Ilmeisesti päädyin tänään jatkamaan "Vanhat blogimerkinnät"-sarjaani. Se oli yllättävän kivaa ja tuli sille yksi tykkäyskin Facebookissa. Muuten, mun hiiren vasemmanpuoleinen nappi alkaa olemaan elämänsä ehtoopuolella; se ei välillä toimi ollenkaan ja toisinaan se tekee tuplaklikkauksen kun sitä painaa kerran. Taitaa olla aika ostaa uusi..
Nyt mulla on kupillinen kahvia naaman edessä. Jännä, mä en edes hirveesti pidä kahvin mausta. Mä juon sitä lähinnä siksi, että olen tottunut. Ja juon sitä oikeestaan vaan aamuisin, mutta nyt teen poikkeuksen. Joskus on kiva kirjottaa blogia ja juoda kahvia, ja nyt on se joskus.
Tosiaan, vanhat blogimerkinnät käsittelyyn taas. Kaivellaan vähän menneitä!
29. Huhtikuuta 2009 – Paskantärkeä ylläpitäjä
Ihan alkuun; mä en pidä tosta otsikoinnista yhtään. Mutta mä muistan tän tilanteen oikein hyvin, koska silloin oli mennyt tunteisiin. Meillä oli oikein mainio yhteisö Irc-Gallerian Xbox 360-ryhmässä (niinkuin tuolla lukeekin) ja sitten jollekin myönnettiin ylläpito-oikeudet siihen ryhmään. Se oli sitä aikaa kun vanhoille ryhmille annettiin satunnaisesti joku uusi ylläpitäjä. Ehkä alkuperäinen oli lähtenyt ja sitten sinne oli jäänyt tyhjä paikka. Ensimmäinen joka valitti jostain Irc-Gallerian ylläpitoon, sai ylläpito-oikeudet ryhmään jossa rikkeitä tapahtuu tai jotain.
Miks mä kirjotin ton koko blogimerkinnän nyt uudestaan? En tiedä, olen kai jo unohtanut miten mun piti tätä tehdä.
Pointti oli siis siinä, että yksi henkilö tuli ja pilasi kokonaisen yhteisön hauskanpidon. Nousi niinsanotusti "valta" huppuun. Se meni mulla sitten niin pahasti tunteisiin, että siitä piti tehdä blogimerkintä.
Tää merkintä oli aikoinaan Urbaanin Sanakirjan "paskantärkeä"-sanan esimerkkinä. Silloin tuntui kun olisin saavuttanut jotain suurta! Nykyään siellä ei taida olla enää kuvausta koko sanalle.. (Enkä muuten ollut itse sitä sinne laittanut, eikä kukaan ollut kysynyt edes lupaa.)
1. Toukokuuta 2009 – Vappu - kännipuheluiden kulta-aikaa
Mulla tuli jonkinlainen virnistys heti ensimmäisenä kun näin tämän otsikon. Muistan kyllä hyvin ton vapun. Olin Windows Live Messengerissä saanut joidenkin nettituttujen puhelinnumeroita ja kännispäissämme saatiinkiin idea lähteä niihin soittelemaan. En tänäpäivänä voi mitenkään muistaa, että mitä kaikkea puheluissa käytiin läpi, mutta olen aika varma, että oli ainakin hauskaa.
Oikeestaan muistankin siitä vapusta enää vain tuon, koska kun jatkoin ton lukemista niin oli ihan kun uutta informaatiota. Eiku joo, muistan kuinka menin Joonaksen talon rappuset pää edellä alas, koska en jaksanut kävellä. Siinä olis voinut käydä huonomminkin, mutta multa meni rikki vaan korvis. Ne on meinaan pitkät rappuset ne.. Hieno älynväläys.
Joo, kännisekoilua keskustassa ja muuta mukavaa. Eipä siitä sen enempää. Ilmeisesti ollut jollain mittarilla kuitenkin ihan onnistunut vappu.
2. Toukokuuta 2009 – Vähemmän hauska lauantai
Tää on taas ollu tän blogin alkuinnostusta, koska kaikesta on pitänyt kirjottaa. Oon hakenut mässyä ja meinannut viettää lauantain ihan vaan omassa seurassani. Sitten sekään ei oo tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja olin ruvennu miettimään liikaa.
Oon siellä murehtinut jotain mennyttä parisuhtetta, ja kuinka itse olin jäänyt yksin ja toisella osapuolella oli ollut kivaa bileissä. Nää on tämmösii asioita, joista ei ole kiinnostusta puhua, joten en pura sitä sen enempää. Mun mielestä on mielekkäämpää keskittyä ihmisiin, jotka on mukana tässä hetkessä.
