleni n. 1-2 kertaa kuukaudessa ostaa 0,33l limutölkin.

Nyt kun tupakka on jäänyt pois niin mä olen ostanut tänä aikana jo 4-5 0,33l limutölkkiä! Kauheeta. Mutta nyt kun olen sen tänne kirjoittanut niin tiedostan sen paremmin ja voin olla ostamatta niitä, ehkä.

Ja toisinaan tekee kyllä paljon enemmän mieli herkkuja. Tiedättekö miten hyvä kombo on istua sohvalla katsomassa tv:tä ja syödä samalla jotain herkkua? Kyllä, se on kovin hyvä kombo. Mutta se on myös petollinen kombo! Pitäisi sekin lopettaa heti alkuunsa, koska ei saa tehdä itselleen typeriä tapoja.

Tosiaan, mulla on semmonen tapa, että kun mä kirjotan asiasta blogiin niin yleensä sisäistän ongelmat vasta siinä vaiheessa. Nyt olen sisäistänyt ongelmat ja osaan ehkä toimia niiden kanssa paremmin. Se raja pitää vetää johonkin, aina, tai ainakin aika usein olisi hyvä.

Ja hei, jos teillä on jokin keino miten päästä eroon korvamadosta, niin kertokaa! Mulla on ainakin viimesen kuukauden soinut päässä jatkuvasti Greenday - Basket Case. Hyvä biisi, ei siinä mitään, mutta liika on liikaa. Ennen mulla toimi se, että kuuntelin korvamatokappaleen uudestaan ja se oli sillä pois. Tähän se ei toimi! Kääk!

Terveisin,

Tekko

13092018 | Tilastojako?

Mä en tiedä tiedättekö te, mutta mä tiedän, että mä tiedän. Siis sen, että mä jollain tavalla olen ihan hulluna kaikkiin tilastoihin. Siis henkilökohtasiin tilastoihin. Jos jaksaisin niin pitäisin kaikesta jonkinlaista lukua. Numeroita on niin hauska kerryttää, että sen takia mä tykkään olla tupakoimattakin.

Outoa tai ei, mutta toisinaan hyvin hyödyllistä.


Virallisen tiedotuksen aika siispä: Olen ollut tupakoimatta 20 päivää, 9 tuntia ja 24 minuuttia. Olen säästänyt rahaa 130,55 euroa. 408 tupakkaa on "unohtunut" polttaa ja se on säästänyt aikaani 33,59 tuntia.

Melkein kymmenvuotisen elämänsä aikana blogini suosituin kirjoitus on: Usko Eevertti Luttinen voittaa! ja sitä on luettu 549 kertaa. Suuren yllätyksen teki kirjoitus: 31072018 | Mun Maailmako? noustuaan luetuimpien merkintöjen listalle hyvin nopeasti, ja sitä on nyt luettu jo 263 kertaa.

Googlen kautta sivulleni eksytään usein, ja siihen on ilmeisesti kolme hyvää hakusanaa:
"usko eevertti luttinen sanakäännökset", "putous 2012" ja "samppa linna". Voikohan tosta päätellä, että mä olen joskus ollut suuri Putous-fani? Mä kirjotin aikanaan tosi paljon Putoukseen liittyvistä asioista. Nykyään välillä tekisi mieleni poistaa niitä, mutta olen luvannut itselleni sen, että kaikki mitä tänne kirjoitan, pysyy täällä. (No, olen sen noin 2 kertaa rikkonut, mutta erittäin perustellusti.)

Blogiani on katseltu nyt 32 805 kertaa. Aika yllättävää, että katseluista vain 26 853 on peräisin Suomesta. Muualta maailmasta tulleita katseluita on siis jopa 5952, mutta uskon niiden olleen vain eksyneitä.. Hmm, aika paljon eksyneitä..

Suosituin selain, millä blogiani on selailtu on ollut Google Chrome, 18 705 kävijää, eli 57% kaikista kävijöistä. Suosituin käyttöjärjestelmä on Windows, 21 791 kävijää, eli 67%.

Omasta aktiivisuudestaankin voi tehdä hauskan tilaston. Vuonna 2015 mä olen kirjottanut blogiini eniten merkintöjä, 80 kpl. Toiselle sijalle asettuu vuosi 2012, 79 merkintää. Pronssia saa vuosi 2017, 62 merkintää. Tätä vuotta on nyt kulunut n. 75% ja olen saanut kirjoitettua 39 merkintää.. Jos tekisin tätä jotenkin "loogisesti", niin multa pitäisi tänä vuonna tulla vielä noin 9,75 merkintää, joka tarkoittaisi sitä, että tänä vuonna tulisi yhteensä 48,75 merkintää.. En tiedä miksi laskin sen, mutta se oli hauskaa. Todellisuudessa jos tämä loppu vuosi onnistuu mun toiveiden mukaan, niin joulukalenteri tulee tuomaan jo 24 kirjoitusta lisää, ja tämä vuosi nousisi siis uudelle pronssisijalle, 63 merkinnällä.

Olen tänään herännyt tuossa klo. 6 pintaan ja mä en tiedä miksi mulla pyörii näin paljon numeroita päässä n. 51 minuuttia heräämisen jälkeen.


No, tämä on näitä. En tule tätä taas missään mainostamaan, koska tää on vähän tämmönen, että tää todennäköisesti kiinnostaa vaan mua. Ja en muuten ottanut huomioon sitä, että tämä mitä tällä hetkellä kirjoitan, on blogimerkintä numero 40, joten joulukalenterin 24 tekstiä lisää olisi yhteensä 64..  Mutta se on aika pieni murhe. Tulen todennäkösesti kirjottamaan ennen joulukuuta vielä jotain. Toivottavasti paljonkin. Ainakin yksi aihe on tällä hetkellä hyvin polttava: Lopetin tupakan, limut uhkaa palata! -tyylinen jymyuutinen.