Noihin aikoihin mulla oli kyllä tapana poistella vanhoja blogimerkintöjä, joissa mainitsin jonkun ihmisen joka ei enää kuulunut elämään. Toi on näköjään jäänyt ja saa siellä nyt siis ollakin.
3. Toukokuuta 2009 – GTA 4-aiheinen merkintä
Ja tää taas on tämmönen täytemerkintä ilmeisesti. Hyvä tahti mulla on kuitenkin ollut, koska nähtävästi lähes päivittäin puskenut jonkinlaisen merkinnän ulos. Nykyään ehkä laatu on tärkeempi kriteeri kun määrä.
Tuolla tosiaan ei ole mitään mikä kiinnostaisi ketään. Oon listannut GTA 4-pelistä turhat tiedot ylös ja pitänyt sitä jotenkin hyvänä ideana. Pikkuveljeni, joka niihin aikoihin oli kovin kommentoijani, olikin osuvasti kutsunut minua nörtiksi kommenttiosiossa.
Tekisi taas mieleni kirjoittaa tähän, että poistaisin jos olisi tapana poistella vanhoja blogimerkintöjä.. Mutta koska se varmaan alkaa olemaan jo selvää, niin en sitä kirjoita.
4. Toukokuuta 2009 – Aamuharrastukset
Voi ei, sama kaava jatkuu. Tuntuu vähän pakotukselta näin jälkeenpäin ajateltuna. Tohon aikaan kun älypuhelimet ei ollut se juttu, niin kyllä, sitä joutui nousemaan sängystä ennen kun voi harrastaa internettiä. Tuolla on listaus siitä, että mitä tein aina ensimmäisenä kun tietokoneelle pääsin.
Toisaalta toi on kyllä ihan mielenkiintoinen merkintä loppujen lopuksi vieläkin. Silloin se oli hieman erilaista kun näin 10 vuotta myöhemmin. Nykyään mä siis avaan silmät ja räpellän mun "aamuharrastukset" puhelimella. Oikeestaan siis voisin listata nämä harrasteet uudestaan nykyaikaan:
• Walking Dead -peli on ensimmäinen mikä lähtee päälle. Se on semmonen peli, että siinä täytyy aina lähinnä vaan odottaa. Yleensä pelaan sitä vain sen hetken aamulla ja sitten seuraavan kerran koskenkin siihen seuraavana aamuna. Jännä, että noin yksinkertaiseen voi jäädä koukkuun..
• Facebook pitää vaan katsoa joka aamu. Selailla jonkin aikaa alaspäin, kunnes tulee jotain tuttua ja sulkea sovellus. Ei sen kummallisempaa.
• Instagram on myös joka aamu katsottava läpi. Mä en seuraa siellä hirveen montaa ihmistä, joten ei se meininkikään siellä hirveesti koskaan muutu. Kavereiden tarinat vilkasen siinä läpi ja suljen sovelluksen.
• Jodel. Mä välttelin tota sovellusta kauan, koska mun mielestä sen idea on vaan yksinkertaisesti tyhmä. Nimettömästi saa kaikki siellä huudella, joten eihän se voi toimia. Tosin.. Mä saatan olla yks pahin nimettömänä huutelija siellä nykyään. Anteeksi.
Pienenä lisänä tohon listaan; Jos WhatsAppiin tai Facebook Messengeriin on tullut viestejä, niin kyllä mä nekin yleensä siinä kohtaa luen. Ja sitten ylös sängystä, kahvia naamaan ja päivän askareisiin.
Siinä ne nyt sitten olisi taas. Täytyy sanoa, että ehkä hieman tylsempiä merkintöjä osui tälle kerralle. Toisaalta nyt kun katsoin noita tulevia, niin ehkä ensi kerralla ollaan siellä pohjamudassa sitten. Vaikkakaan ei voi vielä varmuudella sanoa, etteikö jostain vaikka löytyisi paljoa kerrottavaa. Sen näkee sitten, jos ihmisiä vielä kiinnostaa.
Ei siitä sen enempää. Monta kertaa mun pitää lopettaa tää merkintä? "Siinä ne nyt sitten olisi taas" oli ensimmäinen lopetus ja "Ei siitä sen enempää" toinen. Miten se lopettaminen voi olla vielä näinkin vanhana blogaajana näin vaikeeta?
Se siitä (kolmas).
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)