Terveisin,
Tekko

08092018 | Harmaatako?

Miettikääpä sitä, että juuri tällä hetkellä olen ollut tupakoimatta 15 päivää, 14 tuntia ja 2 minuuttia. Rahaa tässä tupakoimattomuudessa olen nyt säästänyt 99,31 €. Tähän mennessä olen jättänyt polttamatta 312 tupakkaa, olen säästänyt aikaa 26 tuntia ja pidentänyt elinikääni (vai mitä tarkoittaa "Life regained"?) 93 tuntia. Viimeisin saavutukseni oli 2 viikkoa tupakoimatta.

Noi siis ton mun tupakkasovelluksen mukaan, mutta viimeisin saavutus mun omasta mielestäni on se, että en ratkennut eilen. Siitä ehkä joskus lisää, se on mulle erittäin arka ja henkilökohtainen aihe.

Toi tupakoinnin lopetus on sujunut niin hyvin, että voidaan puhua jo muistakin aiheista. Ehkäpä vaikka siitä, että mulla on ollut hyvin usvaisat pari viikkoa nyt. Mä olen elänyt ihan järjettömän stressin kanssa ja mun päivät on ollut harmaita. Kaikki vaan siksi, että tiedostin yhden tulevan toimenpiteen, mutta en tiedostanut mitä siinä mahdollisesti tehdään. Liialliseen ajatteluun syyllistyvä ihminen tekee tilanteesta erittäin suuren esteen normaalin elämän eteen.

Mä väittäisin, että pahimpina päivinä mä kävin kamppailua jopa lievää masennusta vastaan. Mä vaan ajattelin, ahdistuin ja melkein panikoiduin kaikesta ajattelemastani. Ja arvatkaa mitä? Toimenpide itsessään oli aivan yksinkertainen! Näin jälkikäteen mua erittäin paljon suututtaa se, että annoin taas ajatusten viedä mut niin pitkälle. Niin pitkälle, että mä en halunnut olla läsnä tässä elämässä. Mä kävin pajalla ja tälleen, mutta kotiin päästyäni mä halusin vaan ns. Offlineen.

Mä halusin offlineen siksi, että en ajattelisi mitään. Ajatukset sai aina kaiken harmaaksi. Mä pelasin, katoin Netflixiä ja tein kaikkea semmosta, missä mun ei tarvitsisi miettiä mitään omia asioita. Ja se tekee tietenkin pahaa mm. parisuhteelle kun toinen osapuoli ei ole tässä maailmassa moneen viikkoon..

Mä toivon tosissani, että mä osaisin lopettaa liian ajattelemisen. Se menee nimittäin aina liian pitkälle. Oon joskus täällä selittänyt asian teille jotakuinkin näin; on tulossa esimerkiksi työhaastattelu. Mä ajattelen etukäteen kaikki mahdolliset ja jotkut mahdottomatkin kysymysvaihtoehdot läpi, ja sen jälkeen mä kehitän jokaiseen kysymysvaihtoehtoon kaikki mahdolliset ja jotkut mahdottomatkin vastausvaihtoehdot. Ajatusprosessi saa mun pään ihan tukkoon ja sit se on taas menoa.

Miettikääpä sitten joku vielä monimutkaisempi asia. Tai joku tilanne, josta ei ole minkäänlaista kokemusta etukäteen. Se, se jos jokin vetää mun pään ihan tukkoon. Ja kun en tahdo ajatella liikaa, mun on pakko mennä "tilaan", jossa en voi ajatella mitään liikaa.

... Ja seuraava vaihe on oikeastaan yhdistää toi tupakoinnin lopetus ja liiallinen etukäteen ajattelu. Saatiin tilanne, joka mulla oli menneet pari viikkoa. Olin erittäin, erittäin pahasti harmaalla alueella.

Ja niille, jotka ei tiedä miksi puhun kokoajan harmaasta, no, se on se mikä kuvaa todella hyvin masennusta. Kuulin vähän aikaa sitten semmosen asian, jolla voi jotenkin koittaa selvittää tietämättömälle ihmiselle masennusta.

Yksinkertaisin tapa on ajatella asiaa josta sä tykkäät yli kaiken. Vaikka esim. kirjottaminen, piirtäminen, tv:n katselu, musiikin kuuntelu tms. Kun sua masentaa, niin asia josta sä pidät ehkä eniten maailmassa, ei kiinnosta sua juuri yhtään. Tai jos sua kiinnostaisi vähänkään tehdä sitä, niin sua ei kiinnosta tarttua siihen. Sitä se on yksinkertaisimmillaan.

Ja jälkikäteen kun sä ajattelet masennuksen aikaisia asioita, niin niissä ei ole värejä. Tai siis ei ainakaan mulla. Kaikki mitä mä olen kokenut lievän masennuksen alaisena on harmaata. Harmaata ja ankeeta. Kivat asiat ei oo ollu kivoja.

Nyt kuitenkin.. Mä uskon, tai ainakin toivon, että mä olen selättänyt tän pahimman vaiheen. Niin tupakoimattomuudessa kuin stressin aiheuttamassa lievässä masennuksessa. Mulle on jo palannut värit maailmaan, tai ainakin tällä hetkellä osaan niin ajatella. Onneksi mulla on ollut aina tapana nousta kaikista elämän tuomista kuopista, ja se pitää!

Äiti sanoi mulle eilen: "sä olet fiksu mies ja osaat loppupeleis ottaa asian oikein". Sillä pärjää!

Terveisin,

Tekko